Kielen asemaan liittyvistä termeistä on julkaistu sanasto

Kotikieli, äidinkieli ja muut tutut ilmaukset hallinnon kielessä.

Kielen asema yhteisössä on tavallinen puheenaihe, ja siihen viittaavia nimityksiä käytetään mitä erilaisimmissa viestintätilanteissa: arjessa, asioinnissa, tutkimuksessa, joukkoviestinnässä. Mitä kielen asemaa kuvaavat nimitykset tarkoittavat hallinnon kielessä? Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla on julkaistu tästä aiheesta sanasto Kielen asemaan liittyvät termit hallinnossamme.

Sanasto kuvaa käsitteiden käyttöä hallinnon kielessä

Sanasto sisältää 25 käsitettä. Sanastossa selitetään jo olemassa olevien ilmausten käyttöä, eikä siihen ole kehitetty uutta käsitteistöä tai termistöä. Sanasto on kuvaileva eli deskriptiivinen: emme esitä julkaisussa näkemyksiä siitä, mitä kohennettavaa termeissä olisi ja minkälaisia uudennoksia tarvittaisiin.

Sanasto keskittyy käsitteisiin, joita liittyvät yksilön ja yhteiskunnan (julkisen vallan) välisiin suhteisiin ja jotka ovat merkittäviä viranomaistoiminnan järjestämisessä tai ainakin keskusteluissa sen järjestämisestä. Tällaisia käsitteitä ovat muun muassa asiointikieli, kotikieli, oma äidinkieli ja äidinkieli. Useimmat näistä yhdistyvät tavalla tai toisella yksilön mahdollisuuteen käyttää kieltä viranomaisissa.

Merkityksiä jäljittämässä

Ilmauksen käytön kuvaaminen kuulostaa yksinkertaiselta työltä, mutta tosiasiassa merkitysten jäljittäminen on salapoliisityötä. Ilmaus voi olla käytössä usealla alalla, ja sen merkitys vaihtelee. Hallintokaan ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan siihen sisältyy erilaisia tekstilajeja ja monenlaista kielenkäyttöä. Käsitteelle ei välttämättä ole olemassa mitään yhtä ”hallinnon merkitystä”, vaan termejä käytetään eri tavoin eri teksteissä myös hallinnon sisällä. Pyrimme kuitenkin aina ottamaan huomioon säädöksissä esiintyvän merkityksen.

Tämäkään ei aina toteutunut helposti. Nimityksellä voi olla eri merkitys eri säädöksissä. Tämän lisäksi säädöksessä tarkoitettu merkitys ei välttämättä tule ilmi kovin helposti, jos termiä ei ole määritetty selväsanaisesti. Joskus nimityksen määritys piti selvittää laajasti dokumentaatioon perehtymällä (oma kieli, äidinkieli). Laajoista selvityksistä huolimatta käsitemäärittelyissä päädyttiin usein kompromisseihin.

Monet sanastoon valitut käsitteet kytkeytyvät hyvin läheisesti ihmisen kielelliseen identiteettiin. Näitä nimityksiä käytetään myös muilla aloilla, esimerkiksi tutkimuksessa, yleistajuistavassa kirjoittelussa ja mediassa (ensimmäinen kieli, kotikieli, oma kieli, oma äidinkieli, äidinkieli). Tällaisten monikäyttöisten ilmausten sulauttaminen sanastoon teetti paljon työtä. Monia näkökohtia piti ottaa huomioon. Onko nimityksellä useita alakohtaisia merkityksiä? Liittyvätkö ne tiettyyn kielenkäyttötilanteeseen?

Sanatieto esitetään termitietueina

Nimitykseen liittyvä tieto esitetään sanastossa termitietueina. Termitietueen erottaa sanakirja-artikkelista lisätieto-sarake. Siinä motivoidaan nimityksen valintaa sekä tarkastellaan ja paikoin ohjeistetaan sen käyttöä. Tietueen lopussa on tapauksittain linkkeinä viittaus sanaston muihin käsitteisiin (Katso myös). Suomenkieliselle hakusanalle annetaan sanastossa sen ruotsinkielinen vastine. Sanasto on julkaistu ainoastaan sähköisenä. Sitä täydennetään ja päivitetään tarpeen mukaan.

MATTI RÄSÄNEN

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 23.3.2021.

Lähteet ja lisälukemista

Palaa otsikoihin