Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Harvinainen nimi
Helsingin Sanomissa kerrotaan tänään, että Väestörekisterikeskuksen nimipalvelua on huononnettu. Keskuksen sivuilla kerrotaan, että vuosikohtainen etunimihaku on poistettu tietosuojasyistä: "Yksityisyydensuojan turvaamiseksi palvelussa ei näytetä etunimien tarkkaa lukumäärää eriteltynä, jos nimiä on vähän."
Mielestäni uutinen on hämmentävä. Yhtäältä ymmärrän yksityisyydensuojan, mutta toisaalta mietin, mikä ihmiselle annettavan nimen tehtävä oikeastaan on ja miksi ihmisille annetaan sellaisia harvinaisia nimiä, jotka vaarantavat yksityisyydensuojan. Ajatukseni ei ole tässäkään kohdassa kovin jäsentynyt, mitä pahoittelen, mutta tuonpahan vaan hämmennykseni julki. Ehkäpä joillakuilla lukijoista on tähän jäsentyneempiä ajatuksia.
Oma mielenkiintoinen juonteensa tässä tapauksessa on prosessi, jonka tuloksena Väestörekisterikeskus päätyi ratkaisuunsa. Lehtitietojen mukaan päätöstä vauhditti valituksen uhka. Yksittäinen kansalainen otti keskukseen yhteyttä ja uhkasi valittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle, että hänen yksityisyydensuojansa vaarantuu palvelun vuoksi. Näin kertoo Väestörekisterikeskuksen tietopalvelujen johtaja Riitta Hagrén Helsingin Sanomissa.
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Voiko vanhempi tietää vastasyntyneestään tuleeko hänestä poikkeavuuksistaan (esim. harvinaisesta nimestään) iloitseva vai niitä sureva ihminen? Ehkä sukupolven kuluttua, kun nykyiset paljolti erilaisia nimiä saavat lapset ovat aikuisia ja ovat tottuneita siihen, että netin hakukoneet löytävät heidän nimensä vaikka mistä yhteydestä, yksityisyydensuojalla ei ole niin väliä.
Olen vastikään yrittänyt miettiä oikein tutkimusmielessä sitä, miten ihmisen kansalaisuus alkaa. Jo syntymätön lapsi on viranomaisten asiakas tai kohde tai mitä milloinkin, no "esikansalainen". Ihmistä synnytään paitsi ruumiillisesti myös kielellisesti ja tekstuaalisesta, eikä tämä kielellinen ja tekstuaalinen synnyttäminen suinkaan pääty kuolemaan. Nimi on tässä jatkuvassa synnyttämisen ja syntymisen touhussa yksi olennainen osatekijä.
Aivan totta: nimi voi osoittaa erilaisia kansalaisuuksia ja nimien avulla niitä voidaan luoda ja muokata.
Vanhemmat antavat harvinaisia nimiä koska a) haluavat olla erilaisia (siis huom. vanhemmat haluavat olla erilaisia, ei välttämättä lapset) b) valittu nimi on tavallinen jossain muualla, mutta ei meillä ja c) nimellä on kantaja, jonka mukaan nimeäminen on tärkeämpää kuin se, onko nimi tavallinen vai ei. Usein nämä syyt vaikuttavat samanaikaisesti (ja tietysti on olemassa myös muita syitä - esim. numerologia, yhteisön nimenantotavat (vrt. Ruotsin julkkisten nimeämät Zionit ja Månfaret; joissain kulttuureissa uniikkinimen antaminen on toivottua, joskaan nyt en osaa nimetä yhtäkään tällaista kulttuuria enkä jaksa selata kirjallisuuttani), yms.).
Onkin mielenkiintoista keskustella siitä, saavatko vanhemmat valita minkä tahansa nimen lapselleen (Suomen laki on melko vapaa tässä kohtaa), ja kuinka perusteltua on nykymaailmassa pitää esim. sallittujen nimien listaa. Jos vanhempi viettää useamman tunnin päivästä Ridgeä katsellen, kai voi ajatella, että Ridge on jo nimenä ihan tuttu juttu ja omaa todellisuutta? (Onneksi nimipalvelu vielä näyttää, että Ridgejä on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään; on hyvä muistaa, ettei kaikki nimipalvelusta löytyvät nimet ole välttämättä annettu Suomessa, vaan esim. maahan muuttanut Ridge löytyy ihan sieltä muitten joukosta.)
Tuosta kansalaisajatuksesta en oikein saanut kiinni; pysyvän henkilötunnuksen saaminen vauvalle tuntui minusta kansalaisuusasiana suuremmalta kuin nimen ilmoittaminen viranomaisille (tämä tietysti henkilökohtainen huomio, jota ei voi pitää yleispätevänä). Kansallisuuttaan voi tietenkin nimellä alleviivata tai häivyttää ...
Muistini mukaan VRK:n palvelussa on ennenkin näytetty pieniä lukumääriä epämääräisesti, tyyliin ”alle 5”. Olisi kiva tietää, mitä oikeasti on muutettu, mutta sitähän ei kerrota. Se kuitenkin kerrotaan, että ”vuosikohtainen etunimihaku on poistettu tietosuojasyistä”, mutta se kuulostaa jo ihan tolkuttomalta. Kenen tietosuojaa luokkaa tieto siitä, montako Jukkaa syntyi vuonna 1952? (Harvinaisten nimien osalta tiedon piilottamisen voisi ymmärtää.)
Onneksi VRK:n palvelu sentään enimmäkseen on säilytetty ja sitä jopa on kehitetty. Nykyisin sillä on jopa Internet-nimi (verkkotunnus) sen sijaan, että olisi pelkän numeerisen osoitteen takana kuten ennen.
Sieltä löytyy aika jännästi tietoja siitä, miten lähes käyttämätön etunimi saattaa tulla hyvin suosituksi, olla käytössä vuosikymmeniä ja sitten taas jäädä pois – toki säilyen niillä, jotka ovat sen saaneet. Tosin tällaistakin selvittelyä, jolla voisi joskus varmaan olla tieteellistäkin kiinnostavuutta, häiritsee luokituksen karkeus; yleensä näkyy nimien määrä vain 20-vuotisjakson aikana.
Tästä seuraa myös se, että tilastoista ei löydä historiallisesti mielenkiintoisia nimeämisiä (esimerkkinä kevättalvella 1918 syntynyt isosetäni Varo Armas), mikä on kyllä varsin ikävä menetys.
Mutta ilmeisesti, jonkin mielestä on sitten tärkeämpää, ettei voi selvittää että se "Helmitiina Virtanen" on syntynyt vuonna 1965 (esimerkkiin valittu etunimi joita ei löytynyt yhtään).
Raja 5 henkeä on kyllä sekin huvittava: tulin kerran katsoneeksi tuttavan (ulkomaalaista) nimeä "alle 5" näytti, kunnes saivat kolmannen lapsensa, jolloin näkyviin tuli se 5...
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010091112312323_pr.shtml
Olen se henkilö joka teki tästä valituksen tietosuojavaltuutetulle.
Muutoksella suojataan sukupuolta. Jos mies korjaa sukupuolensa naiseksi ja ottaa harvinaisen naisen etunimen joka on vain hänellä niin nimipalvelussa näkyi nimi mies sarakkeessa. Joku kun löytää tämän nimen nimipalvelusta niin voi päätellä että kyseessä on transsukupuolinen.