Kielen kauneuden ehtymätön moninaisuus

Karjala-aktivisti Tuomo Kondie ei suostu vaikenemaan.

Tuomo Kondie. Kuva: Devon Morgan.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Jollain tapaa olen ollut kieli-ihminen varmaan aina. Lapsesta saakka minua on kiinnostanut lukeminen, kirjoittaminen ja vieraat kielet. Lukiossa otin kaikki mahdolliset vieraiden kielten kurssit ja samaan aikaan heräsin myös sukuni kielen, karjalan, huonoon tilaan ja tulevaisuudennäkymiin. Siitä lähtien kieli ja kielet ovatkin vieneet suuren osan elämästäni.

Lukion jälkeen aloin opiskelemaan yleistä kielitiedettä ja karjalaa, ja samalla kieliaktivismista on tullut vakiintunut ja merkittävä osa elämääni. Tutkijan ja aktivistin roolit myös tukevat toisiaan monella tapaa.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Työni puolesta minua kiinnostaa erityisesti karjalan kielen yhteiskunnallinen asema ja tulevaisuus, mutta eiväthän nämä asiat merkitsisi minulle mitään, ellen rakastaisi kieltä itsessään. Karjalassa minua kiehtoo sen monimuotoisuus ja rikkaus. Murteiden erot, yhteneväisyydet ja omaperäiset ainutlaatuisuudet aina vienasta tverinkarjalaan ovat loputtoman kiehtovia. Tämän suhteen etenkin Kotuksen Karjalan kielen sanakirja on korvaamaton aarreaitta, jota voi selata ihan ilokseen vaikka kuinka kauan.

Moninaisuuden lisäksi minua kiehtoo muutos. Ainoa muuttumaton kieli on kuollut kieli, ja erityisen mielenkiintoista on seurata karjalan kielen kehittymistä. Miten vanhat sanat saavat uusia merkityksiä, murteet sekoittuvat ja nuoriso luo itselleen aivan uudenlaista karjalankielistä slangia, joka heijastelee yhteiskunnan muutoksia ja karjalaisten asemaa siinä kaikessa. Muissakin kielissä minua kiehtoo erityisesti niiden rikkaus.

Kaikki kielet ovat kauniita. Tuo kauneuden ehtymätön moninaisuus minut aikoinaan kielitieteen alalle ajoi, ja tuo kauneus minua tässä työssä yhä edelleen ajaa.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Olen töissä Itä-Suomen yliopistolla tverinkarjalaa tutkivassa KATVE-hankkeessa tutkimusapulaisena. Karjalan kieli haukkaa siis jo sen puolesta aimo lohkon arjestani.

Tämän ohella aloittelen väitöskirjatutkimustani Mainzin yliopistoon, minkä lisäksi harjoitan monenlaista kieliaktivismia. Olen esimerkiksi Suomen ensimmäisen ja ainoan karjalankielisen nuorisojärjestön eli Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša -järjestön paginanvedäi eli puheenjohtaja. Pidänkin kieliaktivismiani oikeastaan toisena työnäni, vaikkei siitä palkkaa maksetakaan.

Toki kaiken tämän ohella myös opiskelen vieraita kieliä ja nautin kaikenlaisesta kielellisestä taiteesta ja muusta kauneudesta ihan omaksi iloksenikin. Kieliasiat siis täyttävät valtaosan jokapäiväisestä elämästäni – tilanne, johon en ole päätynyt lainkaan vahingossa ja josta en ole vähimmässäkään määrin pahoillani.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kielet muuttuvat. Mitä ajattelet tästä?

Tähän saakka kielimaisemamme on pitkään lähinnä yksipuolistunut ja köyhtynyt. Suomi on vallannut tilaa kotoperäisiltä vähemmistökieliltä assimilaatioon tähtäävällä kielipolitiikalla, samalla kun murteet ovat lähestyneet keinotekoista yleiskieltä samasta syystä. Nämä kehityssuunnat jatkuvat edelleen, joskin siinä alkaa hiljalleen olla nähtävissä muutos vähemmistöaktivismin kehittyessä tehokkaammaksi ja vähemmistöjen saadessa äänensä paremmin kuuluviin julkisessa keskustelussa. Länsi-Euroopassa murreaktivismi on paljon suurempaa ja poliittisempaa kuin Suomessa, ja toivoisin, että Suomessakin herättäisiin näkemään myös oman kielen rikkauden ja vaihtelun arvo.

Pidän ainoastaan hyvänä asiana, jos yksikielisyyden ideologiasta päästään eroon, ja kielellinen köyhtyminen saadaan pysäytettyä. Kotoperäisen rikkauden lisäksi Suomessa on vallan hyvin tilaa myös uudemmille maahanmuuttajakielille.

Kieli muuttuu aina, eikä muutoksia ole syytä pelätä, ei silloinkaan, jos vieraasta kielestä lainataan jotain. Lainaaminen on normaali osa kielten muutosta, sen sijaan puhutaan todellisesta vaarasta, jos kieli on kokonaan syrjäytymässä ja korvautumassa toisella.

Tällä hetkellä Suomessa suomen kieli uhkaa pienempiä kotoperäisiä kieliä, ja samaan aikaan kansainvälinen englannistuminen näkyy myös Suomessa. Englanti ei leviä itsekseen, vaan tämä on seurausta kielipoliittisista valinnoista. Suomessakin pitäisi pohtia ja keskustella enemmän siitä, millaista kielipolitiikkaa todella halutaan tehdä ja miten kaikki kotoperäiset kielet, niin suuret kuin pienetkin, saadaan tulevaisuudessa pidettyä elossa ja elinvoimaisina.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Kyllä, olen siinä onnekkaassa asemassa, että katson pystyväni vaikuttamaan kieliasenteisiin, erityisesti karjalan kielen osalta. Tutkijana olen vielä nuori, mutta aktivistina kokeneempi. Molemmissa on kyse julkisesta työstä, ja kaikenlaisilla julkaisuilla sekä poliittisilla onnistumisilla on myös vaikutus siihen, miten kielistä keskustellaan ja mitä niistä ajatellaan.

Sosiaalisella medialla on ollut valtava vaikutus siihen, että marginalisoidut ryhmät saavat oman äänensä paremmin esille. Minä ja muut karjalankieliset olemme onnistuneet käyttämään erilaisia somekanavia kielitietoisuuden levittämiseen karjalasta, ja tällä on osaltaan vaikutusta siihen, että karjala näkyy ja kuuluu suomalaisessa yhteiskunnassa nyt paremmin kuin koskaan. Meistä on paljon hankalampi vaieta, kun emme itse suostu vaikenemaan.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Valehtelisin jos väittäisin, etteikö se usein turhauttaisi. Keskustelua käydään paljolti erilaisten virhekäsitysten ja vanhentuneiden tietojen pohjalta, ja eritoten vähemmistökielten osalta esiintyy myös ihan puhdasta vihapuhetta. On aika masentavaa nähdä, miten nuoret karjalaiset saavat osakseen kuolemantoivotuksia, kun he kertovat kielestään ja kulttuuristaan.

Tästä huolimatta olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Kielistä puhutaan paljon, ja sen lisäksi että vähemmistöt saavat nykyään äänensä paremmin kuuluviin, ovat myös kielitieteilijät olleet ilahduttavan aktiivisia julkisessa keskustelussa, ja kielitiedettä popularisoidaan taidokkaasti. Virhekäsityksiä ja vihaa vastaan voidaan taistella parhaiten tiedolla.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauheinta on kieleen liittyvät vihamieliset asenteet. On kurjaa, kun ihmiset pitävät toisia kieliä rumina, vähäarvoisina, toissijaisina tai jopa haitallisina. Kieli on valtaosalle ihmisistä keskeinen osa identiteettiä, ja pistäähän se aika ajoin miettimään, miten toisia ihmisiä kohtaan voi olla niin silmitöntä vihaa.

Kauneinta taas on kielen rikkaus. Kielten monimuotoisuus ja kielten sisäinen rikkaus ovat upeita asioita, jotka aina jaksavat hämmästyttää kauneudellaan. Myös ihmisten ilo kieleen liittyen on kaunista. Kielellä voi leikitellä ja sitä voi muovailla ja taivutella vaikka mihin. Kielellinen luovuus on rajatonta ja häkellyttävän kaunista.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Poliittinen, karjalankielinen punk-kappale.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Kotuksen Karjalan kielen sanakirjan, jos saisin ottaa mukaani kaikki kuusi osaa. Voisin viihdyttää itseäni kieleni rikkaudella ja tarvittaessa muurata niistä tiiliskivistä itselleni kivijalan mökkiä varten.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Näin Kalevalan päivän aikaan ei karjalaisena kieli-ihmisenä oikein voi olla puhumatta Kalevalasta. Kalevalan lähdeaineistosta valtaosa kerättiin karjalaisilta, Karjalasta ja karjalan kielellä, mutta suomalaisessa keskustelussa Kalevalasta puhutaan supisuomalaisena teoksena.

Kun ottaa huomioon, että suomalaisuuden nimissä on kohdistettu karjalaisiin syrjivää assimilaatiopolitiikkaa, joka on jättänyt ylisukupolviset arvet, on tämä monille karjalankielisille kipeä asia. Kalevalasta saa nauttia kuka vain, tietenkin, mutta sen karjalainen alkuperä tulisi tunnistaa. Karjalaisten häivyttäminen Kalevala-keskustelussa on osa laajempaa karjalaisten vaientamisen ja poissulkemisen perinnettä, jonka tuhoja tässä yritetään hiljalleen korjailla.

Kalevalaan liittyvän keskustelun yleiset virhekäsitykset ja sen mitä moninaisimmat sosiolingvistiset aspektit ovat liian monimutkaiset, jotta niitä voisi tässä alkaa perkaamaan. Toivoisin jutun lukijoiden vain muistavan, että karjalaisuuden ja suomalaisuuden suhde on kaikkea muuta kuin ongelmaton, ja Suomessa karjalainen näkökulma jää näissä keskusteluissa jatkuvasti huomiotta. Huvikseen voi vaikka kiinnittää huomiota Kalevalan päivän puheisiin ja kirjoituksiin ja katsoa, kuinka paljon niissä puhutaan suomalaisuudesta ja kuinka paljon karjalaisuudesta.

Palaa otsikoihin