Meitsi keski-ikäistymässä, stadiässä pelkkä myytti

Helsingissä puhuttavasta suomen kielestä on nyt tarjolla tuoretta tutkimustietoa. Uusi kirja avartaa kuvaa 2000-luvun helsinkiläisyydestä.

Kirjan toimittajat Heini Lehtonen ja Anu Rouhikoski puhuivat kirjan julkistamistilaisuudessa Tiedekulma Porthaniassa 1.9.2015.

Uusi julkaisu Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaaliset identiteetit valottaa pääkaupungissa puhuttavan suomen kielen moninaisuutta. Kirjan tavoitteena on avartaa kuvaa helsinkiläisyydestä ja Helsingissä puhuttavista kielimuodoista. Samalla teos purkaa myyttejä Helsingin puhekieleen liittyvistä ilmiöistä, kuten stadiässästä.

Aikaisemmin puhekieltä kuvaaviin tutkimuksiin etsittiin ihmisiä, jotka olivat syntyneet samalla paikkakunnalla ja parhaassa tapauksessa viettäneet siellä koko ikänsä. Näin ajateltiin, että ihmisten puhuma kieli ja murre olisivat mahdollisimman aitoja. Kirjassa helsinkiläisyyttä lähestytään toisenlaisesta näkökulmasta. Monet ihmiset muuttavat Helsinkiin muualta, ja kaupungissa puhuttava kieli on monenlaista.

”Savolaismurrekin voi olla nykyään helsinkiläistä puhetta”, kertoo yksi kirjan toimittajista, hiljattain helsinkiläisnuorten kielenkäytöstä väitellyt Heini Lehtonen. Hän ja monet muut kirjaan kirjoittaneet puhuivat kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingin yliopistolla 1. syyskuuta.

Tietoa ruohonjuuritasolta

Helsingin yliopiston professori Marja-Leena Sorjonen on yksi kirjan toimittajista.

Kirjan näkökulmat ovat monessa mielessä tuoreita. Kielen ja yhteiskunnan suhdetta lähestytään ruohonjuuritasolta: kuinka ihmisten asenteet, sosiaalinen identiteetti ja keskinäinen vuorovaikutus vaikuttavat kielenkäyttöön ja käsityksiin kielestä. Kieli muokkautuu erilaisissa tilanteissa, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Useimmat kirjan artikkelit pohjautuvat tutkimusmetodiin, jossa tutkijat viettävät aikaa tutkittavien kanssa. Esimerkiksi Liisa Raevaara, yksi kirjan kirjoittajista, toimi vapaaehtoisaikuisena itähelsinkiläisellä nuorisotalolla ja samalla tutki nuorten puhetta.

”Halusimme kokeilla etnografiaa, jota suomalaisessa tutkimuksessa ei ole vielä paljon käytetty”, kertoo Heini Lehtonen. Etnografisessa tutkimuksessa kielentutkija työskentelee kentällä tutkittavien parissa, joskus pitkiäkin aikoja.

Stadiässän salaisuus

Tutkijat Johanna Vaattovaara ja Mia Halonen kertoivat julkistamistilaisuudessa stadiässästä.

Kirjassa on tarkasteltu monenlaisia ilmiöitä. Yksi paljon puhuttu, mutta vähän tutkittu kielen piirre on helsinkiläiseksi mielletty sihisevä s-äänne eli niin sanottu stadiässä. Kirjaan kirjoittanut Johanna Vaattovaara kertoo, että ilmiö paljastui eräänlaiseksi arjen myytiksi. Hän on tutkinut stadiässää sekä siihen liitettyjä mielikuvia ja asenteita Mia Halosen kanssa.

Tutkijat soittivat erilaisia ääninäytteitä ihmisille ja pyysivät heitä kuvailemaan niitä. Yhdellä ääninäytteellä oli esimerkiksi Nylon Beatista tunnetun helsinkiläisen laulajan Jonna Geagean puhetta. Yhtä tunnistettavaa helsinkiläistä s-äännettä ei tutkimuksessa kuitenkaan löytynyt. ”Hirveän monenlaiset ässät tulkitaan stadiässäksi, jos puhuja mielletään helsinkiläiseksi”, Vaattovaara huomauttaa.

Ilmiötä tutkittiin myös helsinkiläisten kuudesluokkalaisten parissa. Mia Halonen kertoo, että koululaiset liittivät stadiässään  muun muassa naiseuteen, homouteen ja ”pissiksiin” liittyviä mielikuvia, eikä äänteen  missään nimessä ajateltu kuuluvan omaan puheeseen. Tutkijoiden mukaan vaikuttaa selvästi siltä, että stadiässä elää lähinnä ihmisten mielissä.

Kato meitsi kaataa ton!

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannusjohtaja Tero Norkola puhui julkistamistilaisuudessa. Kuvassa ovat kirjan kirjoittajista Liisa Raevaara, Hanna Lappalainen, Heini Lehtonen ja Anu Rouhikoski.

Helsinkiläisyyteen liitetään usein myös meitsi-pronomini. Sana tuli nuorten käyttämään slangiin 1970-luvulla, eli se on suhteellisen nuori slangisana. Tutkija Liisa Raevaaran mukaan meitsi on kuitenkin keski-ikäistymässä: nykyään sitä käyttävät entistä vanhemmat ihmiset.

Raevaara tutki helsinkiläisellä nuorisotalolla sitä, millaisissa tilanteissa nuoret käyttivät puheessaan meitsiä. Hän huomasi, että sanaa käytetään vain joskus ja silloinkin vaihdellen mä-pronominin kanssa. Nuoret käyttävät meitsiä varsinkin silloin, kun omaa toimintaa kuvataan ikään kuin ulkoapäin ja sille halutaan erityistä huomiota. Esimerkiksi pelitilanteessa voidaan huudahtaa: ”Kato meitsi kaataa ton!” 

Ei yhtä Helsingin suomea

Kuten toimittajat Marja-Leena Sorjonen ja Anu Rouhikoski kiteyttävät, uusi kirja tarjoaa kattavan kuvan Helsingin puhekielen moninaisuudesta. Kirjassa käsitellään esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten nuorten helsinkiläisyyttä. 

Heini Lehtosen artikkelissa on kiinnitetty huomiota muun muassa siihen, että maahanmuuttajataustaiset nuoret käyttävät puheessaan menneen aikamuodon sananloppuista -i:tä (sano : sanoi) huomattavasti enemmän kuin natiivinuoret. Näin aiemmin kirjakieliseksi mielletty ilmaus saa heidän puheessaan uuden merkityksen. Voidaan sanoa, että yhtä pääkaupungissa puhuttavaa suomea ei ole: 2000-luvun Helsinki on monimurteinen ja monikielinen.

Helsingissä puhuttavat suomet otti ensi askeleensa Kotuksessa, ja se on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen kanssa. Teos koostuu artikkeleista, joiden kirjoittajina on sekä entisiä että nykyisiä kotuslaisia kuten Terhi Ainiala, Mia Halonen, Hanna Lappalainen, Laura Niemi, Liisa Raevaara ja Marja-Leena Sorjonen. 

***

”Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaaliset identiteetit.” -teoksen julkistamistilaisuus järjestettiin 1.9.2015 Helsingin yliopistolla. Kirjan ovat toimittaneet Marja-Leena Sorjonen, Anu Rouhikoski ja Heini Lehtonen.

Teksti: Hanna Hämäläinen ja Sari Vaula
Kuvat: Emilia Hannula, Helsingin yliopisto

Palaa otsikoihin