10 kysymystä kielestä 2021
”Käyttäkää suomea!”
Jos Ian Mac Eochagáin olisi tekstilaji, hän olisi pamfletti.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Viimeistään vuonna 2005, kun lähdin Dublinin Trinity Collegeen opiskelemaan. Koulutusohjelman nimi oli European Studies, ja siihen kuului kaksi kieltä, ranska ja venäjä. Kielten opinnot olivat intensiiviset ja käytännönläheiset. Vaalittiin aitoa rakkautta kieliä ja niiden edustamia kulttuureja kohtaan.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Äidinkielessäni englannissa minua kiinnostavat verbit ja prepositiot. Yhdessä ne muodostavat lukemattomia sävyjä ja merkityksiä. Muissa kielissä, kuten venäjässä ja suomessa, minua kiinnostavat sijamuodot, sanajärjestys ja fonetiikka. Venäjäksi painotus virkkeen sisällä vaihtelee suuresti merkityksen mukaan. Suomeksi myös, mutta eri tavalla. Voi viestiä kuulijalle hyväksynnästä, ärtymyksestä, ilosta ja monista muistakin tunteista painotuksen avulla.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Käännän ja teen kielentarkistuksia, joten kieliasiat ovat leipäni. Käännän pääsääntöisesti suomesta englantiin, mutta myös ruotsista, venäjästä ja ranskasta englantiin. Tarkistan suomenkielisten kääntäjien laatimia käännöksiä ja annan palautetta. Tarkistan myös tekstejä, joita asiakkaat ovat kirjoittaneet itse englanniksi. Tänä vuonna minusta tuli auktorisoitu kääntäjä (suomi–englanti-kieliparissa).
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Suomi englannistuu kovaa vauhtia, eli käytännössä on yhä useampia tapauksia, joissa suomalaiset valitsevat – tietoisesti tai ei – englannin kielen, vaikka olisivat voineet sanoa yhtä hyvin asiansa suomeksi. Tämä näkyy kaikkialla: ruokalistat, mainokset, sähköpostien otsikot, järjestöjen nimet. Tuntuu siltä, että suomalaiset eivät enää hyväksy suomea käyväksi kieleksi kaikilla alueilla vaan ajattelevat, että suomi on jonkinlainen ”kotikieli”, jolla ei ole asiaa liike-elämään tai kolmannen asteen koulutukseen.
Kyse ei ole mielestäni kansainvälistymisestä vaan suomalaisten sisäisestä kulttuurisesta prosessista ja suhtautumisesta omaan kieleen ja sen arvoon. Suomi voisi kansainvälistyä vielä enemmän, ja suomi pysyä silti elävänä monipuolisena kielenä. Siitä päättävät suomalaiset, eli tarkemmin kantasuomalaiset. On heistä kiinni, onko suomi sadan vuoden kuluttua universaalinen, laaja-alainen kieli vai keittiökieli.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Kyllä. Kun käännän tekstejä suomesta englantiin, toivon tukevani ajatusta, että kaiken voi sanoa millä kielellä tahansa. Jokainen voi ilmaista asiansa äidinkielellään, ja jos haluaa sanoa sen toisella kielellä, kääntäjä auttaa. Kun käännän englanniksi, tuotan laatuenglantia, joka on parempaa kuin tee-se-itse-tyyppinen, virheellinen englanti, jota näkyy vaikkapa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Toivottavasti näin muistutan, että vieraalla kielellä kirjoittaminen ei ole harrastus vaan ammattilaisen työ, josta on maksettava.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Se on liian laimeaa. On korostettava paria perusasiaa: Suomi on kieli, jota myös ulkomaalaiset pystyvät oppimaan. Sitä saa puhua ulkomaalaisten kanssa. Suomen kielen merkitystä keskusteluissa maahanmuuttajien kanssa ei pidä väheksyä. Ja samat asiat pätevät luonnollisesti myös ruotsiin. Toinen aihe on se, että suomalaisten kannattaa opiskella muitakin kieliä kuin vain englantia. Onneksi tästä on alettu puhua viime kuukausina.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kauneinta on se, että kielellä voi vaikuttaa ihmisiin, herättää tunteita, kehottaa toimintaan, sanoa asioita, joita kaikki ovat ajatelleet mutta joita kukaan ei ole vielä sanonut ääneen. Kauheinta on, kun ihmiset käyttävät kieltä päinvastoin jakamaan, syrjimään ja sortamaan ihmisiä tai kun käytetään tietoisesti merkityksetöntä puppua, jolla heitetään ikään kuin hiekkaa silmiin.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Ehkä pamfletti, sillä minulla on aina aivan liikaa omia mielipiteitä ja tunteita.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Aleksandr Puškinin teoksen Jevgeni Onegin.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Käyttäkää suomea! Se on oikeasti kieli joka lähtöön. Älkääkä unohtako puhua sitä myös maahanmuuttajien kanssa.
Ian Mac Eochagáin on Irlannista kotoisin oleva, Lohjalla asuva 34-vuotias kääntäjä.
Toimitus: Petra Saarnisto