Selvitys: Yliopistoille tarvitaan suunnitelmallista kielipolitiikkaa

Yliopistojen kieliperiaatteet ja niitä koskeva laintulkinta ovat epäselviä.

Maanantaina 20. maaliskuuta 2023 kuultiin ennakkotuloksia kuun loppuun mennessä valmistuvasta selvityksestä, joka kartoittaa kansalliskielten asemaa yliopistoissa. Selvityksen on laatinut opetus- ja kulttuuriministeriön asettama selvityshenkilö Janne Saarikivi.

Saarikivi kertoo yllättyneensä siitä, miten monet selvityksen kyselyosioon vastanneista ovat harmissaan siitä, ettei opintoja voi suorittaa kansalliskielillä. Suurella osalla opiskelijoista omalla äidinkielellä kuljettava opiskelupolku katkeaa viimeistään kandidaatin- ja maisterintutkinnon välillä.

Janne Saarikivi maaliskuussa 2023. Kuva: Lotta Jalava.

”Kansainvälisyys nähdään englanninkielisyytenä”, arvioi Janne Saarikivi. Kuva: Lotta Jalava.

Kielisuunnittelu on villi kenttä

”Yliopistoissa kielisuunnittelu on villi kenttä. Kieliperiaatteet ovat epäselviä tai ohjautuvat kieli-ideologioista, joiden mukaan kansainvälisyys nähdään englanninkielisyytenä, eikä tämän oletuksen vaikutuksia ole pohdittu. Lisäksi yliopistot jättävät noudattamatta tutkinto- ja hallintokieliä koskevia lainvalvontaviranomaisten suosituksia”, Saarikivi toteaa.

Saarikiven mukaan opetus- ja tutkintokielten valintoja tulisi ohjata kielellisten valmiuksien näkökulmasta. Samalla tulisi tiedottaa kielellisistä oikeuksista ja antaa valinnanmahdollisuuksia.

Kannustusta opiskeluun kansalliskielillä

Suomen ja ruotsin kielen heikentynyt asema yliopistokentällä vaikeuttaa kansainvälisten opiskelijoiden sitouttamista yhteiskunnan jäseniksi. Tästä on huolissaan myös selvityksen tilannut tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen.

”Työvoimapulan vuoksi kansainvälisten opiskelijoiden määrää on Suomessa lisättävä merkittävästi. Kotimaisten kielten taidon edellyttäminen ja taattu mahdollisuus saavuttaa kielitaito olisi erinomainen tapa sitouttaa täällä opiskelleet jäämään Suomeen”, Honkonen painotti selvityksen esittelyn yhteydessä.

Saarikiven mukaan kansalliskielten osaaminen tulisi sisällyttää kansainvälisten opiskelijoiden tutkintorakenteeseen. Mallia tähän voitaisiin katsoa esimerkiksi Virosta: valmistavan, kielitaitoon keskittyvän vuoden jälkeen muualta saapuneet opiskelijat siirtyisivät opiskelemaan kansalliskielillä, ja heidät vapautettaisiin lukukausimaksuista.

Henkilöstölle kansalliskielten taitotavoite

Selvitys sisältää runsaasti muitakin suosituksia, malleja ja ratkaisuehdotuksia. Monia muita Euroopan maita seuraten myös Suomessa voitaisiin asettaa yliopistojen kansainväliselle henkilöstölle kansalliskielten taitotavoite, ja suomen tai ruotsin kielen taito voitaisiin katsoa eduksi rekrytoinneissa.

Lisäksi yliopistojen tulossopimuksiin voitaisiin määritellä tavoite siitä, kuinka suuri osa opiskelijoista valmistuu kansalliskielisistä ohjelmista ja kuinka suuri osa henkilöstöstä opettaa kansalliskielillä. Vastaavia tavoitteita on jo ruotsin kielen aseman turvaamiseksi esimerkiksi Åbo Akademissa.

Rinnakkaiskielisyyttä ja selkeitä käytäntöjä

Selvityksen mukaan yliopistoissa tarvittaisiin rinnakkaiskielisiä käytäntöjä. Sekä opiskelijoille että henkilöstölle tulisi tarjota mahdollisuuksia kuulla, lukea ja oppia ymmärtämään ja käyttämään suomen tai ruotsin kieltä.

Tohtorintutkinnoissa voitaisiin lisätä ammattiviestinnän koulutusta kansalliskielillä, ja tieteelliseen julkaisemiseen myös suomeksi ja ruotsiksi tulisi kannustaa. Näin tieteenalojen terminologia ja kieli eivät rajoittuisi englantiin ja tutkijoilla olisi paremmat edellytykset käydä keskustelua alastaan myös ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Saarikivi kaipaa selkeää linjausta siihen, mitä tarkoittaa yliopiston tutkimus-, opetus- ja hallintokieli. ”Tulee varmistaa, että suomenkielisessä ohjelmassa opiskelevalla on mahdollisuus suorittaa opintonsa suomeksi. Näin ei nyt ole, kun osa opetuksesta näissäkin ohjelmissa tarjotaan yksinomaan englanniksi.”

Kansalliskielten aseman turvaamista korkeakoulujärjestelmässä peräänkuuluttaa myös ministeri Honkonen. ”Tämä voi edellyttää yliopisto- ja ammattikorkeakoululain avaamista ja päivitystä, ja myös rahoitusmalliin tarvitaan muutos kotimaisten kielten vahvistamiseksi.”

Selvitys tukee kansalliskielistrategiaa

Saarikiven selvitys tukee osaltaan nykyistä kansalliskielistrategiaa sekä muita käynnissä ja vireillä olevia kielten asemaa ja käyttöä tarkastelevia selvityksiä. Kotimaisten kielten keskus (Kotus) tukee selvityksiä ja pitää tärkeänä, että Kansalliskielistrategian (2021) ja Kielipoliittisen ohjelman (2022) toimeenpanon jatkuminen turvataan tulevassa hallitusohjelmassa.

Kotus esitti omat hallitusohjelma-avauksensa joulukuussa 2022. Kotuksen mukaan tulevan hallituskauden tavoitteeksi pitää ottaa kieliä ja kielenkäyttöä koskevan tiedon lisääminen, kielitietoisen ja -taitoisen yhteiskunnan tukeminen sekä kieliä koskevan lainsäädännön vahvistaminen.

Teksti ja kuva: Lotta Jalava

Palaa otsikoihin