Helsingin puhekieltä kolmelta eri vuosikymmeneltä

Yksi meitä sosiolingvistejä kovasti askarruttava kysymys on kielen muuttuminen. Alan pioneerin William Labovin keskeisiä oivalluksia oli se, että muutoksiin voidaan päästä käsiksi ja niitä voi jopa ennustaa pelkästään nykypuhekieltä tutkimalla.

Ratkaisu on tarkastella eri ikä- ja sosiaaliryhmien kieltä ja tehdä havaintoja, onko näiden ryhmien välillä systemaattisia eroja. Jos piirteen x osuus on sitä vähäisempää, mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse, voidaan päätellä, että x on väistymässä kielestä. Ja jos nuoret suosivat piirrettä y enemmän kuin vanhemmat, voidaan olettaa sen olevan vahvistamassa asemiaan.

Tällaiseen näennäisaikaiseksi tutkimukseksi kutsuttuun menetelmään liittyy omat ongelmansa. Siksi sen rinnalle tarvitaan reaaliaikaista tutkimusta eli sitä, että samaa yhteisöä ja jopa samoja yksilöitä tutkitaan uudestaan. Näin voidaan tarkistaa, onko muutos todella tapahtunut. Joskus käy ilmi, että kyse onkin ollut vain tiettyyn ikäkauteen liittyneestä muotipiirteestä.

1960-luvulle saakka puhekielen tutkimus keskittyi maaseutumurteisiin, sillä kaupungeissa puhuttuja kielimuotoja pidettiin sekoittuneina ja muutenkin vähemmän kiinnostavina. Sosiolingvistiikan rantauduttua Suomeen 1970-luvun alussa käynnistettiin laajamittainen Helsingin puhekielen tutkimushanke, jossa haastateltiin liki 150 syntyperäistä helsinkiläistä. 1990-luvulla tutkimus toistettiin hieman pienemmässä mittakaavassa: haastateltiin mahdollisimman monia 1970-luvun tutkittavista sekä uutta nuorten ryhmää. Näistä aineistoista mm. Heikki Paunonen on julkaissut lukuisia tutkimuksia.

Nyt kun on kulunut 40 vuotta ensimmäisistä nauhoituksista ja 20 vuotta edellisestä kierroksesta, on aika lähteä etsimään jälleen samoja helsinkiläisiä haastateltavia ja tavoittaa uusi nuorten ryhmä. Tähän Koneen Säätiön rahoittama, juuri käynnistymässä oleva hanke antaa mahdollisuudet. Se, että saman kieliyhteisön tutkimus ulottuu 40 vuoden ajalle ja joitakin yksilöitä päästään toivottavasti tutkimaan jo kolmannen kerran, on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista. Siksi varmasti perästä kuuluu.