Arvid Liljelund: Opintoja luonnossa. 1877. Kuva: Kansallisgalleria.
Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston suomen kielen ja Suomen kulttuurin opiskelijoita. He ovat kaikki oppineet suomen vieraana kielenä. Kirjoittajat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, esimerkiksi Kiinasta, Venäjältä, Espanjasta, Saksasta ja Romaniasta. Blogissa he paljastavat, miksi suomen kieli on heille rakas.
28.5.2020 9.45
Pienellä partisiipilla pääset pitkälle
Onko lyhyys lahjakkuuden sisar kielenkäytössäkin?
Iuliia Guseva. Kuva: Aleksei Gusev.
Ollessani 10-vuotias tutustuin suomen kieleen. Siitä lähtien olen kävellyt lumen läpi ja yli vuorien yrittäen oppia tätä kieltä.
Kun ihminen ryhtyy uuden kielen oppimiseen, hän tapaa monia yllättäviä – ja ehkä epäselviäkin – seikkoja. Yksi asioista, joka kävi suoraan sieluuni, on partisiippi, siis sellainen verbimuoto kuin vaikkapa lukeva, syömätön ja syyttämä.
Partisiipilla pakataan asioita
Partisiipissa on verbin ja adjektiivin piirteitä. Se myös taipuu sijamuodoissa. Venäläinen kirjailija Anton Tšehov on sanonut, että lyhyys on lahjakkuuden sisar. Minusta tämä lause heijastaa partisiipin pääerikoisuutta.
Partisiippi on sen mitta, miten suomen kielioppi voi pakata asioita lyhyimmässä, tiiveimmässä muodossa. Esimerkiksi suomen kielen puhuja voi helposti välttää pitkiä rakenteita kuten sellainen, josta on ollut puhe ja sanoa pelkkä puhuttu tarkoittaen samaa asiaa. Kätevää!
Jokainen verbi on täydellinen
Äidinkieleni on venäjä. Venäjän kielessä on myös partisiippi, mutta sen voi luoda vain hyvin rajallisesta määrästä verbejä. Venäjän kielessä on omat sääntönsä ja poikkeuksensa.
Koulun venäjän kielen opettajani joskus sanoi, että venäjän verbiä читать (’lukea’) voidaan pitää täydellisenä verbinä, koska siitä voidaan muodostaa kaikki partisiippimuodot. Toisaalta suomen kielessä jokainen verbi tuntuu täydelliseltä, koska lähes kaikki verbit on mahdollista muokata partisiipeiksi.
Voi vastata kokonaista lausetta
Suomen partisiipissa kyse ei ole pelkästä edellisen esimerkin kaltaisesta relatiivilauseiden pakkaamisesta, vaan siinä on enemmän ulottuvuuksia. Esimerkiksi lauseenvastikkeita. Ne ovat sellaisia muotoja kuin vaikkapa tullessani töihin ja ollessani lapsena.
Monissa lauseenvastikkeissa partisiippi on keskeisessä asemassa. Se vastaa kokonaista sivulausetta. Esimerkiksi ajattelin hänen tulevan (vrt. ajattelin, että hän tulee), laitettuaan ruoan valmiiksi äiti kutsui lapset aamiaiselle (vrt. kun äiti oli laittanut ruoan valmiiksi, hän kutsui lapset aamiaiselle).
Ajatelkaa tätä: käyttämällä vähemmän sanoja saamme saman merkityksen kuin pitkin lausein. Suomen partisiipit muistuttavat Tetris-peliä, jossa sanoista kootaan taitavasti kuin palikoista rivit kokonaisiksi.
Sujuvaa kielitaitoa
Suomen kielen partisiipissa ei ole toisaalta kyse vain sanojen säästämisestä – kyse on myös sujuvan kielitaidon osaamisesta. Koulun suomi toisena kielenä -opettajani pani merkille mielenkiintoisen ajatuksen: suomen kielessä voimme aina korvata partisiipin relatiivilausella, mutta partisiipin käyttö erityisesti kirjoitetussa tekstissä nostaa tekstisi tasoa. Se osoittaa, että sinulla on homma hanskassa, hallitset kielen hyvin.
Kun aloitin suomen kielen partisiippien oppimisen, se tuntui matemaattisen yhtälön ratkaisemiselta. Se oli vaikeaa. Suomea toisena kielenä oppivalle tämä voi olla vaikeampaa kuin äidinkieliselle, sillä oikeiden muotojen muodostamiseksi on muistettava aika monta muodostussääntöä. Mutta mielestäni suomen kielen partisiipin oppiminen on vaivan arvoista.
IULIIA GUSEVA
Kirjoittaja on venäjää äidinkielenään puhuva, uteleva maisteriopiskelija, jonka mielestä suomi on hyvin muotoiltu kieli. Hänen haaveensa on tulla oikeustulkiksi.
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro
28.5.2020 12.01
Nämä ulkomaalaisten suomen kielen opiskelijoiden oivaltavat kirjoitukset opettavat meitä suomalaisia arvostamaan monella tavalla ylivertaista kieltämme. Kiitos Iuliialle ja menestystä opintoihin! <3