Kotuksen uutiset 2023
Suomen kielen seuraavat sata vuotta
Selvityshenkilö Tiina Onikki-Rantajääskö valmistelee politiikkasuosituksia päättäjille.
Oikeusministeriö nimitti marraskuussa Tiina Onikki-Rantajääskön suomen kielen selvityshenkilöksi. Hänen tehtävänään on laatia selvitys suomen kielen yhteiskunnallisesta asemasta ja haasteista sekä antaa ehdotuksia kielipoliittisiksi tavoitteiksi.
Onikki-Rantajääskö työskentelee suomen kielen professorina Helsingin yliopistossa ja on suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja. Kotuksen verkkotoimitus tapasi Onikki-Rantajääskön tammikuun alkupuolella, kun selvityksen tekeminen oli toden teolla käynnistynyt.
– Aikaa on huhtikuun 2024 loppuun, mutta ensimmäisen alustavan version pitäisi syntyä jo lokakuun loppuun mennessä, Onikki-Rantajääskö kertoo.
Selvityshenkilön kalenteri täyttyykin nyt asiantuntijoiden kuulemisista ja haastatteluista sekä erilaisen taustatiedon läpikäymisestä ja kokoamisesta. Tavoitteena ei ole synnyttää uutta tutkimustietoa, vaan enemmänkin antaa politiikkasuosituksia päättäjille: mitä olisi tehtävä suomen kielen aseman turvaamiseksi?
Ei vahinko, vaan ”härkäpäinen prokkis”
Onikki-Rantajääskön mukaan suomen kielen kannalta eletään nyt jonkinlaista murrosvaihetta. Kielimaisema – se, miten kielet ja mitkä kielet näkyvät ympärillämme – on muuttumassa.
Edellisen sadan vuoden ajan suomen kieli on ollut suomalaisen yhteiskunnan yksiselitteinen valtakieli. Siitä ei suinkaan tullut sellaista vahingossa, vaan enemmänkin ”härkäpäisen prokkiksen” seurauksena.
– Se oli utopististen entusiastien hanke, jolle oli laaja kaikupohja: yhteiskunta modernisoitui, ja suomenkielisen rahvaan piti pystyä toimimaan ja esimerkiksi kouluttautumaan omalla kielellään, Onikki-Rantajääskö sanoo.
– Tänä päivänä suomen kielen asema on turvattu omassa lainsäädännössämme ja EU-kielenä. Sillä on hyvä infrastruktuuri ja se on koulutusjärjestelmämme kieli, selvityshenkilö luettelee.
– Kaikki tämä on toiminut niin hyvin, että on voitu jopa tuudittautua siihen ajatukseen, että suomen kielen asema on vakaa.
Haasteena ”superdiversiteetti” maailma
Suomen kielen vakaata asemaa haastavat muun muassa globalisaatio ja ”superdiversiteetti” maailma. Käsitteen takana on antropologi Steven Vertovec, ja hän viittaa sillä väestöjen moninaistumiseen sekä ennen kaikkea muuttoliikkeiden nopeutumiseen ja kasvamiseen.
– Meidän täytyy entistä tietoisemmin miettiä, millainen olisi hyvä strategia yhteiskunnalle, jossa ihmisillä on erilaisia kielellisiä taustoja. Emme voi enää esimerkiksi ajatella, että ilman muuta suomen kieli on joka tilanteessa vahvin kieli kaikilla osallistujilla.
Taustalla on myös englannin kielen alati vahvistuva asema. Tarvitaan aktiivisempaa kielipolitiikkaa, jotta suomen kielen asema on jatkossakin turvattu.
– Haluaisin selvitykseni kautta synnyttää sellaisia politiikkasuosituksia, jotka auttavat päätöksentekijöitä hyvin käytännöllisellä tavalla, Onikki-Rantajääskö sanoo.
Selvityshenkilö toivoo voivansa ottaa kantaa myös resursseihin. Hänen mukaansa monia arkisiakin kielikäytänteitä ohjaavat yhteiskunnan takaamat resurssit eli esimerkiksi raha. Onikki-Rantajääskö kehuu viime vuonna hyväksyttyä kansalliskielistrategiaa, mutta huomauttaa, ettei siinä puhuta aiheesta juuri lainkaan.
– On nostettava tapetille sekin, että kielikysymykset vaativat resursseja ja päättäjien on otettava noihin resursseihin kantaa.
Miten kokea osallisuutta?
Keväällä 2024 lopullisesti valmistuvaan selvitykseen on näillä näkymin hahmottumassa kaksi näkökulmaa. Ne ovat yhtäältä kielellinen osallisuus ja toisaalta suomen kielen käyttöalat suomalaisessa yhteiskunnassa.
Miten saada myös ei-äidinkieliset puhujat kokemaan osallisuutta suomen kielestä? Kokemaan itsensä integroituneiksi tähän kielelliseen ympäristöönsä? Entä voidaanko suomen kielellä toimia kaikilla yhteiskunnan eri aloilla ja ovatko esimerkiksi kaikki palvelut saatavilla suomeksi?
Osittain näkökulmat myös lomittuvat toisiinsa. Onikki-Rantajääskö nostaa esiin sote-sektorin, jossa suomenkielisten asiakkaiden tulisi saada palvelua suomeksi, mutta jossa työympäristöt ovat monesti nykyään monikielisiä.
– Emme voi ajatella enää niin, että maahanmuuttajat istuisivat viisi vuotta kielikoulutuksessa ja sen jälkeen hakeutuisivat töihin, kun osaajia tarvitaan nyt, hän sanoo.
Kyse myös kielellisistä käytänteistä
Kyse ei olekaan ainoastaan lainsäädännöstä vaan erilaisista kielellisistä käytänteistä.
– Haluaisin miettiä aika käytännönläheisesti tätä aihetta. Meillä on saatavilla paljonkin kehittävää tutkimusta esimerkiksi monikielisistä työyhteistöistä ja kielen omaksumisesta työpaikalla. Millaisia ovat ne hyvät mallit ja miten niitä voitaisiin levittää eteenpäin?
Toki lainsäädännöllisetkin kysymykset ovat tärkeitä. Onikki-Rantajääskö huomauttaa, että kieltä koskevassa lainsäädännössä on harvoin sanktioita: rikkeitä voi tapahtua, mutta niistä ei rangaista.
– Pitäisikö kieltä koskevaa lainsäädäntöä kiristää tai pitäisikö sanktiointi tuoda osaksi sitä?
Korkeakouluista toinen selvitys
Osin samaan aikaan Onikki-Rantajääskön kanssa työskentelee tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen (kesk.) nimeämänä selvityshenkilö Janne Saarikivi. Saarikiven tarkoituksena on tuottaa jo maaliskuuhun mennessä selvitys suomen ja ruotsin asemasta korkeakoulu- ja tiedeyhteisössä.
Selvitykset ovat toisistaan erilliset, mutta Onikki-Rantajääskön mukaan selvityshenkilöt tekevät myös yhteistyötä.
– Ennätän nähdä Saarikiven selvityksen tulokset ja ehdin hyvin miettiä, missä määrin minun on tarve ottaa erikseen kantaa korkeakouluihin, yliopistoihin ja tutkimukseen. Tunnen itse hyvin yliopistomaailman, joten haluaisin mielelläni olla mukana nostamassa esiin ratkaisuja, jotka ovat myös oikeasti toteutettavissa, Onikki-Rantajääskö sanoo.
Saarikiven selvitys lähti liikkeelle ministerin huolesta, onko suomen kielellä enää vahvaa asemaa tiede- ja korkeakouluyhteisössä vai onko englanti syrjäyttänyt sen. Onikki-Rantajääskö huomauttaa, että yliopistot ovat itsenäisiä eli niillä on valta päättää itse monista asioista – toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi joskus päätellä.
– Yliopistoja koskeva lainsäädäntö antaa yleiset puitteet. Valtiovalta ei kuitenkaan voi sanella mitään, mutta tässäkin tapauksessa mittarit ja rahoitusohjaus kyllä vaikuttavat niiden toimintaan.
Teksti: Robert Sundman