Vain yksi on joukosta poissa: asiallisuuden vaatimusta ei sote-laeissa näy

Miksei asiallisuus kelpaa maakuntalakiin, vaikka siinä toistetaan muut hallintolain hyvän kielenkäytön vaatimukset, ihmettelee Aino Piehl.

Oli hienoa nähdä 20.3.2018 sosiaali- ja terveysministeriön valinnanvapaudesta viestimisen teemapäivässä, miten yksimielisesti oli otettu tavoitteeksi selkeä ja ymmärrettävä viestintä.  Samoin oli upeaa kuulla, miten kekseliäästi valinnanvapauskokeiluissa tavoitteeseen on jo pyritty. Yhtä asiaa me Kotimaisten kielten keskuksen väki jäimme kuitenkin kaipaamaan: selkeyden ja ymmärrettävyyden lisäksi asiallisuus mainittiin vain omassa puheenvuorossamme.

Hallintolaki kuitenkin vaatii viranomaisilta ja julkisia tehtäviä hoitavilta asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kielenkäyttöä. Tämä 9. pykälässä esitetty hyvän kielen vaatimus voi pian koskea myös niitä yrityksiä ja järjestöjä, jotka pääsevät tuottamaan terveydenhuollon peruspalveluja.

Riittävätkö selkeys ja ymmärrettävyys hyvään kielenkäyttöön?

Asiallisuuden vaatimus puuttui puheenvuoroista varmaankin siksi, että sitä ei lainkaan mainita niissä lakiesityksissä, jotka koskevat maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä. Viestintää koskevassa maakuntalain 28. pykälässä säädetään, että viestinnässä on käytettävä selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Pykälän perusteluissa kyllä mainitaan hallintolaki ja kaikki siinä vaaditut ominaisuudet, mutta pykälätekstistä adjektiivi asiallinen puuttuu.

Myös voimassa olevasta lainsäädännöstä saa kolmatta hyvän kielen vaatimusta etsiä turhaan. Sanaparia selkeä ja ymmärrettävä käytetään yhdessätoista säädöksessä. Vain hallintolaissa on vaatimuksissa mukana sana asiallinen, vaikka nuo muut yksitoista lakia on annettu hallintolain säätämisen jälkeen. Ilmeisesti asiallisuuden mainitsemista pidetään tarpeettomana. Mikä tähän voi olla syynä?

Ulla Tiililä on todennut saman asian ja pohtinut hallintolain kolmen adjektiivin merkityksen tulkintaa Kielikellossa 3/2015. Hän huomauttaa, että adjektiivilla asiallinen on kielenkäytössä useita merkityksiä, joista lakikielessä korostuu asiaan tai asiasisältöön liittyminen, mutta että ”sisällöstä kohti sävyä liu’utaan niissä merkityksissä, joissa korostuvat olennaisessa pysyminen, tasapuolisuus ja objektiivisuus”. Tavallisessa kielenkäytössä sana viittaa Tiililän mukaan sävyyn ja se käsitetään epäasiallisen ja asiattoman vastakohdaksi.

Laki ei oleta viranomaista aina asialliseksi

Kielenkäyttöä ja käyttäytymistä luonnehtiessaan adjektiivi asiallinen kuvaa myös lakiteksteissä nimenomaan vuorovaikutuksen sävyä. Hallintolain perusteluissa asiallisuuden vaatimusta havainnollistetaan kertomalla, että viranomaisen on vältettävä loukkaavia tai vähätteleviä sanontoja ja puheessa epäasiallisia ilmaisuja, jotka kohdistuisivat asiakkaaseen. Pidetäänkö niiden puuttumista viranomaisen kielenkäytöstä niin itsestään selvänä, että adjektiivi asiallinen voidaan jättää muista säädöksistä ja ohjeista pois?

Kuitenkin monissa säädöksissä esitetään viranomaisellekin asiallisen käyttäytymisen vaatimus, ja tämä sääntely koskee erityisesti konfliktiherkkiä kohtaamistilanteita. Viranomaisen on kohdeltava asiallisesti esimerkiksi velallista konkurssimenettelyssä ja kuulusteltavaa kuulustelutilanteessa. Rikosseuraamuslaitoksen ja Rajavartiolaitoksen tehtävissä on toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä sovinnollisuutta edistäen.

Asiallisuus kielenkäytössä vaikea mieltää?

Ehkä ongelmana onkin, että lainsäätäjien vaikea kuvitella, mitä asiallinen kielenkäyttö tarkoittaa muissa kuin kasvokkaisissa kohtaamisissa, esimerkiksi teksteissä ja tiedottamisessa. Silti viranomaisille tulee varmasti yhä useammin vastaan tilanteita, joissa joudutaan pohtimaan kielenkäytön asiallisuutta. Julkisuudessahan on viime aikoina käyty keskustelua esimerkiksi virka- ja ammattinimikkeiden sekä muiden ilmausten sukupuolineutraaliudesta, samoin sisällissodan poliittisesti herkistä nimityksistä sekä sinuttelusta ja teitittelystä.

Yhdenvertaisuuslaissa kielletyt syrjintäperusteet muodostavat virkakirjoittajalle hyvän muistilistan: kannattaa punnita ilmauksensa, kun puhutaan iästä, alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, poliittisesta toiminnasta, ammattiyhdistystoiminnasta, perhesuhteista, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Ulla Tiililä muistuttaa myös, mikä vaikutus on sillä, että esitetään varauksettomia totuuksia esimerkiksi ihmisen kyvyistä ja ominaisuuksista.

Julkishallinnon työntekijät saavat nyt koulutusta viestinnästä, brändäyksestä ja palvelumuotoilusta. Heille korostetaan, ettei sote- ja maakuntauudistuksen onnistuminen riipu vain siitä, että ihmiset tulevat hoidetuksi lääketieteellisesti oikein tai heidän asiansa ratkaistuksi lain kirjaimen mukaan. Tärkeää on myös, että ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi ja kohdatuiksi. Pohdinnassa ovat nyt myös terveydenhuollon peruspalvelujen viestinnän ja markkinoinnin rajat. Nämä kaikki asiat liittyvät juuri kielenkäytön ja viestinnän asiallisuuteen.

Sote- ja maakuntauudistus ei onnistu ilman asiallisuutta

Kenties asiallisuuden vaatimus ei ole keskeistä kaikissa niistä säädöksistä, joissa sanapari selkeä ja ymmärrettävä nyt esiintyy. Kun on kyse arpajaisehdoista tai ilotulitteiden ja räjähteiden turvallisuustiedoista, voivat selkeys ja ymmärrettävyys kielenkäytön ominaisuuksina riittää. Mutta kun säädetään siitä, miten tiedotetaan asukkaille tai miten laaditaan potilasasiakirjat, tarvitaan sitä kolmatta ulottuvuutta, jonka asiallisuuden vaatimus tuo mukaan.

Kun nyt tekeillä on suurin yhteiskunnallinen uudistus vuosikymmeniin, eikö olisi tärkeää, että myös lain tasolla muistutettaisiin hyvän vuorovaikutuksen merkityksestä? Vuorovaikutuksen sävy vaikuttaa hallinnon hyväksyttävyyteen asukkaiden silmissä ja sitä kautta myös hallinnon toimien vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen. Jos asiallisuuden vaatimusta ei sisäistetä, ei uudistus taida asiakkaita ja potilaita paljoa ilahduttaa.

Kotimaisten kielten keskus huomautti lausunnossaan maakuntalaista, että hallintolain kolmas adjektiivi pitäisi lisätä lain 28. pykälään, ja lähetti myöhemmin asiasta viestin myös eduskunnan valiokunnille, toistaiseksi tuloksetta. Päätökset maakunta- ja soteuudistuksen laeista tehtäneen kesäkuussa. Jospa eduskunta tällä kertaa näkisi, että mikään hallintolaissa vaadituista kielenkäytön ominaisuuksista ei ole turha ja lisäisi maakuntalakiin myös sanan asiallinen.

AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 28.3.2018.

Palaa otsikoihin