Hyvinvointikeskuksen vastaanotossa

Julkisten palvelujen nimissä on huomioitava sanojen merkitys ja käyttö myös valtakunnallisella tasolla, kirjoittaa Ulla Onkamo.

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän (Essote) hallitus päätti lokakuussa, että Mikkelin keskussairaalaan nimi muuttuu vuoden vaihteessa Mikkelin hyvinvointikeskukseksi, alueen terveyskeskuksista tulee hyvinvointikeskuksia ja terveysasemista hyvinvointiasemia. Etelä-Savossa monet ‒ mukaan lukien Essoten hallituksen varajäsen Yrjö Merikoski ‒ arvostelivat nimenmuutoksia, ja Mikkelin Yle kysyi myös Kotimaisten kielten keskuksen mielipidettä asiaan.

Hyvä nimi kertoo olennaisen

Essoten tulevia nimenmuutoksia on perusteltu sillä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen tavoitteena on kansalaisten hyvinvointi. Valmistelijan mukaan tavoitteeksi ei voi asettaa vain terveyttä, kun kuntayhtymän toimialaan kuuluu myös terveille ihmisille tarkoitettuja sosiaalipalveluita. Myös kuntayhtymän brändäys mainitaan kokouksen pöytäkirjassa asian yhteydessä.

Kotimaisten kielten keskuksen mielestä sairaalan uutta nimeä voidaan kuitenkin pitää jopa hallintolain 9. pykälän vastaisena. Kyseisen pykälän mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, ymmärrettävää ja selkeää kieltä.

Uusiin nimiin on päädytty, kun on haluttu välttää kankeaa ja pitkää ilmausta sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta samalla on haluttu korostaa sairaalasta saatavia uudenlaisista palveluita. Lyhyyteen ei kuitenkaan pitäisi pyrkiä ymmärrettävyyden kustannuksella. Organisaation nimeen ei voi eikä tarvitse mahduttaa kaikkia toimintoja, vaan keskeistä on kuvata ydintoimintaa. Sairaalassa ydinpalveluja ovat sairauksien hoito ja tutkimus, kun taas terveyskeskukset pyrkivät ylläpitämään kuntalaisten terveyttä. Nämä sairaaloiden ja terveyskeskusten erilaiset roolit eivät enää erotu yhtä hyvin, jos molemmat ovat jatkossa hyvinvointikeskuksia.

Sanojen hyvinvointi ja hyvinvointikeskus ongelmana on, että ne ovat merkitykseltään varsin laajoja ja epämääräisiä. Kaupallisissa yhteyksissä hyvinvoinnilla voidaan viitata esimerkiksi kauneudenhoitoon, liikuntapalveluihin, hierontaan tai luontaistuotteisiin. Hyvinvointikeskus luo siis ensimmäisenä mielikuvan kylpylästä tai kuntosalista, ei sairaalasta. Lisäksi sanaa on julkisellakin puolella käytetty erilaisessa merkityksessä.

Pelkän nimen perusteella on mahdotonta päätellä, että Mikkelin hyvinvointikeskus on sairaala, Kuusamon hyvinvointikeskus kuntosaliliikuntaa, hierontaa ja kauneudenhoitoa tarjoava yritys ja Kiimingin hyvinvointikeskus puolestaan palveluiltaan terveyskeskusta suppeampi terveydenhuollon yksikkö. Niin ikään tilanne, jossa hyvinvointikeskuksissa määrätään potilaille lääkkeitä, mutta hyvinvointikaupassa puolestaan tarjotaan vaihtoehtoja lääkkeille, on vähintäänkin sekava.

Pysyvyys on valttia

Organisaatiomuutos tai organisaation tavoitteen muutos ei välttämättä vaadi nimen saati käyttöön vakiintuneen sanan vaihtamista. Kuntayhtymän tavoitteena voi siis ilman muuta olla hyvinvointi ja tarjottavien palveluiden joukossa myös sosiaalipalveluita, vaikka nimissä käytettäisiinkin tuttuja ja toimivia sanoja terveyskeskus ja sairaala. Pysyvyys on yksi toimivan nimen tärkeimpiä ominaisuuksia.

Mikkelissäkin on jo todettu, että sairaala-sanasta ei ole syytä täysin luopua. Kuntayhtymän mukaan vaativan erikoissairaanhoidon yhteydessä voidaan nimittäin edelleen käyttää nimeä Mikkelin keskussairaala nimen Mikkelin hyvinvointikeskus sijaan. Kaksi rinnakkaista nimeä samasta kohteesta on kuitenkin omiaan sekoittamaan asiakkaita entisestään.

Katse kokonaisuuksiin

Joidenkin sairaanhoitopiirien yksiköiden nimissä poliklinikka-sanan tilalla on joko jo käytetty tai on suunniteltu käytettävän vastaanottoa. Muutamista yksittäisistä nimistä on kysytty kantaa myös Kotimaisten kielten keskuksesta. Vaikka poliklinikka on lääketieteen erityisalan kieltä, se on kuitenkin monissa Suomen sairaaloissa käytössä ja kansalaisille tuttu. Poliklinikka on merkitykseltään vastaanottoa laajempi ‒ se sisältää aina myös hoidon ‒, eikä sanaa voi kaikissa käyttöyhteyksissä korvata mekaanisesti vastaanotolla, vaikka se joihinkin yksiköiden nimiin soveltuisikin.

Esitetyt nimenmuutostapaukset havainnollistavat hyvin, että nimien toimivuutta on vaikea arvioida ilman hyvää kuvaa siitä kokonaisuudesta, jonka osaksi nimet tulevat. Kun kyse on eri puolilla maata toistuvien julkisten peruspalveluiden nimistä, niiden olisi asiakkaiden ja potilasturvallisuuden vuoksi oltava ymmärrettäviä ja yhdenmukaisia. Paikallisen kokonaisuuden lisäksi pitäisi huomioida nimien ja niihin sisältyvien sanojen merkitys ja käyttö myös valtakunnallisella tasolla. Monet julkisen nimistön ongelmat olisivat ratkaistavissa, jos nimiratkaisuja ja niiden soveltuvuutta katsottaisiin laajemmasta näkökulmasta. Siihen voi pyytää apua myös kielenhuollon ammattilaisilta.

ULLA ONKAMO

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 30.11.2016.

Palaa otsikoihin