Kun terveyskeskuksista tuli uhanalaisia

Sosiaali- ja terveydenhuollossa nimien kirjo laajenee ja ymmärrettävyys kärsii.

Pyrimme Kotimaisten kielten keskuksessa seuraamaan, millaisia uusia julkishallinnon nimiä Suomessa annetaan. Viime vuosina annettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen nimien kirjo on entisestään laajentunut. ”Hyvinvointijuna” puksuttaa vääjäämättä, ja lyhenteiden käyttö sekä kaupalliset nimeämismallit ovat yleistyneet. Tämä heikentää nimien asiallisuutta, selkeyttä ja ymmärrettävyyttä.

Kun sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan nimiä uusille organisaatioille ja palveluille, olisi syytä ottaa huomioon erityisesti seuraavat suositukset:

Julkishallinnon nimien on oltava asiallisia, selkeitä ja ymmärrettäviä, ja niiden on syytä erottua kaupallisista nimistä.
Toimintojen uudelleenorganisointi ei välttämättä vaadi nimenmuutosta, eikä nimeen voi mahduttaa näkyviin kaikkia toimintoja.
Julkisten palvelujen nimien tulisi olla yhdenmukaisia eri puolilla Suomea.

Jos jonkin sortin keskuksia

Valitettavasti edellä mainittuja suosituksia ei useinkaan ole huomioitu. Uusia sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavia keskuksia on perustettu hiljan ympäri maata. Esimerkiksi Sodankylässä avattiin vuoden alussa Hyvinvointikeskus Sopukka ja Helsingissä toimintansa ovat viime vuosina aloittaneet Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskus sekä Vuosaaren perhekeskus ja terveys- ja hyvinvointikeskus.

Järvenpäässä avattiin vuonna 2017 Järvenpään uusi sosiaali- ja terveyskeskus, jonka rinnalla käytetään kaupungin verkkosivuilla lyhennettä JUST. Porissa Pohjois-Porin sote-keskukseksi kutsuttu keskus sai nimikilpailun kautta viralliseksi nimekseen Sote-keskus Cotton. Pedersören kunnassa aloitti vuosi sitten toimintansa Ähtävän hyvinvointiasema.

Kuten esimerkit havainnollistavat, nimityyppien kirjo on suuri. Terveyspalveluja saa tuttujen terveyskeskusten ja terveysasemien lisäksi ainakin hyvinvointikeskuksista, hyvinvointiasemilta, terveys- ja hyvinvointikeskuksista, sosiaali- ja terveyskeskuksista ja sote-keskuksista. Lisäksi on perustettu peruspalvelukeskuksia.

Uusia keskuksia ei haluta nimetä terveyskeskuksiksi tai terveysasemiksi, koska niistä saa terveyspalvelujen lisäksi myös sosiaalihuollon palveluja, kuten perheneuvontaa ja päihdepalveluja. Tavoite on hyvä: on pyritty sellaiseen nimeen, joka kuvaa mahdollisimman hyvin kohdettaan. Käytännössä on kuitenkin päädytty ojasta allikkoon, kun keskuksia on eri puolilla maata alettu nimetä eri tavoin. Asiakkaan on usein mahdotonta päätellä nimen perusteella, millaisia palveluita keskuksesta saa.

Hyvinvointikeskus ei kerro sosiaalipalveluista

Abstrakti hyvinvointi on ollut elinvoiman ohella muodissa julkisella sektorilla jo useita vuosia. Suosion taustalla lienee ajatus siitä, että kun panostetaan ennaltaehkäisevästi ja laajasti asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen, voidaan säästää sairaanhoidon kuluissa.

Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle hyvinvointi kaksi merkitystä: 1. vauraus, varakkuus, rikkaus ja 2. hyvä terveydentila; hyvä, harmoninen olo. Sanan terveys määritelmässä mainitaan elimistön normaalin toimintatilan lisäksi ’fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi’. Sanojen yleiskielisten merkitysten perusteella sosiaalipalveluiden voi siis katsoa edistävän terveyttä siinä missä hyvinvointiakin.

Hyvinvointia on käytetty uusissa nimissä ainakin kahdella tapaa. Joissakin nimissä hyvinvointi kattaa sekä fyysisen että sosiaalisen hyvinvoinnin, kun taas toisissa se mainitaan nimessä terveyden rinnalla. Jälkimmäisissä tapauksissa voidaan tulkita, että hyvinvoinnilla viitataan erityisesti sosiaalipalveluihin. Esimerkiksi Hyvinvointikeskus Sopukasta ja Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksesta saa molemmista sekä terveys- että sosiaalipalveluja.

Merkitykseltään laaja hyvinvointi on ymmärrettävyyden ja selkeyden kannalta ongelmallinen sana. Sillä viitataan eri yhteyksissä hyvin erilaisiin asioihin ja palveluihin. Hyvinvointikeskukset eivät läheskään aina ole sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavia julkisia tahoja. Esimerkiksi Tuulosen hyvinvointikeskuksessa on kuntosali ja kauneushoitola, kun taas Lehmusvalkaman hyvinvointikeskus Turussa järjestää eläkeläisille ryhmätoimintaa. Heinolan Hyvinvointikeskus Valolinna on puolestaan jotakin aivan muuta: yrittäjän ylläpitämä kokonaisuus, johon kuuluu sekä hotelli- ja hoiva-asumista että tavallisia vuokra-asuntoja.

Epämääräinen hyvinvointikeskus ei kuvaa terveyskeskusta paremmin, että keskuksesta saa sekä terveys- että sosiaalipalveluita. Päinvastoin: hyvinvointikeskus ei kerro asiakkaalle sitäkään, onko kyseessä julkinen vai yksityinen toimija.

Terveyskeskus ja terveysasema parhaita vaihtoehtoja

Kun nimen jälkiosana on sosiaali- ja terveyskeskus, nimi kertoo tarkasti, mistä keskuksissa on kyse. Pituutensa vuoksi se on kuitenkin hankala nimen osana. Sanapari sosiaali- ja terveys- korvautuu helposti lyhenteellä sote, eikä lyhenteen käyttö virallisessa nimessä ole hyvää virkakieltä. Lyhenne ei sellaisenaan kerro kohteestaan, vaan se on aina opeteltava erikseen.

Sana peruspalvelukeskus toimii keskusten nimissä hyvinvointikeskusta ja sosiaali- ja terveyskeskusta paremmin. Vaikka peruspalvelut tarkoittavat laajasti kaikkia kansalaisille suunnattuja julkisia palveluja, sanalla on usein viitattu erityisesti perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuollon vähimmäispalveluihin. Kohtuullisen kätevää sanaa on käytetty esimerkiksi nimissä Siikaisten peruspalvelukeskus ja Jämijärven peruspalvelukeskus.

Myös Sodankylään piti alun perin tulla peruspalvelukeskus. Vielä 3.10.2019 Lapin kansa uutisoi, että hyvinvointikeskus-sanasta luovuttiin, koska se on merkitykseltään abstrakti ja laaja eikä Kotimaisten kielten keskus suosittele sen käyttöä julkisten palvelujen nimissä. Sittemmin kunnanhallitus päätti vastoin asiantuntijoiden suosituksia, että nimeksi tulee Hyvinvointikeskus Sopukka.

Kaikkein toimivin jälkiosa keskusten nimissä olisi kuitenkin asiakkaille tuttu terveyskeskus. Sen rinnalla on käytetty sanaa terveysasema, jolla on tavallisesti viitattu terveyskeskuksen tiettyyn toimipaikkaan, jos niitä on useampia.

Tuttujen sanojen käyttökelpoisuus ja tarve tulee hyvin ilmi sähköisissä hakupalveluissa, joiden avulla voi etsiä erilaisia julkisia palveluja. Esimerkiksi Suomi.fi-sivuston palveluhaussa Kaakkurin hyvinvointikeskuksen perään on kirjoitettu sulkeisiin terveysasema. Vastaavanlaista käyttöä näkee myös Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymän palveluhaussa, josta löytyvät muun muassa Honkajoen peruspalvelukeskus (terveysasema) ja Karvian peruspalvelukeskus (terveysasema). On siis ollut tarvetta selittää, mistä palvelussa todella on kyse. Sanat hyvinvointikeskus ja peruspalvelukeskus eivät ole sitä tarpeeksi ymmärrettävästi kertoneet.

Vältä kaupallisia nimeämismalleja

Sen lisäksi, että sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavien keskusten nimien jälkiosana käytetään monenlaisia sanoja, on perinteisen nimityypin rinnalle tullut rakenteeltaan uudenlaisia nimiä. Ihannetapauksessa terveyskeskuksen nimi on kaksiosainen: alkuosana on sijaintipaikkakunnan nimi genetiivissä ja jälkiosana terveyskeskukseen viittaava sana, esimerkiksi Loviisan terveyskeskus tai Hyrynsalmen terveysasema. Tällainen nimi kertoo ytimekkäästi, mitä julkisia palveluita keskuksesta saa ja missä se sijaitsee. Joistakin nykynimistä sijainnin ilmaiseva osa kuitenkin puuttuu. Sen sijaan nimessä on muu yksilöivä osa, joka voi olla mikä tahansa sana.

Tällaisia rakenteeltaan uudenlaisia nimiä ovat esimerkiksi Sote-keskus Cotton, Hyvinvointikeskus Sopukka ja Hyvinvointikeskus Lapponia. Toisin kuin sijainnin ilmaiseva osa, muu yksilöivä osa ei välitä olennaista tietoa julkisesta palvelusta. Käytännössä käy lisäksi helposti niin, että myös sosiaali- ja terveyspalveluista kertova osa putoaa kielenkäytössä ja keskukseen aletaan viitata pelkällä yksilöivällä osalla (Lapponiassa, Sopukassa).

Edellä mainittu nimityyppi sekoittuu kaupallisiin nimiin varsinkin silloin, jos loppuosana käytetään yritysmaailmassa yleistä sanaa hyvinvointikeskus. Tällöin yritysten nimet ja julkisten terveyskeskusten nimet voivat olla rakenteeltaan täysin identtisiä: Hyvinvointikeskus Valolinna, Hyvinvointikeskus Sopukka. Rakenne on tavallinen esimerkiksi ravintoloiden nimissä (Ravintola Heinätori, Ravintola Pannu), ja se on levinnyt kaupallisten nimien mallin mukaan myös julkiseen nimistöön (Ammattioppilaitos Lappia).

Nimessä Sote-keskus Cotton on sote-lyhenteen ja nimen rakenteen lisäksi vielä kolmaskin ongelma: englanninkielinen nimenosa cotton ’puuvilla’. Vaikka nimellä on haettu historiallista jatkumoa − alueella on toiminut puuvillatehdas − ei sekakielinen nimi ole sopiva julkisen palvelun nimeksi. Perustuslain mukaan suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Muista tuttujen sanojen hyödyt

Oulussa terveyskeskukset muuttuivat kuudeksi hyvinvointikeskukseksi jo useita vuosia sitten. Aiheesta kirjoitettiin vuonna 2013 Mediuutisissa. Kirjoituksessa Oulun terveysjohtaja toteaa, että ”ainahan löytyy nimistä naljailijoita, mutta itse ideologiaa ei ole juuri moitittu”.

Julkishallinnon nimien kritisointia ei kuitenkaan ole syytä vähätellä, vaan siihen olisi aina syytä suhtautua vakavasti ja tarvittaessa myös reagoida. Alussa esittämääni kolmen suosituksen listaan voisi lisätä vielä yhden: Käytä tuttuja ja pysyviä nimiä ja sanoja, koska se lisää ymmärrettävyyttä. Ymmärrettävyys tukee sekä oikeiden palvelujen löytymistä että niiden pariin hakeutumista.

ULLA ONKAMO

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 28.4.2020.

Lähteitä ja lisälukemista

Palaa otsikoihin