"Yli miljardi ihmistä pallollamme puhuu englantia, heistä tosin "vain" 330 miljoonaa ensimmäisenä kielenä."

Noin viisi miljardia ihmistä ei puhu englantia. Täysin yliarvostettu pakkokieli.

Konekäännös ei ole sukupolven saati kahden päässä vaan täysin toimivaa tekniikkaa – kunhan kieli rajataan rakenteeltaan ja sanastoltaan sellaiseksi, että se kääntyy helposti. Siihen muuten ollaan menossa, vaikka moni ei tätä huomaakaan.

Toisaalta jotain englannin asemasta sanoo se, että konekääntämisessä useimmiten käännetään englannista tai englantiin tai englantia välikielenä käyttäen. Tulevaisuudessa tekstit kirjoitetaan englanniksi ja sitten mahdollisesti käännetään koneellisesti eri kielille, jos on tarvis (monia hallinnon, tieteen ja tekniikan tekstejä ei ole tarvis kääntää).

Nationalismi on Napoleonin sotien synnyttämä kummajainen, joka on saanut aikaan kaksi suursotaa ja monta pienempää. Sen valta-aika päättyi viimeistään Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamiseen. Se on muuttunut kuriositeetiksi, jolla toki on oma merkityksensä kuten Suomessa maakunta- ja kuntapolitikoinnilla siltarumpuineen, mutta suuriin asioihin se ei vaikuta. Suuret ristiriidat ovat kulttuurien ja ylikansallisten muodostumien välisiä ristiriitoja.

Kielten kannalta katsottuna tilanne voi näyttää toiselta, koska EU:ssa vielä harrastellaan näennäistä monikielisyyttä. Todellisuudessa EU:n hallinnon kieli ovat byrokraattista europantoa, jota kirjoitetaan milloin minkäkin kielen sanoin, kielen omaleimaisuutta ja sääntöjä maahan polkien. Merkittävien keskustelujen ja päätöksenteon kieliä taas on todellisuudessa kaksi tai kolme. Kyse ei ole nationalismista vaan ranskan- ja saksankielisten taistelusta englannin ylivaltaa vastaan.

Englannin puhujien määrä on toki suurelta osin määritelmäkysymys, mutta ”yli miljardi” on vähättelevä ilmaus. Todellinen luku lienee noin 1,8 miljardia.

Ensin aioin protestoida, että eihän kone koskaan voi ymmärtää ihmisen puhuman kielen vivahteita eikä heidän käyttämiensä ilmausten todellisia merkityksiä - siltä kun puuttuvat niin järki, tunteet kuin maailmankuvakin, ihan vain alkeellisimmat puheen ymmmärtämisen edellytykset mainitakseni. Sitten muistin, että eiväthän ne noin miljardi lingua-franca -englannin käytäjääkään mitään oikeaa kieltä puhu (siis kieltä, joka olisi omintakeisten näkemysten tai tietyn maailmankuvan ilmaisun väline). Kunhan pistävät sanoja peräkkäin, usein oman äidinkielensä määräämässä järjestyksessä, saadakseen välttämättömät kommunikaatiotarpeensa hoidetuiksi. Saman epäloogisen ukkapukan tuottamiseen pystyy varmasti konekin. Ja saavatpa sitten kaikki muutkin kuin vain englantia äidinkielenään puhuvat kärsiä oman kielensä käyttämisestä perussolkkauksen välineenä.

I will not take a bolt or draw a pea to my nose from it.

- Konekääntäminen ei uhkaa ihmisten tekemää suomentamista esim. englannin ja suomen suurten erojen vuoksi. Kun hyvää suomennosta ei saa aikaan välttämättä edes suomen kielen tohtori, miten saisi sellainen konekäännöstekniikka, jota kehitetään ensisijaisesti suuria kieliä varten?

Konekäännöstekniikka voi toki jossakin vaiheessa alkaa tuottaa raakasuomennoksia. Niiden muokkaaminen luontevaksi suomeksi vaatii kuitenkin entistäkin rautaisempaa ammattitaitoa. Muuten tuloksena on liian orjallinen käännös, josta paistavat läpi lähtökielen rakenteet ja ilmaisutavat.

- Kansallismielisyys näkyy ainakin urheilussa jopa liiallisuuteen asti. Miksi esimerkiksi jääkiekon SM-liigan joka ikisessä loppuottelussa soitetaan Maamme-laulu? Tunne on sangen ristiriitainen, kun humalaisten katsojien luomaan riehakkaaseen tunnelmaan yritetään tuoda isänmaallista arvokkuutta. Tuloksena on lähinnä irvokas farssi, jonka malli on haettu rapakon takaa.

- Kääntäjän kannalta EU:n monikielisyys ei ole suinkaan näennäistä. Alkuteksteissä voi toki nähdä esim. ranskan-, saksan- ja ruotsinenglannin ilmentymiä, mutta suomennoksissa kiinnitetään huomiota idiomaattisuuteen senkin edestä. EU:n säädösten suomennokset kestävät nykyään vertailun supisuomalaiseen lakikieleen, jota on syytetty milloin svetisismeistä, milloin pöhökielestä.

Mitä ihmettä? Ihanko totta? Että ei edes suomen kielen tohtori saa aikaan hyvää käännöstä? Kauhiaa ja hirviää. :)

"Miksi esimerkiksi jääkiekon SM-liigan joka ikisessä loppuottelussa soitetaan Maamme-laulu?"

Amerikkalaista tuontihapatusta (niin kuin koko peltomyyräjahti muutenkin).

Nimimerkki Kiäntäjä, kyllähän kääntäjille vielä jonkin aikaa on töitä, mutta etkö ole huomannut, että palkkiot ja muut ehdot on poljettu todella alas? Asiateksteistä suurin osa käännetään jo joko koneella tai halpatyövoimalla (siis vielä halvemmalla kuin tavallinen suomalainen kääntäjä). Kunhan kielen rakennetta ja sanastoa rajataan, konekäännös toimii jo paremmin kuin ihmistyö ja maksaa murto-osan siitä.

Suomen sisäisissä lätkäotteluissa minun on hyvin vaikea nähdä mitään nationalismia. Jos siellä soitetaan ja hoilataan Maamme-laulua, se osoittaa lähinnä sen, että nationalismin symbolitkin on alistettu sisällöttömäksi viihteeksi.

Satuin juuri lukemaan EU:n tietosuojadirektiivin käännöksiä, virallisesti kai ”versioita” tai ”toisintoja”. Suomenkielisessä eräs keskeinen käsite on ilmaistu sanalla ”rekisteröity”, ranskaksi ”personne concernée” ja englanniksi ”data subject”. Eihän tässä ole mitään tolkkua. EU-lainsäädännön monikielisyys ei palvele ainakaan EU-kansalaisia, ja se aiheuttaa lievästi sanoen sekaannusta. Monikielisyys on kääntämistä kääntämisen vuoksi. Oikeasti merkittäviä ovat englannin- ja ranskankielinen, joskus ehkä myös saksankielinen versio. Muut ovat kallista huvia, jolla ylläpidetään illuusioita, joihin ei kohta usko kukaan.

"Nimimerkki Kiäntäjä, kyllähän kääntäjille vielä jonkin aikaa on töitä, mutta etkö ole huomannut, että palkkiot ja muut ehdot on poljettu todella alas?"

Toki, mutta Kiina- tai Intia-ilmiö ei ole ainakaan vielä vaikuttanut yksittäisen kääntäjän työvirtaan. Kääntämisen kannattavuus perustuu reiluun ylitarjontaan useilta toimeksiantajilta, joten pieni vähennys ei tunnu vielä missään. Toisaalta kannattavuutta tai pikemminkin tehokkuutta on parantanut teknisten apuvälineiden (mm. CAT-työkalujen) kehittyminen.


"Asiateksteistä suurin osa käännetään jo joko koneella tai halpatyövoimalla (siis vielä halvemmalla kuin tavallinen suomalainen kääntäjä). Kunhan kielen rakennetta ja sanastoa rajataan, konekäännös toimii jo paremmin kuin ihmistyö ja maksaa murto-osan siitä."

Kuulostaa käännöstoimeksiantajien unelmalta, mutta suomennostöihin tämä ei vielä päde eikä toivottavasti ole pitkään aikaan pätevä.


"Suomen sisäisissä lätkäotteluissa minun on hyvin vaikea nähdä mitään nationalismia."

Urheilu käsittää paljon muutakin: MM-kisoja, olympialaisia, maailmancupeja (joissa kilpaillaan myös maiden välillä) ja moottoriurheilun MM-sarjoja. Jos joku formulakuski on sattunut elehtimään liian riehakkaasti palkintojenjaossa kansallislaulun soidessa, siitä on noussut hirveä äläkkä kuljettajan kotimaassa. Toisaalta olympiakultaa voittanut urheilija kuuntelee kansallishymniään pää pystyssä ja kyyneleet silmissä. Voisi olettaa, että urheiluun liittyy aika paljonkin kansallistunnetta - joskus jopa kiihkomielistä sellaista.

"Satuin juuri lukemaan EU:n tietosuojadirektiivin käännöksiä, virallisesti kai 'versioita' tai 'toisintoja'. Suomenkielisessä eräs keskeinen käsite on ilmaistu sanalla 'rekisteröity', ranskaksi 'personne concernée' ja englanniksi 'data subject”. Eihän tässä ole mitään tolkkua."

Käännösten laatua ei arvioida yksittäisten käännösratkaisujen, vaan kokonaisuuden perusteella. Pintarakennetta (mm. yksittäisiä sananvalintoja ja termikäännöksiä) osaa arvostella tavallinen maallikkolukijakin, mutta syvärakenteen analysointi vaatii lähde- ja kohdekielen erojen kokonaisvaltaista tuntemusta.

Toisaalta kysypä tavalliselta britiltä, miten hyvin hän ymmärtää mainitun tietosuojadirektiivin tai muiden alkuperäisten englanninkielisten EU:n säädösten sisältöä. EU-tekstit ovat vaikeita, ovatpa ne sitten alkuperäisiä tai käännöksiä. EU-tekstien käännökset täyttävät kuitenkin kohdekulttuurissaan saman viestintätehtävän kuin lähtötekstit omassa kohdekulttuurissaan. Jokainen, joka tietää vähänkin kääntämisen vaativuudesta, osaa arvostaa usein hyvin vaativan lähtötekstin pohjalta syntynyttä lopputulosta.

"Kunhan kielen rakennetta ja sanastoa rajataan, konekäännös toimii jo paremmin kuin ihmistyö". Siis että mitä?

"Monikielisyys on kääntämistä kääntämisen vuoksi". Tämäpä mielenkiintoista!

Rautalankaa: Kääntäminen ei itsessään ole mikään päämäärä, vaan alussa on teksti, jonka sisältämä viesti halutaan välittää kohdekieliselle lukijalle. Syntyy käännöstarve. Teksti käännetään, ja lukija ymmärtää viestin.

Tekstejä ei alun perin kirjoiteta kääntämistä varten; jos minulla on jotain sanottavaa, en ala rajata kielen rakennetta ja sanastoa vain siksi, tekeleeni voitaisiin syöttää näppärästi koneen käännettäväksi! Kirjoitan mitä haluan, ja luotan siihen, että ammattitaitoinen kääntäjä välittää viestin. Fiksu ihminen on valmis maksamaan tällaisesta palvelusta.

Monikielisyys on tosiasia. Jos ei ole sattunut havaitsemaan tätä maailmassa vallitsevaa asiaintilaa, voi vaikka avata television. Sieltä tulee ohjelmaa monilla kielillä. Ruututekstit ovat suomalaisia katsojia varten laadittuja ohjelmien suomenkielisiä käännöksiä.

Minäkin "satuin" muuten juuri lukemaan tietosuojadirektiivin kieliversioita, ja koska ymmärsin lukemani, saatoin todeta seuraavan: Direktiivi koskee henkilötietojen luottamuksellisuutta. Tekstissä puhutaan ihmisistä, joiden henkilötietoja on rekisteröity sinne tai tänne. Kyseisiä ihmisiä kuvataan kullakin kielelä tietyllä termillä. "Personne concernée", "data subject" ja "rekisteröity" -termeillä on tasan sama tarkoite tosielämässä, ja kun näitä täsmällisiä termejä käytetään johdonmukaisesti, kenellekään ei jää epäselväksi, kenestä puhutaan. Voilà!

Koska tunnen paitsi tietosuojadirektiivin myös Suomen henkilötietolainsäädännön taustaa sekä ihmisten kyvyn sekoittaa asioittaa, tiedän hyvin, että ”rekisteröity”, ”personne concernée” ja ”data subject” tarkoittavat eri asioita.

Vanha lainsäädäntö oli hyvin rekisterikeskeinen, ja edelleenkin ihmiset sanovat, että eihän mistään rekisteristä ole kyse eikä henkilötietolainsäädäntö muka soveltuisi. Onneton käännösvalinta ”rekisteröity” ruokkii sellaista harhaluuloa eikä lainkaan vastaa muiden kielten ilmauksia.

”Tasan sama tarkoite” on aika hurja lausuma. Kieltä tuntevat tietävät yleensä, että täysin synonymia on erittäin harvinaista – etenkin kielirajojen yli.

Se varmasti pitää paikkansa, että käännösvalintana sana "rekisteröity" on onneton. Tässä tapauksessa kyseessä kuitenkin on termi, joten ei auttaisi, vaikka käännöstehtävä olisi annettu koneelle; koneen muistiin olisi ihminen ohjelmoinut juuri tämän onnettoman käännösvastineen. Termien suurkuluttajana jodun itsekin välillä ihmettelemään terminologien valintoja, vaikken epäilekään heidän pätevyyttään. Periaatteessa heidän kai pitää valita kustakin kielestä se ilmaus, joka parhaiten kuvaa kulloinkin kyseessä olevaa selkeästi määriteltyä käsitettä.

Mitä lausuman "tasan sama tarkoite" hurjuuteen tulee, nythän emme tosiaankaan puhu synonyymeistä tai edes erikielisistä käännösvastineista yleisellä tasolla (tyyliin mökki, cottage, chalet - ikään kuin nyt joku ranskalainen chalet voisi olla lähimainkaan sama asia kuin supisuomalainen järvenrantamökki), vaan käsitteistä ja niiden määritelmää ja tarkoitteita kuvaavista termeistä. Kuten itsekin ylempänä totesitte, direktiivin "eräs keskeinen käsite" on ilmaistu suomeksi termillä 'rekisteröity', ranskanksi 'personne concernée' ja englanniksi 'data subject'; näillä kaikilla kolmella termillä tarkoitetaan siis direktiivissä juuri tuota yhtä ja samaa keskeistä käsitettä - ja käytännössä sen tarkoitetta eli ketä tahansa henkilöä, joka täyttää kyseisen käsitteen määritelmän ehdot.

Selvähän se, että tosielämässä aika monenlaiset ihmiset voivat jollain tietyllä hetkellä täyttää tuon keskeisen käsitteen määritelmän ja olla direktiivin tarkoittamassa merkityksessä data subjekteja/rekisteröityjä/personnes concernées -tapauksia.

Nimimerkki "Erika", kirjoitit, että "kenellekään ei jää epäselväksi, kenestä puhutaan". Oletko ihan aikuisten oikeasti sitä mieltä ? Direktiivejä ymmärtää ehkä yksi ihminen sadasta ja hekin yleensä väärin. Jos käännösvastine vielä on raskaasti harhaanjohtava, kuten tunnut myöntävän, niin millä ihmeellä kaikki, tai edes enemmistön, tai edes kohtaisen ison vähemmistön saisi ymmärtämään sisällön oikein?

Direktiivien kääntäminen on kauniisti sanottuna periaatteellista, realistisesti sanottuna aivan turhaa puuhaa. Oikeasti todistusvoimaisia ovat vain englannin- ja ranskankieliset versiot, joskus harvoin ehkä saksankieliset. Maltan- ja suomenkieliset tehdään vain tekemisen vuoksi, ja niiden lukeminen siis voi jopa johtaa pahasti harhaan, koska niiden käännösvalinnat voivat olla mitä sattuu. (En syytä kääntäjiä, koska EU-teksteihin usein pätee ”ei voi kääntää, ajatus puuttuu” tai ajatus on – usein tarkoituksellisesti – niin hämärä, ettei sitä voi kääntää muuttamatta sisältöä suuntaan tai toiseen.)

Valaisen esimerkin avulla: Matti ja Pekka lukevat direktiiviä. Ymmärtääkseen mistä direktiivissä puhutaan, he ottavat aivan aluksi esiin artiklan, joka sisältää direktiivin keskeisten käsitteiden määritelmät.

Oletetaan että direktiivissä puhutaan henkilöistä, joiden henkilötietoja tallennetaan tiedostoon. Oikeastaan on aivan sama, millä termeillä näitä keskeisiä käsitteitä tekstissä kuvataan, kunhan ne on selkeästi määritelty tämän nimenomaisen direktiivin tarkoitusperiä varten. Leikitään, että tässä direktiivissä käsitettä henkilötieto kuvataan vaikka termillä "nappi". Tiedostoa voidaan kuvata termillä "napisto" ja henkilöä, jonka tietoja tallennetaan, kuvataan termillä "napitettu". Matille, joka on lukenut ja ymmärtänyt määritelmät, ei jää epäselväksi, mistä puhutaan; hän ymmärtää tasan tarkkaan mistä puhutaan, kun napitetun nappeja tallennetaan napistoihin.

Pekka-poloinen taas ei ymmärtänyt määritelmiä. Hän voi saman tien luopua koko lakitekstin tankkaamisesta, koska hän ei ymmärtäisi siitä mitään. Se ei ole direktiivin vika, ei se ole koululaitoksemme vika eikä se oikeastaan ole kenenkään vika.

Pekka voisi kuitenkin ymmärtää millä tavalla tämäkin säädös hyödyttää häntä, ja monia muita, jos joku vaivautuisi kertomaan hänelle asiasta ymmärrettävästi ja normaalilla suomella. Jos sanomalehdissä ja televisiossakin puhutaan vain napistoista, koko EU etääntyy entisestään kansalaisista, ja jos termiä "nappi" aletaan vielä kontekstistaan irrotettuna ruotia ja nypiskellä eri viestimissä, niin sehän sataa suoraan persujen laariin.