Nuorten tekstimaailma kuin villiintynyt viidakko

Kai Hissa opiskelijan piirtämänä. Kuva: Madetojan musiikkilukion abiturientti.

Huolipuhe lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä on yleistä. Pisa-tulokset lukutaidossa ovat heikentyneet monena peräkkäisenä vuonna. Alueelliset ja sukupuolten väliset erot lukutaidossa ovat kasvaneet. Pitkien tekstien lukeminen on yhä useammalle haasteellista. Valitettavasti nämä kaikki väitteet pitävät paikkansa.

Mutta, ja sitten on se mutta. Mieleeni tulee Janne Saarikiven kolumni ”Suomalaiset eliitit elävät omassa amerikkalaisuuden kuplassaan eivätkä tunnista todellista kansainvälisyyttä keskuudessamme” (Yle, 9.5.2022), jossa Saarikivi kertoo helsinkiläisten nuorten monikielisyydestä.

Tutkimushankkeeseen osallistuneen kolumnistin ajatukset nuorista ovat kaukana huolipuheesta: ”He halusivat opiskelemaan, olivat täynnä elämän ja itsenäistymisen nälkää, iloa, pontta, älyä, sporttia ja kiihkoa.” Voisiko tämä koskea myös isoa osaa suomalaisista nykynuorista?

Postaus nuorille tuttu tekstilaji, entä pakina?

Nykyisin on vallalla laaja tekstikäsitys. Teksti voi olla paitsi kirjoitusta, myös kuvaa, ääntä ja audiovisuaalisia kertomuksia. Tekstissä voi yhdistyä erilaisia ilmaisukeinoja, jolloin puhutaan multimodaalisesta tekstistä. 

Vuosikymmeniä sitten nuoruuttaan eläneiden tekstimaailma saattoi olla kuin hyvin hoidettu metsä. Nykynuoren tekstimaailma sen sijaan voi olla kuin villiintynyt viidakko, joka on täynnä erilaista kasvillisuutta ja erilaisia ääniä. Syntyy uusia tekstilajeja ja niiden hybridejä; vanhoja tekstilajeja häviää. Nuoret kyllä tuntevat postauksen mutta entä pakinan?

Väitän, että useat nuoret ovat taitureita nykymaailman tekstiviidakoissa. Tämä näkemykseni vahvistui viime tammikuussa Äidinkielen opettajain liiton talvipäivillä, kun Helsingin Sanomien toimittaja Tuomas Kaseva kertoi laajasta nuorille tehdystä lukutaitoa koskevasta kyselystä. Nuoret ovat yllättävän kriittisiä lukijoita, vaikka heitä tulevat vastaan tietovyöryt, valeuutiset ja nettihuijaukset.

CC BY 4.0

Kirjaviidakkoa yli sadan vuoden takaa. Kuva: J. H. Aho, Museovirasto.

Lukeminen ja lukutavat muuttuvat

Nuoret ottavat käyttöönsä nopeasti uusia sosiaalisen median alustoja ja samalla hylkäävät vanhoja. Esimerkiksi juuri kukaan lukioikäinen ei käytä Facebookia mutta seuraa uutisia netin lisäksi Youtubesta ja Instagramista. Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana opin harva se päivä uusia asioita somesta ja sen tekstilajeista ja alustoista, kuten Discordista.

Lukeminen sekä lukutavat ja -tottumukset ovat muuttuneet. Enää ei lueta vain paperikirjoja, vaan yhä useammin nuori tarttuu e- tai äänikirjaan. Äänikirjoihin on tarttunut moni sellainenkin nuori, joka jättäisi koskematta paperikirjaan. 

Takavuosina lukiolainen luki paperista sanomalehteä ja kovakantista kirjaa ja kirjoitti kirjallisuusesseen paperille. Nyt on toinen tilanne: diginatiivi selaa uutisia lehtien nettisivuilta, kuuntelee romaania äänikirjana ja tekee siitä podcastin. Niin muuttuu maailma, Eskoni.

Toisen asteen oppivelvollisuus tukee lukutaitoa

Yhteiskunta voi tukea lukemista ja lukutaitoa monella tavalla. Yksi merkittävä uudistus on ollut oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle. On totta, että varhaiskasvatukseen sijoittaminen on tärkeää ja tuloksellista, mutta joskus pitää olla toisen asteenkin vuoro. 

Uusimman lukiolaisbarometrin mukaan 45 prosenttia ensimmäisen vuoden opiskelijoista kokee, että oppimateriaalien tai välineiden maksuttomuus on vaikuttanut heidän päätökseensä hakeutua lukioon. Näyttää siltä, että uudistus on edistänyt koulutuksellista tasa-arvoa. 

Maksuttomuuden ansiosta lukioon ovat hakeutuneet erityisesti ne opiskelijat, joiden kumpikaan vanhemmista ei ole korkeakoulutettu, vähintään toinen vanhemmista on työttömänä tai joiden äidinkieli ei ole suomi. Eikö tämäkin edistä lukemista ja lukutaitoa?

Otetaan käyttöön laaja lukukäsitys 

Voisiko laajan tekstikäsityksen rinnalle nostaa laajan lukukäsityksen? Vastaanotamme fiktiota monella tapaa: voimme lukea tai kuunnella kirjaa, voimme kuunnella podcasteja ja katsoa elokuvia ja sarjoja. Kaikki fiktion esittämistavat voivat laajentaa kulttuurista mutta myös kriittistä lukutaitoamme. 

Toisaalta ihmisen arvo ei ole kiinni lukeneisuudesta eikä sivistyksestä. Pitkäaikaisin ystäväni on lukenut tähänastisen elämänsä aikana vain yhden romaanin, ja silti hän on älykäs, verbaalisti notkea ja loistava tyyppi!

Yhä useampi nuori tarttuu paperisen kirjan sijasta e- tai äänikirjaan. Kuva: Teresa Damski, Kotus.

KAI HISSA

Kirjoittaja työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina Madetojan musiikkilukiossa.

• Janne Saarikivi: Suomalaiset eliitit elävät omassa amerikkalaisuuden kuplassaan eivätkä tunnista todellista kansainvälisyyttä keskuudessamme, Yle 9.5.2022
• Suomen lukiolaisten liitto: Lukiolaisbarometri 2022
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele