Tundralla tutkimassa Suomen sukua

Kuukauden kirja syyskuussa 2019: M. A. Castrén ja Siperian kielioppi.

Kotimaisten kielten keskuksen kirjaston valitsema kuukauden kirja syyskuussa 2019 on M. A. Castrén ja Siperian kielioppi. Sarjakuvakirjan tekijät ovat Pauli Kallio (teksti) ja Pentti Otsamo (kuvat).

Otavan kustantama kirja ilmestyi 2008. Teos on julkaistu yhteistyössä M. A. Castrénin seuran kanssa.

M. A. Castrén ja Siperian kielioppi -kirjan kantta.

Kuka Castrén?

Kuka oli tämä Matias Aleksanteri Castrén, josta Kallio ja Otsamo kirjassaan kertovat? Kirjan lopussa on lyhyt tietolaatikko, jossa kerrotaan, että Castrén syntyi Tervolassa 2. joulukuuta 1813 ja kuoli Helsingissä 7. toukokuuta 1852.

Castrén valmistui filosofian tohtoriksi 1844, ja hänestä tuli Helsingin yliopiston suomen kielen professori 1851 viran ensimmäisenä haltijana. Lyhyeksi jääneen elämänsä aikana Castrén ehti tehdä tutkimusmatkoja Lappiin, Karjalaan ja Siperiaan. Yhdellä tutkimusmatkalla kumppanina oli Elias Lönnrot.

Fennougristisen kenttätyön vaiheista kerrotaan Kotuksen verkosivuilla julkaistussa Sirkka Saarisen artikkelissa. ”Castrén nousi esikuvaksi koko seuraaville fennougristien sukupolville”, kuvailee Saarinen. Castrénista tuli ”varsinainen uralilaisen kielitieteen perustaja Suomessa”. Hänen perimmäinen pontimensa oli selvittää suomalaisuuden juuria, tutkia Suomen sukua.

• Sirkka Saarinen: Fennougristinen kenttätyö

M. A. Castrén ja informantti. Albert Edelfeltin teos vuodelta 1878. Reprokuva: Markku Haverinen. Museovirasto.

Sisimpien toiveiden täyttymys

Kirjan lukujen otsikot kuvaavat hyvin kirjassa kerrottuja tapahtumia ja myös teoksen tyyliä: Inarilainen alkusoitto, Suuntana Siperia, Kielen käänteitä, Uralin ruhtinas, Talvella Obdorskin markkinoilla, Luento Helsingin yliopistossa, Obin oikut, Jähmeää viinaa Tolstoj-Nosin tiellä, Arvopostia Turuhanskiin, Tataarien loputtomilla laitumilla, Koettelemuksia kotimatkalla, Konjakkia kotimaassa.

Teoksessa tuodaan selvästi esiin, että matkustaminen Siperiaan kieli- ja kansatieteilijänä on Castrénin toiveiden mukaista. ”Sisimpien toiveitteni täyttymys!” hän tokaisee.

Matkustamista Siperiaan taidettiin pitää noina aikoina melkoisena riskiyrityksenä ja suoranaisena hullun hommana. Siperiaan ei yleensä lähdetty, sinne lähetettiin, kuten erään asiaa taivastelevan rouvan puheenvuorosta käy ilmi: ”Mitä lienee tehnyt, kun Siperiaan lähetetään.”

Kenttätyötä ja koettelemuksia

Teoksessa kuvataan paitsi tuloksekasta kieli- ja kulttuurihistoriallista kenttätyötä myös matkojen monia koettelemuksia. Ankarat olot jättävät jälkensä, ja Castrénin terveys alkaa reistailla.

”Vasemmassa keuhkossani polttaa, surisee ja korisee niin, että minun on alituisesti pelättävä uutta räjähdystä”, Castrén kirjoittaa ja viittaa verensyöksyihin. Castrén pohtii synkkänä, pääseekö hän edes lepuuttamaan väsyneitä luitaan ”isänmaan mullissa”.

Toipuminen vaatii aikaa ja kotiinpalussa on monia vaiheita. Loppusivuilla Castrén pohtii, ettei tiedä, mitä tekisi, jos vielä saisi terveytensä takaisin. Toisaalta voisi olla huonomminkin: ”Mikäpä minun on professorina taivutellessa altailaisia omistusliitteitä.”

Sarjakuvakirjan ruudussa Castrén ihailee tähtikirkasta syysaamua jossain Uralilla.

Teksti: Vesa Heikkinen

Palaa otsikoihin