Johtuen mistä ja johtaen mihin?

Selkeästi ajateltu on selkeästi kirjoitettu! Sujuva ajatuksenjuoksu tuottaa sujuvaa kieltä! Näitä kannustuksia ovat oppilaat tottuneet äidinkielentunneilla kuulemaan. Selkeää kieltä on notkeaa lukea: se lävistää ymmärryksen vaivatta ja etenee mutkattomasti haluttuun päämäärään.

Usein onkin syytä olla mutkittelematta – savolainenkin sen tietää. Kun määränpää on selvillä, valitaan paras reitti ja lähdetään matkaan. Karttasovelluksestakaan harva valitsee sitä tietä, joka kiertää kylät ja pellonpäät.

Joskus maisemareitti voi kuitenkin olla paikallaan. Tutkaillaanpa hieman karttaa!

Asiat poikki ja pinoon?

Milloin kirjoitetaan mitenkin? Mikä tyyli sopii milloinkin? Tämän pohtimiseen voisi käyttää oppilaiden kanssa loputtomasti aikaa. Onko tärkeämpää osata kirjoittaa asiat halkomottityylillä poikki ja pinoon, vai kiinnostavasti, niin että lauseet heräävät eloon ja viriävät tuleen?

Entä jos ei tarvitsisikaan valita, vaan löytäisi tyylin jostain sieltä väliltä? Selvää on, että mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpommin sanottavaa syntyy ja tyylikin osuu oikeaan.  

Lause ja sen vastike

“Minä opin vasta laittamaan niitä pilkkuja, nytkö pitää opetella niistä pois?” Näin huokaili oppilas lauseenvastikkeita käsittelevän aukeaman kohdalla. “Johtuen mistä me teemme tätä?”, jatkoi kaveri, joka ehkä oivalsi jo jonkin niistä lukuisista ongelmista, joihin lauseenvastikkeilla liiaksi sievistelevä voi ajautua.

Lauseenvastikkeet, nuo kirjoittajan oivat kiteyttämisen apulaiset, ovat yksi oppituntien vakiopuheenaiheista: miksi, milloin ja minkä verran? Voisiko asian yksinkertaistaa sittenkin ronskisti rönsyjä leikellen: lausetta ei tarvitse korvata lauseenvastikkeella, jos se on selkeä ja luonteva sellaisenaan.

“En ala larpata mitään luovaa, vaikka menettäisinkin pisteitä jossain rakennehimmelissä”, totesi vielä tuo toinen lauseenvastikevastarintaan asettuneista nuorukaisista. Ei tarvitsekaan, lohdutin. Ei tarvitse eikä pidä käyttää lauseenvastikkeita lauseenvastikkeiden vuoksi.

Teksti on matka

Jos tarkoitus on leipoa yksinkertaista leipää, on leivottava yksinkertaista leipää. Tavoitteen ollessa abstraktimpi voi sitten suunnitella vaikka voileipäkakkua. Lauseenvastikkeita harjoittelemalla oppii niitäkin käyttämään oikea-aikaisesti ja -paikkaisesti, selkeyttä sotkematta.

Asiaviestinnältä voi vaatia helppolukuisuutta. Usein tarvitaan predikaattiverbillisiä ilmaisuja väärinymmärrysten välttämiseksi. Vallan toinen on tilanne prosaistilla. Kun herätellään aisteja ja kutkutellaan tunteita, voi reittisovelluksen mutkaisin vaihtoehto olla se paras. Kertojan kynä voi ihan vain nauttiakseen valita kulkunsa kautta rantain, se voi kiertää kyliä tai kaartaa niiden ytimeen, johdatella lukijansa matkaa vuoroin lauseilla vuoroin vastikkeilla.

RIITTA KALLIOKOSKI
Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, FM
Kihniön yhtenäiskoulu

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele