Kuukauden kirja
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.
#KotuksenKirjasto
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.
#KotuksenKirjasto
Kuukauden kirja marraskuussa 2018: Nimipäivättömien nimipäiväkirja.
Kotimaisten kielten keskuksen kirjaston valitsema kuukauden kirja marraskuussa 2018 on Nimipäivättömien nimipäiväkirja (WSOY). Kirjan on kirjoittanut Pentti Lempiäinen, ja se on ilmestynyt vuonna 1989. Teokseen on koottu tietoa etunimistä, joilla ei tuolloin ollut omaa nimipäivää suomenkielisessä almanakassa.
Lähes miljoona nimiesiintymää jäi 1980-luvun lopulla ilman nimipäivää. Tässä kirjaesittelyssä peilataan nimien tilannetta myös nykyhetkeen. Moni nimipäivätön on saanut nimipäivän Lempiäisen kirjan julkaisemisen jälkeen.
Pentti Lempiäinen on teologian tohtori ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut useita kirjoja muun muassa kirkkohistoriasta. Nimipäivättömien nimipäiväkirjan lisäksi Lempiäinen on kirjoittanut nimistä kaksi muuta teosta: Nimipäiväsanat (1978) ja Suuren etunimikirjan (2004).
Nimipäivättömien nimipäiväkirja avaa etunimien merkityksiä ja historiaa, ja monen nimen kohdalla kerrotaan tunnetuista omistajistakin. Esimerkiksi nimet Ada ja Aada, joilla ei ollut suomenkielistä nimipäivää 1989, ovat tuttuja jo Vanhasta testamentista.
Nämä nimet juontavat Lempiäisen mukaan saksan Adal- ja Adel-alkuisista nimistä. Ennen muuta taustalla on heprean Ada, joka merkitsee suomeksi jalokivistä tehtyä korua.
”Vuosien mittaan ovat ihmiset soittaneet ja kirjoittaneet ja valittaneet sitä, ettei heidän nimestään ole Nimipäiväsanoissa puhuttu mitään. Hekin haluaisivat tietää, mistä heidän nimensä on peräisin ja mitä se merkitsee. Lisäksi on kyselty, löytyisikö heille päivää, jota voisi pitää nimipäivänään”, kirjoittaa Lempiäinen teoksen alkusanoissa.
Nimipäivä löytyykin useimmille. Lempiäinen on valinnut sen yleensä joko ruotsinkielisen tai ortodoksisen almanakan tai pyhimyskalenterin mukaan. Joskus kyseessä on kalenterista poistettu nimi, ja silloin nimi on saanut ikään kuin takaisin vanhan nimipäivänsä.
Kirjaan on kuitenkin otettu mukaan yleensäkin vain sellaisia nimiä, joilla on vähintään sata omistajaa. Aivan uniikeimpia etunimiä kirjasta ei löydy. ”Almanakan
ulkopuolelle jääneitä nimiä on niin paljon,
ettei niitä
kaikkia voi ottaa mukaan.”
Nimipäivää voi etsiä almanakasta turhaan 2010-luvullakin. Kirjassa esitellään esimerkiksi nimet Armo ja Kaiho, jotka uupuvat edelleen almanakasta. Kaiho on esimerkki nimestä, jota on annettu tasaisesti sekä miehille että naisille, mutta joka ei ole yleistynyt kummankaan sukupuolen nimenä.
Onnista johdettu naisennimi Onnia on sekin edelleen harvinainen – ja samalla nimipäivätön. Muita nykypäivänäkin nimipäivää vailla olevia naisennnimiä ovat Aallotar, Ainosta johdettu Ainamo, Arla ja Akvilina.
Miehennimistä edelleen vailla nimipäivää ovat Hartti ja Pyhästä Bartolomeuksesta nimensä saanut Pärttyli. Arijoutsi ja Harras ovat olleet almanakassa 1929–1949, mutta uudelleen nimiä ei ole otettu mukaan. Eenokki, vaikka onkin ortodoksisesta almanakasta tuttu, ei ole myöskään saanut suomenkielistä nimipäivää.
Toisaalta hyvin monet Lempiäisen kirjassa esitellyt nimet ovat yleistyneet ja saaneet nimipäivän. Ehtona suomenkieliseen almanakkaan pääsylle pidetään nykyään sitä, että nimi esiintyy ensimmäisenä nimenä vähintään 500 suomenkielisellä kansalaisella.
1980-luvulla nimipäivätöntä Aada-nimeä on vuosina 2010–2018 annettu jo yli 4 000 tytölle. Nimi on siis ollut viime vuosina hyvin suosittu. Almanakkaa on päivitetty 1990-luvulta lähtien viiden vuoden
välein, ja Aadatkin saavat viettää nimipäivää 16. joulukuuta.
Nimipäivän ovat Lempiäisen kirjan julkaisemisen jälkeen siis saaneet lukuisat ennen nimipäivättömät nimet, kuten Aleksandra, Janina, Stella, Hugo ja Sasu. Edvin, Oula, Venni ja Viktor tulevat nekin almanakkaan seuraavassa päivityksessä 2020.