”Luuserit ne puskista huutelee”

Järvenpään Yhteiskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Katariina Knuutinen.

Näyttelijä Krista Kosonen kävi hiljattain koulullamme Lasten ja nuorten säätiön Dreams-ohjelman vieraana. Kosonen puhui 8. ja 9. luokan oppilaille itsetunnon vahvistamisesta ja omien unelmien tavoittelemisesta. Hän kertoi myös omasta suhteestaan julkisuuteen. Kosonen sanoi, ettei lue internetistä itseään koskevia kommentteja, koska ilkeät ja ikävät sellaiset satuttavat häntä, vaikka hän julkisuuden henkilönä ymmärtääkin olevansa tarkastelun ja arvioinnin kohteena. Kosonen tuomitsi häiritsemis- ja kiusaamistarkoituksessa nimettömänä tai nimimerkin takaa kirjoittelun.

Verkossa ollaan nykyään paljon, ja moniin työtehtäviin kuuluu internetissä toimiminen. Vastaillaan tsäteissä ja ollaan läsnä erilaisten keskustelujen areenoilla. Internetissä päivystäville verkkoviestijöille asiattomat viestit ovat kuulemani mukaan varsin tuttuja: tsäteissä haukutaan ja haistatellaan, keskusteluketjuissa ilkeillään ja pelleillään. Työaikaa kuluu asiattomuuksien sammuttamiseen ja törkyviestien vaimentamiseen. Ei tunnuta ymmärtävän, että missään työpaikassa työntekijää ei saa häiritä asiattomuuksilla, ja tämä pätee myös verkossa tehtäviin töihin.

Viestittäessä internetin välityksellä jotenkin unohtuu, että ihmiset sitä internetiä käyttävät. Ihmiset. Neuvontatsätissä päivystävä, kommentteja ja kysymyksiä lukeva ja niihin vastaileva henkilö ei ole kone, vaan elävä ihmisolento, jolla on ajatukset ja tunteet. Valkokankailta ja televisiosarjoista tuttu näyttelijä ei ole joku kummajainen, jonka voi olettaa kestävän ja sietävän mitä tahansa kommentointia. Somessa seikkailevan teinin jatkuva asiaton nimittely on kiusaamista, vaikka verkon puolinäkymättömyydessä tapahtuisikin.

Nimettömänä tai nimimerkin takaa toimiminen turvaa selustan. Kasvonpiirteittä ja nimettömänä voi päästää suustaan ja näppäimistöltään mitä tahansa. Pimeä häirikköpuoli pääsee ottamaan vallan, kun ei ole tunnetta vastuusta: kirjoitan nimelläni, toimin kasvoillani, sanon tunnistettavalla äänelläni.

Kohteliaisuudesta ja kielenkäytöstä puhuminen on peruskoulun arkea. Äikän tunneilla harjoitellaan, miten vastata vaikkapa kipakoihin asiakaspalautteisiin ja kuinka reagoida provosoitumatta väittelytilanteissa. Modusten läpikäynnin yhteydessä mietitään, mitä merkityseroa on konditionaalilla ja imperatiivilla esimerkiksi silloin, kun pyydetään jotakuta tekemään jotakin.

Monelle oppilaalle verkkoherjaukset, somekiusaaminen ja anonyymina ärsyttäminen on ikävän tuttua. ”Luuserit ja raukkikset ne puskista huutelee”, eräs oppilas puki taannoin erään nettikeskustelun osallistujien käyttäytymisen sanoiksi. Kun kysyy tai kirjoittaa anonyymina tai nimimerkin takaa vain sen, minkä voisi kirjoittaa koko omalla nimelläänkin, jäänee aika moni herja heittämättä ja mielipaha aiheuttamatta.

KATARIINA KNUUTINEN
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
Järvenpään Yhteiskoulu

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele