Siirry sisältöön
Haku

Kuukauden kirja

Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.

#KotuksenKirjasto


rss

18.5.2018 10.00

Viimeisten metsäsuomalaisten ääni

Kuukauden kirja toukokuussa 2018: Suomalaismetsissä. Muistelmia matkoilta Keski-Skandinavian suomalaisten keskuuteen.

Kotimaisten kielten keskuksen kirjaston valitsema kuukauden kirja toukokuussa 2018 on Suomalaismetsissä. Muistelmia matkoilta Keski-Skandinavian suomalaisten keskuuteen. Kirjan kirjoittaja on Pertti Virtaranta ja toimittaja Jaakko Yli-Paavola.

Kirjan kustantaja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.  Se ilmestyi 1997.

Esittelytekstissä kerrotaan, että Helmi Virtaranta ja Pertti Virtaranta tekivät neljänkymmenen vuoden aikana Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin lukuisia tutkimusmatkoja: ”Virtarannat joutuvat havaitsemaan, miten tuo sitkeä suomen kielen periferia hiljenee ja lopulta vaikenee. Pertti Virtaranta esittelee seudun viimeiset suomenpuhujat ja saattaa heidät hautaan.”

Pertti Virtaranta ja Pentti Soutkari haastattelevat Jussi Niittahoa. Helsinki, 5.10.1961. Kuva: Paavo Korhonen. Museovirasto.

"Tallensimme tuolloin Jussin muistitietoa ääninauhaan kahteenkin otteeseen Helsingin yliopiston psykologian laitoksen pienessä studiossa." Pertti Virtaranta ja Pentti Soutkari haastattelevat Jussi Niittahoa Helsingissä 5.10.1961. Kuva: Paavo Korhonen. Museovirasto.

Mitkä suomalaismetsät?

Suomalaismetsillä tarkoitetaan niitä Keski-Skandinavian alueita, joille muutti savolaisia kaskenpolttajia lähinnä entisen Rautalammin suurpitäjästä 1500-luvun lopulla. Virtarannan kirjassa ei käsitellä varsinaista muuttohistoriaa, sillä siitä on olemassa runsaasti muuta kirjallisuutta.

Jaakko Yli-Paavola kertoo alkusanoissa, että Virtarannan tallentamat versiot metsäsuomalaisten vanhoista tavoista, taioista, uskomuksista ja tarinoista täydentävät monella tavalla sitä tietoa, jota siellä aikaisemmin liikkuneet tutkijat – etenkin professori Lauri Kettunen – ovat meille välittäneet.

Tapansa mukaisesti hän dokumentoi kohtaamansa henkilöt tarkasti. Ilman häntä ei monesta menneestä ihmisestä tiedettäisi enää mitään – ja hänen avullaan taas voi moni suomalainen ryhtyä etsimään sukujuuriensa haaroja Norjan ja Ruotsin metsiltä.

Kirnupiimää kamerassa

Suomalaismetsissä-kirja sisältää monipuolista materiaalia: tietoa metsäsuomalaisista, heidän tavoistaan ja kielestään. Kirjassa on myös eloisia kertomuksia kenttätyötä tekevän kielentutkijan arjesta, monia hauskoja sattumuksiakin tulee kuvatuksi.

Tällaista tapahtui Tyskenissä:

Tvengsbergistä lähdimme isännän veljen Olen opastamana Tyskeniin tapaamaan Aksel Halvorsenia, joka kuulemma osasi ”suomalaista”. Tie oli loppuosaltaan viheliäistä, enkä voinut ajaa perille. Jäin auton luo odottamaan, kun toiset menivät katsomaan, oliko Aksel kotona. Pihalla Helmi huomasi kauhukseen, että Tvengsbergin lapset olivat ottaneet korkin pois sen pullon suusta, jossa oli evääksi saamaamme kirnupiimää, ja sitä oli valunut kassin pohjalle kameran, valotusmittarin ja filmien joukkoon! Helmi jäi kaivolle puhdistutöihin, ja oppaamme Ole Tvengsberg meni sisälle Akselin kanssa neuvottelemaan. Aksel kieltäytyi lähtemästä mukaamme – sanoi olevan niin kiireitä ettei joutanut.

Opettajalta sai ”korvapuustloita”

Vitsandin kunnalliskodissa Virtarannat tapaavat Liina Erikssonin, joka oli syntynyt 1879 Etelä-Vikillä Heinahon torpassa Karvalan eteläpuolella.  Hän kertoo nauhoittajille muun muassa suomen ja ruotsin kielen käytöstä metsäsuomalaisperheissä.

Kotona kaikki puhuivat vain ”suomalaista”, myös lapset. ”Ei ungat tainna ruohtalaista sanoa ennenkö ne män kouluun.” Se ruotsin kieli ”tul' niin kehnosti ensmältä”, ja lopuksi opettajalta sai monta kertaa ”korvapuustloita”.

Erinomaisen vilkas Liina kertoi, että kerran kunnalliskodissa vieraili Nyskogan pappi, joka pyysi häntä laulamaan jonkin suomalaisen laulun. Liina sanoi laulaneensa oikein ruokottoman laulun. Pappi kysyi, mitä ne sanat ovat ruotsiksi. ”Sitä sinä pappi et koskaan saa tietää”, kertoi Liina vastanneensa.

Liina Eriksson. 21.8.1954. Kuva: Museovirasto. Suomalaismetsissä-kirjan kuvitusta.

Liina Eriksson. Suomalaismetsissä-kirjan kuvitusta.

Koruton mutta lämmin

Suomalaismetsissä jäi Pertti Virtarannan viimeiseksi kirjaksi. Näin asiasta kirjoittaa Virittäjässä (3/1997) Heikki Leskinen:

Virtaranta oli suuren yleisön parhaiten tuntema ja eniten arvostama kielentutkijamme. Siihen olivat ennen muuta syynä hänen lukuisat radio- ja televisio-ohjelmansa, joissa hän kertoili tutkimusmatkoistaan ja niillä tapaamistaan ihmisistä sekä esitteli varsinkin karjalaisten, inkeriläisten ja setukaisten perinnettä ja kulttuuria.

Suosittuja olivat myös hänen kauniit, taidokkaiden valokuvien elävöittämät kirjansa. Tähän valioiden sarjaan kuuluu viimeisenä osana vähän ennen tekijänsä kuolemaa ilmestynyt teos Suomalaismetsissä. Muistelmia matkoilta Keski-Skandinavian suomalaisten keskuuteen. Virtarannan koruton mutta lämmin, kaikkea paatosta ja sentimentaalisuutta karttava sanonta soljuu siinä aidoimmillaan.

Heikki Leskinen: Pertti Virtaranta 1918–1997 (Virittäjä, 3/1997, pdf)


Toimitus: Vesa Heikkinen


Palaa otsikoihin



Kirjaston esittelyvideo