Ajankohtaista aineistoista
Jõva pōga Edgar!
Liivin lipun päivää vietetään 18. marraskuuta.
Liivin lipun päivää vietetään vuosittain 18. päivänä marraskuuta. Tänä päivänä vuonna 1923 vihittiin käyttöön lippu, jossa on vihreä, valkoinen ja sininen raita.
Liivin lipun väreistä vihreä symboloi metsää, sen alapuolella valkea hiekkarantaa ja sininen merta. Lipun värityksen loi kalastaja Didrik Volganski (Didrikis Valgums). Volganski oli yksi Liiviläisten Liiton (Līvõd Īt) perustajajäsenistä.
Liivin kielellä ei ole enää syntyperäisiä puhujia, mutta silti kieltä käytetään ja tutkitaan. Myös Kotimaisten kielten keskuksessa on säilytteillä kiinnostava liivinkielinen aineisto.
Hyvä poika Edgar!
Kotuksen arkistossa säilytetään Didrik Volganskin pojalleen
Edgar Vaalgamaalle (1912–2003) lähettämiä kirjeitä vuosilta 1933–1941. Nuorempi
Vaalgamaa (alunp. Volganski) oli muuttanut Suomeen opiskelemaan 1930-luvun alkuvuosina. Vaalgamaan opintojen tavoitteena
oli saada liiviläisille äidinkielellä saarnaava pappi.
Edgar Vaalgamaan alkuperäisenä
aikeena oli kuitenkin nähtävästi opiskella kielentutkijaksi. Isä Didrik Volganski
kirjoittaa 9. helmikuuta vuonna 1934, ettei perhe paheksu Vaalgamaan uusia aikeita
opiskella papiksi. Isän mukaan papiksi opiskelu ja ura pappina olisi todennäköisesti paljon kevyempää kuin kielimieheksi opiskelu ja sellaisena
työskenteleminen.
Kirjeissään Didrik Volganski kertoo perheen arkisesta elämästä Liivinrannassa:
kalastuksesta, eläinten pidosta, häistä ja hautajaisista. Toukokuussa 1934 hän
kertoo silakoiden paenneen lämmenneen ilman mukana Venstpiltsin puoleen. Toisinaan
Volganski on myös huolissaan poikansa aineellisesta hyvinvoinnista. Riittääkö raha,
ovatko kengät ja muu vaatekerta pahasti kuluneet? Kirjeistä käy ilmi, että rahaakin on opiskelijapojalle kirjekuorissa lähetetty.
Pettyneitä nuoria laulajia jäi rantaan
Liiviläisten historian näkökulmasta keskeinen teema Didrik Volganskin kirjeissä on vastaperustetun Liiviläisten Liiton toiminta Latviassa. Paljon on myös toiveita ja kuvauksia yhteistyöstä virolaisten ja suomalaisten liiviläisten ystävien kanssa.
Didrik Volganski kertoo kirjeessään, että kesällä 1934 suuren joukon liiviläisiä oli tarkoitus lähteä kahden kuoron keskinäiselle ystävyysvierailulle Saarenmaalle. Lähtöä edeltävänä iltana tuli kuitenkin tietoon, etteivät viranomaiset vastoin ennakkotietoa sallineetkaan merimatkaa avoimilla kalastusaluksilla, joilla liiviläiset nuoret olivat aikeissa matkaan lähteä.
Katettuja aluksia oli Liivinrannassa tuohon aikaan vain muutamia, joten vaikka
pieni joukko liiviläisistä lopulta pääsi suurempien alusten kyydissä Saarenmaalle,
jäi suuri joukko pettyneitä nuoria laulajia rantaan. Tästä epäonnistuneesta
vierailusta Volganski toivoi poikansa saavan kirjoituksen julki johonkin
suomalaiseen lehteen – onnistuiko julkaisu, sitä emme tiedä.
Kirjekokoelmasta tutkimusaineistoksi
Edgar Vaalgamaasta ei tullut liiviläisten pappia, vaan hän jäi sotien jälkeen Suomeen Iitin seurakunnan papiksi. Vuonna 2001 Vaalgamaa julkaisi kirjan
Valkoisen hiekan kansa, jossa hän käsittelee liiviläisten historiaa.
Edgar Vaalgamaa kuoli vuonna 2003. Kotuksen Vaalgamaan kirjekokoelmassa
on 65 kirjettä ja 14 postikorttia. Isä Didrik Volganskin kirjeiden lisäksi kokoelmassa
on muutamia kirjeitä Vaalgamaan kahdelta sisarukselta. Vuosien 1933–1937 kirjeistä
Edgar Vaalgamaa laati itse suomennokset, mutta uudempi aineisto on toistaiseksi
kääntämättä.
Vaalgamaan kirjeaineisto on saatavilla tutkimus- ja opetuskäyttöön. Sen lahjoittivat Kotukseen Edgar Vaalgamaan lapset vuonna 2005.
Liivin kielen nykyhetki
Liivi on Latvian ja eteläisen Viron alueella historiallisesti
puhuttu itämerensuomalainen kieli, jolla ei ole enää syntyperäisiä puhujia.
Viimeiset liiviä äidinkielenään puhuneet ovat tiettävästi kuolleet 2010-luvun
alkupuolella.
Liiviä kuitenkin käytetään ja tutkitaan: tänäkin vuonna on julkaistu
liivinkielisiä runokokoelmia ja syksyllä pidettiin liivin tutkimukseen
keskittynyt Livonica 2019 -konferenssi. Latvian yliopistossa toimii vuonna 2018
perustettu liivin instituutti, joka tutkimuksen ohella levittää tietoa Latvian
alueen toisesta kantakansasta, liiviläisistä.
Liivin instituutin johtaja Valts Ernstreitšin mukaan noin 250 henkeä pitää itseään liiviläisenä ja näistä kymmenesosa myös puhuu liiviä. Ernstreitš sanoo, että kielellä on äärimmäisen tärkeä rooli liiviläisen kulttuurin säilymisessä.
ULRIIKKA PUURA