Vuonna 2020 vietettiin kielenhuollon juhlavuotta, sillä
Kielitoimiston perustamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta. Merkkivuotta
juhlistettiin muun muassa kolumnisarjalla, jonka Yle julkaisi sivuillaan. Tässä kolumnisarjassa Kotimaisten kielten keskuksen
kielenhuollon, nimistönhuollon ja sanaston asiantuntijat kertovat kieltä
koskevista näkemyksistään, kokemuksistaan ja oivalluksistaan.
Kielenhuollon juhlavuoden Yle-kolumnit
Hyvä sukunimi on helppo kirjoittaa ja taivuttaa.
Saat uuden sukunimen, jos otat aikuisena käyttöön puolisosi sukunimen, yhteisen sukunimiyhdistelmän (esimerkiksi Korpinen-Jaakkola) tai jonkin oman sukusi vanhoista nimistä. Voit myös hakea sellaista sukunimeä, joka ei ole ollut koskaan aiemmin kenelläkään tai joka ei enää ole käytössä kenelläkään. Tällaista nimeä kutsutaan uudissukunimeksi.
Kun sinulla on nimiehdotus, voit tehdä hakemuksen Digi- ja väestötietoviraston Sukunimen muuttaminen -verkkosivulla, josta ehdotus menee oikeusministeriön nimilautakunnan käsittelyyn. Kaikkia ehdotuksia ei välttämättä hyväksytä.
Uusi etu- ja sukunimilaki astui voimaan reilu vuosi sitten. Sen jälkeen nimilautakuntaan on tullut yli 700 uudissukunimihakemusta.
Monet uudet ja uudelleen käyttöönotetut nimet ovat yhdyssanan tyyppisiä, ja niissä voi nähdä romanttisiakin sävyjä: Halkoluoto, Helmenkajo, Hopeakallio, Kielometsä, Kukkaneva, Kultalampi, Lehtokallio, Pääskyniemi, Rovajärvi, Saarilintu, Usvakallio, Vaahterakumpu, Vuolaslempi.
Paikannimistä ja perinteisistä sukunimistä tutut loppuosat, kuten vaara, saari, kivi, lampi, vuori ja kallio toistuvat. Myös perinteiset sukunimien johtimet -(i)nen ja -la näkyvät nimissä: Haikula, Helliäinen, Karolainen, Kivikkoinen, Kristonen, Loistola, Pyhänen, Tähtönen, Vaarainen.
Joskus hakija on mieltynyt sanojen sopivaan alkusointuun: Hallaharju, Louhilaakso, Sateensilta, Solasuo. Nimen alkuosina suosittuja ovat esimerkiksi Aurinko-, Helmi-, Hopea-, Iki-, Louhi-, Lumi-, Sammal-, Sydän- ja Tuli- sekä eläinten nimitykset, kuten Ilves-, Karhu-, Kettu-, Lintu- ja Susi-.
Ihan mitä tahansa nimeä ei nimilautakunta hyväksy. Sukunimiehdotus voidaan hylätä kirjoitusasun tai merkityksen vuoksi. Nimi voi myös olla jo käytössä esimerkiksi yritys- tai tuotenimenä.
Hyvä sukunimi on helppo kirjoittaa ja taivuttaa, ja sen sävy on joko neutraali tai myönteinen. Kun mietit nimeä, muista, että nimi ei saa herättää ikäviä mielikuvia, joista voi olla sinulle tai perheellesi haittaa. Nimen periytyvyys on hyvä pitää mielessä, vaikka lapsihaaveet tuntuisivat kaukaisilta. Elämä on yllätyksiä täynnä.
Jos suunnittelet sukunimen vaihtamista, voit etsiä mallia ja ideoita Kotimaisten kielten keskuksen julkaisusta Ehdotuksia uusiksi sukunimiksi. Siellä on listattu sukunimiksi sopivia perinteisiä paikannimiä sekä käytöstä pois jääneitä sukunimiä.
Pohdi myös nimen taivutusta, sillä nimeä pitää voida käyttää tekstissä ja puheessa. Voit ottaa mallia vanhoista sukunimistä ja kysyä apua myös nimistönhuollon neuvontapalveluista.
Sukunimien taivutus -sivulle olemme lisänneet sellaisia uudissukunimiä, joiden taivutus saattaa mietityttää.
Kun sukunimelle on olemassa vastaava yleiskielen sana, nimeä on hyvä taivuttaa samalla tavoin. Revonsydän taipuu sydän-sanan lailla, Suppa taipuu monikossa Suppien ja Suppia. Sininärhi-nimeä on parasta taivuttaa kuten yleissanaa närhi : närhen : närheä. Vedenvälkekin taipuu luontevasti kuten yleissana välke : välkkeen : välkettä, Vettenhelmi kuten yleissana helmi : helmen : helmeä ja Metsänhele kuten yleissana hele : heleen : helettä. Myös Viille-nimeä on hyvä taivuttaa kuten vastaavaa ’viillosta’ tarkoittavaa yleissanaa viille : viilteen : viillettä.
E-loppuisiakin sukunimiä on hyvä taivuttaa vastaavien yleissanojen tavoin, kuten Kaarne : Kaarneen : Kaarnetta (kaarne ’korppi’) ja Kuiske : Kuiskeen : Kuisketta. Keinotekoisia sukunimiä ei ole välttämättä taivutettu ihan samalla tavalla. Esimerkiksi Larne taipuu Larnen : Larnea ja Länne : Lännen : Länneä.
E-loppuisilla uudissukunimillä, joilla ei ole yleissanavastinetta, voikin olla kaksi taivutustapaa, joista toinen luultavasti vakiintuu ajan myötä. Esimerkiksi Marne voi taipua rne-loppuisen yleissanan (herneen) tavoin Marne : Marneen : Marnetta tai e lyhyenä Marne : Marnen : Marnea.
Sukunimeä voi siis taivuttaa samoin kuin samarakenteista sanaa tai sukunimeä, jos ei ole vastaavaa yleissanaa. Esimerkiksi Jokima-nimeä voi taivuttaa monikossa Jokimien, kuten sanaa perimä : perimien. Heljus- ja Innas-nimiä on taas luonteva taivuttaa ks:llisinä: Heljuksen ja Innaksen.
Samalla tavoin taipuvat vanhatkin sukunimet, kuten Helsingius : Helsingiuksen ja Vannas : Vannaksen.
Harakka, Selänne ja Permanto ovat tuttuja sukunimiä eikä niiden taivutuksessa ole ongelmia: Selännettä, Harakan, Permannolle. Nimet sisältävät suomen kielen johtimen, kuten -nki, -kka, -nne, -nti ja -nto, jota kuuluu taivuttaa. Johtimeen loppuvat uudissukunimetkin Kuurakka, Sironne ja Turunto taipuvat luontevasti Kuurakan, Sironteen ja Turunnon.
Adjektiivialku on vanhoissa sukunimissä taipumaton, esimerkiksi Uusivirran, Vanhatalon. Samaa käytäntöä sovelletaan myös uudissukunimiin: Kaunislahti : Kaunislahden, Valkeakivi : Valkeakiven, Harmaahieta : Harmaahiedan.
Vanhat sukunimemme ovat omaleimaisia ja ainutlaatuisia. Uudissukunimet muodostavat uuden kerrostuman tähän nimistöön.
ELINA WIHURInimistönhuoltaja
Kolumni julkaistiin alun perin Ylen Oppiminen-sivuilla 6. maaliskuuta 2020 osana Kielen juhlaa 75 -juhlavuoden ohjelmaa.
