Ajankohtaista aineistoista
Kuolleiden kielten muistopäivä
Kamassi sammui, laulu elää.
Kamassin kielen viimeinen puhuja kuoli 20. syyskuuta 29 vuotta sitten. Kieltä voi vielä kuunnella arkistoissa, ja tutkijat tulevat analysoimaan kerättyjä aineistoja vuosikymmeniä eteenpäin. Jotain on silti peruuttamattomasti kadonnut.
Vastaavaa tapahtuu eri puolilla maailmaa viikoittain, valitettavan usein täydessä hiljaisuudessa. Osasta kieliä jää materiaaleja, monista ei. Mitä kaikkea kamassin kielestä on vielä keskuudessamme?
Sammuneiden kielten aineistoja
Tiettävästi vuonna 1895 syntynyt Klavdija Plotnikova oli viimeinen äidinkielenään kamassia puhunut henkilö. On huomautettava, ettei kielen kuolema useinkaan ole näin selvärajainen asia. Yksittäisen kielen kuolemasta uutisoidaan joskus suureen ääneen, mutta uusia viimeisiä puhujia tapaa ilmaantua vielä pitkän aikaa tämän jälkeen. Samalla juuristaan kiinnostuneet nuoremmat sukupolvet ovat voineet opiskella kieltä ja puhuvat sitä tänäkin päivänä, jolloin koko kielen kuolemisen käsite mutkistuu.
Kenellä on valta sanoa, onko kieli elossa vai ei? Kenelle asia ylipäätään kuuluu?
Kotimaisten kielten keskuksen nauhoitearkiston arkipäivässä kielten kuoleminen näkyy selvästi siinä, että uusia nauhoituksia ei tietyistä kielistä enää tule. Toisaalta kaikkia kiinnostuneita varten olemme aina auki, ja vastuullamme on säilyttää myös jo sammuneiden kielten aineistoja jälkipolvia varten.
Laulua kamassiksi
Eri puolilla maailmaa arkistoaineistot ovat usein osoittautuneet kiinnostaviksi ja hyödyllisiksi kielten revitalisaation eli elvyttämisen yhteydessä. Muutama viikko sitten Rio de Janeirossa tapahtunut kansallismuseon palo osoitti arkistojen haavoittuvuuden. Täysin palaneiden kokoelmien joukossa olivat ilmeisesti hyvin laajat alkuperäiskansojen kielten aineistot.
Kotimaisten kielten keskuksessa ei valitettavasti ole yhtään nauhoitusta Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen kielillä. Emme siis voi kunnioittaa niiden muistoa kuuntelemalla näytteitä.
Sen sijaan kamassinkielistä materiaalia arkistossamme on. Kai Donner on nauhoittanut kamassinkielisen laulun, jonka esittää
Klavdijan sukulainen Avdakeja Andžigatova.
Avdakeja Andžigatovan laulua (SKNA 17543, mp3)
Laulun teksti on julkaistu yhtenä versiona Aulis J. Joen toimittamassa teoksessa Kai Donners Kamassiches Wörterbuch nebst Sprachproblem und Hauptzügen der Grammatik (sivulla 87). Tämä puolestaan on vapaasti saatavilla Kansalliskirjaston Fenno-Ugrica -kokoelmasta.
Kai Donners Kamassiches Wörterbuch nebst Sprachproblem und Hauptzügen der Grammatik.
Digitalisoituvien aineistojen nykyisestä saatavuudesta ja monipuolisuudesta kertoo se, että kyseinen teksti on kielitieteellisesti merkittynä käytettävissä Hampurin yliopiston INEL-tutkimusprojektin sivuilla, hyvien käytäntöjen mukaisesti CC-BY-lisenssillä varustettuna. Teksti on siis nyt eri julkaisuissa käännetty sekä saksaksi että englanniksi.
Paljon avoimia kysymyksiä
Kamassiaineistoa on itse asiassa vielä muuallakin. Kai Donnerin ottamat valokuvat löytyvät Finnan kautta, ja eräässä kuvassa on merkittynä vuodeksi 1914 ja henkilöksi kamassinainen (tosin tämän tiedon perässä kysymysmerkki).
Onko hän mahdollisesti laulun esittänyt Avdakeja? Tietomme ovat puutteelliset, voimme vain arvailla. Ehkä Donnerin päiväkirjoja tutkimalla voisi tehdä uusia johtopäätöksiä, luultavasti kuitenkaan ei.
Kuollut kieli jättää jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Helsingissä on perinteisesti järjestetty kynttiläkulkue Kuolleiden kielten muistopäivänä. Tämä on yksi tapa kiinnittää huomiota kielten uhanalaistumiseen, mutta laajemmatkin toimet olisivat tarpeen.
Teksti: Niko Partanen
Kai Donners Kamassisches Wörterbuch, sivu 87 (INEL-tutkimusprojekti, Hampurin yliopisto)
Kuolleiden kielten muistopäivän kynttiläkulkue torstaina 20.9.2018 Uuden ylioppilastalon edestä M. A. Castrénin patsaalle.
Samojedinaisen kuva lisätty tekstiin 21.9.2018.