10 kysymystä kielestä kotuslaisille
Suvaitsevalla linjalla
Nina Martolaa kiehtoo kielten rikkaus.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Hyvin pienenä. Olen maalta lähtöisin ja varsinainen äidinkieleni on itämustasaarelainen ruotsalaismurre, jota edelleen käytän aktiivisesti, kun sikäläisten kanssa kommunikoin. Tiedostin aikaisin, että murteen ja kirjakielen välillä on huomattavia eroja, puhumattakaan siitä, että pienenä en ymmärtänyt, kun suomenkieliset sukulaiset ja naapurit puhuivat keskenään.
Kiinnostukseni tiedon hakuun herätti isäni. Hän hankki kaikenlaisia hakuteoksia ja sanakirjoja kirjahyllyymme. Isän harrastuksiin kuului ristisanatehtävien ratkaiseminen. Olin alle kouluikäinen, kun hän jo auttoi minua ratkaisemaan sanomalehden lasten ristisanatehtäviä, ja kun kasvoin hieman, teimme yhdessä aikuisten tehtäviä.
Se, että kielestä tuli ammatti, oli sitten sattumien summa.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Minua kiehtoo kielten rikkaus. On aivan uskomatonta, mihin kielet taipuvat.
On myös kiinnostavaa vertailla, miten eri tavalla eri kielet ilmaisevat suunnilleen saman asian. Ja toisaalta, vaikka kielessä olisi monta eri tapaa ilmaista jokin asia kieliopillisesti oikein, asia sanotaan kuitenkin yleensä jollakin tietyllä tavalla. Vieraan kielen oppija joutuu ponnistelemaan hyvin paljon tällaisen idiomatiikan eteen. Ei riitä, että hallitsee kieliopin ja on omaksunut laajan sanavaraston, jos sanat mielletään yksittäisiksi sanoiksi, vaan täytyy opetella erilaisia yhdistelmiä ja kokonaisuuksia.
Yksi pieni esimerkki. Suomeksi ei ehkä ensisijaisesti sanottaisi kerrostalon ala-aulassa ”otetaanko hissi vai portaat”. Sen sijaan ruotsiksi vastaava ilmaus on hyvin luonteva tapa esittää asia.
On ihailtavaa, millaisen tehtävän pikkulapsi suorittaa, kun muutamassa vuodessa omaksuu äidinkielensä. Ja monet lapset omaksuvat useita kieliä yhtä aikaa, jos elävät monikielisessä ympäristössä.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Nykyään eivät enää ammatillisesti. Mutta ajattelen, puhun, kuuntelen, luen ja kirjoitan päivittäin, joten kieli on aina läsnä. Peräti unet ovat pitkälti kielellisiä.
4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kielet muuttuvat. Mitä ajattelet tästä?
Kielentutkijalle kielen muuttuminen on luonnollinen ilmiö. Kieli muuttuu muuttuvan yhteiskunnan mukana. Jos yhteiskunta muuttuu nopeasti, kielikin muuttuu nopeammin. 1700-luvun kieli olisi aika tylppä työkalu nyky-yhteiskunnan ihmisille, puhumattakaan 1000-luvun kielestä.
Kuitenkin harvemmin kuulee jonkun iloitsevan jostain havaitsemastaan kielen muutoksesta (paitsi ehkä osittain uudissanoista), vaan vallitseva mielikuva tuntuu olevan, että kieli muuttuessaan aina huononee ja surkastuu. Mutta jos näin olisi, nykykieli olisi monien vuosisatojen kehityksen tuloksena käyttökelvoton, ja sitähän se ei ole.
No, käsitys kielen huonoudesta tai kauneudesta on hyvin pitkälti tunneasia, ja jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseen. Objektiivisia tapoja mitata jonkin kielen “hyvyyttä” ei kuitenkaan ole.
Mitä kielimaiseman muuttumiseen tulee, siitä on vaikea esittää lyhyesti ajatuksia. Kielimaisema on hyvin monitasoinen ja -tahoinen käsite. Yksi esimerkki voisi olla maahanmuuttajakielet. Voimme tilaston avulla todeta, että maahanmuuttajakieliä ja niiden puhujia on nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Kuitenkin, jos ajatellaan, että maisema on se, mikä näkyy ympärillä, muutos on aika pieni. Yleinen vaikutelma on, että englannilla on paljon vahvempi asema yhteiskunnassamme kuin enitenkin puhutuilla maahanmuuttajakielillämme.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Valtakunnallisella tasolla en enää yksityishenkilönä ja eläkeläisenä. Sen sijaan Kotuksella on kyllä hyvä asema, ja Kotuksen työntekijänä minulla oli eritasoisia vaikutusmahdollisuuksia.
Omissa ympyröissään jokainen on tietysti vaikuttaja.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Hm, keskusteluja on useita ja hyvin erilaisia. Iloitsen kuitenkin siitä, että Suomessa viralliset tahot edustavat suvaitsevaa linjaa. Näin ei kaikissa valtioissa ole.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Minusta sekä kauneinta ja kauheinta on se, miten kieli taipuu ilmaisemaan ihmisten tarpeita, tunteita ja ajatuksia. Se on myös ajattelun työkalu.
Sillä voi ilmaista rakkautta, kiintymystä, kehumista, hellyyttä, anteeksipyyntöä ja niin edelleen. Sillä voi luoda pitkiä eeppisiä kertomuksia ja kauniita runoja. Sillä voi opettaa ja ohjata ja hallita maata.
Mutta kielellä voi myös loukata, manipuloida, petkuttaa ja peräti lausua kuolemantuomioita.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Olisinkohan lauluteksti?
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Selviytymisoppaan, joka käsittelisi kyseisen alueen luontoa ja ilmastoa.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Iloitse kielestä!
Nina Martola oli yli 30 vuotta töissä Kotimaisten kielten keskuksessa, eri jaksot yhteenlaskettuna pisimmän ajan Suomi–ruotsi-suursanakirjan parissa, mutta myös kymmenen vuotta ruotsin kielen osaston johtajana. Hän on toiminut aktiivisesti pohjoismaisessa kieliyhteistyössä, varsinkin leksikografian alalla, mutta myös kielipoliittisissa ympyröissä. Hänen väitöskirjansa liittyi konstruktiokielioppiin.
Toimitus: Vesa HeikkinenOmakuva: Nina Martola