Viikon vinkit 2019
Kotus-blogi: täysi 10!
Blogi viettää merkkipäiväänsä keskustellen.
Kotimaisten kielten keskuksen blogi eli Kotus-blogi on kymmenvuotias. Blogin ensimmäinen kirjoitus julkaistiin 4. kesäkuuta 2009. Sen jälkeen blogimerkintöjä on kertynyt kaikkiaan yli 1 500. Käytännössä tämä on tarkoittanut kahden tai kolmen uuden blogimerkinnän julkaisemista joka viikko kymmenen vuoden ajan.
Kotus-blogi on ollut yksi kotus.fi-sivuston suosituimista osioista. Sen toimintaa pyritään kehittämään koko ajan, ja bloggareiksi on vähitellen tullut lisää eri alojen kotuslaisia asiantuntijoita. Yhteistyötä on tehty muun muassa äidinkielenopettajien kanssa, ja blogin Terävästi-palstalla julkaistaan toisinaan myös lukijoilta saatuja tekstejä.
Blogin perusidea on aktivoida kielestä käytävää keskustelua ja lisätä yleistä kielitietoisuutta. Blogissa on vuosien saatossa käyty vilkasta keskustelua mitä moninaisimmista kieliteemoista. Vähitellen osa keskustelusta on siirtynyt itse blogista muualle sosiaaliseen mediaan.
Tähän vinkkiin on koottu katkelmia muutamista Kotus-blogin teksteistä vuosien varrelta. Keskustelu jatkuu! (Tosin arkistoituja juttuja ei voi enää blogissa kommentoida.)
Ei riihi palanut silloinkaan
Oikeassa riihessä puitiin ruista, budjettiriihessä puidaan asioita. Budjettiriihet ovat jo pitkään ollet lyhyitä, siistejä, milteipä tylsiä. Toista oli ennen, kun öitä valvottiin ja hikoiltiin... Pisin ja jännittävin budjettiriihi ajoittuu vuoteen 1981, jolloin se kytkeytyi presidentti Kekkosen sairastumiseen. Ei riihi palanut silloinkaan, vaikka oli kolme viikkoa kuumana.
Harva varmaan on tullut ajatelleeksi, että myös budjettiriihessä tapahtuvalla asioiden pohdinnalla on kytkentä menneen maailman elonkorjuuaikoihin. Pohtiminenkin on nimittäin alunperin tarkoittanut jyvien ja akanoiden erottamista toisistaan. Nyt vain pohditaan Helsingin Säätytalolla eikä nokisessa riihessä.
Haljulla höntti olo?
Äidilläni oli hauska tapa sanoa vähemmän eläväisiä, värittömiä ihmisiä jolsiksi, juniksi tai haljuiksi. Vieläkin pystyn näkemään noita hänen kertomustensa henkilöitä, joiden kuvausta hän täydensi elein ja asennoin. Äitini kuoleman jälkeen en ole kenenkään kuullut turvautuvan pyöreähkön ihmisen kuvauksessa sanaan ”pönteri”. Muistikuvissani tämä olisi ollut ihminen, joka lisäksi oli turvautunut kipparaan asuun – sellaiseen, joka kinnasi vähän sieltä sun täältä.
Nyt tämän kirjoittajalla on höntti olo, kuumuudesta johtuva. Totta, oloni on höntti. Niin oli joskus äidillänikin, sillä ”hönttiä” ei hänen sanastossaan käytetty kuvaamaan ihmistä vaan sisäisiä tuntemuksia.
Kirjoitukseni opetus on, että sanat eivät ole vain sanoja. Niiden takaa aukeaa kertomuksia, moraalisia opetuksia, mielen historian kerrostumia. Kokeilkaapa kun makailette laiturilla!
Nää juttelis keskenään
Tää olis toimittaja ja tää menis studioon. Sit tulis toi toinen toimittaja ja nää olis studiossa. Nää tekis radio-ohjelmaa.
Sit nää juttelis keskenään. Välillä nää soittais levyn tai soittais jollekulle tai joku soittais niille. Ja nää kysyis, että mitä sulle kuluu. Joku sanois, että ihan kivaa vaikka se oliskin Valvirasta.
Sit tulis uutisia ”alueelta” ja nää soittais levyn. Sit tulis liikennetiedote tielle 2684, että siellä on ulosajo jonka takia tie on poikki. Tää olis ensitiedote.
Sit toisella kertaa nää sanois, että raivaustyöt jatkuvat. Sit nää sanailis jotain hauskaa ja nää naurais kun nää on niin nokkelia että näitä naurattaa.
Sit nää menis pois ja tulis uusintana samat jutut. Että on semmonenkin paikka kun Paska-avenue.
Osta kaksi ja saat kolme
”Osta kaksi ja saat kolme!” Tähän tapaan mainokset meitä houkuttelevat. Tapa liittää palkinto kehotukseen rinnasteisella ja-sanalla yleistyy yleistymistään. Syy on tietenkin sanasta sanaan käännetyissä englanninkielisissä virkkeissä. Mutta mitä tässä oikeastaan luvataan? Kolme vai viisi? Ennen sanottiin: ”Osta kaksi niin saat kolme”.
Tiedän taistelevani tuulimyllyjä vastaan, mutta otanpa tähän omista käännöksistäni joitakin esimerkkejä, joissa englannin seurausta ja ehtoa ilmaisevaa and-sanaa vastaa suomessa niin. Kysynkin lukijalta – vieläkö tunnistat eron? Onko niin kuitenkin ymmärrettävämpi?
Sigamageeta iha sikana?
Sikamagee. Tällainen oli ensikontaktini slangisikailuun. Vuosi oli kutakuinkin 1996, ja yllekirjoittanut pikku maalainen oli yökylässä samanikäisen helsinkiläisserkkunsa luona. Serkku intoili viimeisimmästä fudismatsista, jonka voittaminen oli ollut sikamageeta. Vielä enemmän kuin futiksen d tai makean g, maalaishiirtä ihmetytti, mitä tekemistä sialla ja makealla on keskenään. Sanaparitus kuulosti tottumattomaan korvaan koomiselta.
Kahdessakymmenessä vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua kummallista evoluutiota. Viime viikolla bloginiekka sai itsensä kiinni kehumasta nyhtökauran yllättävää runsautta: sitä ol iha sikana yhdessä rasiassa. Jos sika-virus on tarttunut kolmekymppisen itäsuomalaisen murteeseen, minne muualle se onkaan levinnyt? Vai onko niin, että satun vain olemaan slangijättöinen: omaksun trendi-ilmaukset vasta sitten, kun kukaan muu ei niitä enää käytä? Päätin tarttua possua saparosta ja tutkaista asiaa.
Hyvää rallia sulle!
Äidin harmiksi Kummeli-hokemat ovat kulkeneet mukana kolmella vuosikymmenellä, ja varsinkin Kummeli-myönteisiä ihmisiä kohdatessa ne aktivoituvat. Syntymäpäivänä somekanaville voi kilahtaa esimerkiksi toivotus: Hyvää rallia sulle! Kummelia puhuvan työkaverin avuntarjoukseen voi huoletta murahtaa ei tartte auttaa ja tarkoittaa päinvastaista.
Samoilta ihmisiltä on turha kysyä, millainen päivä heillä on huomenna, koska vastaus on aina normipäivä. Uusia ihmisiä tavattaessa täytyy sentään tunnustella: jokaista Lassea tai Arttua ei voi kylmiltään puhutella Kummeli-sitaattia käyttäen.
Kummelia tehtiin eri tuotantokausilla erilaisilla tyyleillä ja kokoonpanoilla. Toiset kaudet naurattivat enemmän, toiset vähemmän. Joidenkin sketsien arvomaailma tuntuu parinkymmentä vuotta ilmestymisen jälkeen vanhanaikaiselta. Hokemille hörähtelevä sisäinen yläasteikäinen on kaiken aikaa voinut hyvin. Mikä taika hokemissa on?
Rikkaruho, paha ruoho
Sana rikkaruoho tunnettiin jo ainakin 1700-luvulla. Varhaisimmat löytämäni esimerkit sanan käytöstä ovat vuodelta 1773 Asikkalan kappalaisen Axel Laurellin perunanviljelyohjeesta. Näin Laurell neuvoo laajamittaiseen viljelykseen ryhtyviä:
koska nähdään, että muutamia taimia on ylöstullut, nijn pitä maa – – äjestettämän ja tasoitettaman, että ne ylöstulleet rikka ruohot tule tukahutetuxi, ja nijn päästän sijtä waiwallisesta kitkemisestä
Vanhan kirjasuomen sanakirjaan on taltioitu useita rikkakasvien nimityksiä: sanakirjasta löytyy jo epä-, hukka-, liika-, lika- ja metsäruoho sekä hukkaheinä. Sitä mukaa kuin pääsemme aakkosissa eteenpäin, luvassa on vielä ainakin paska- ja villiruoho sekä tietysti rikkaruoho. Alihakusanaksi ruoho-artikkeliin on tulossa myös sanaliitto paha ruoho.
Astiantuntemusta ja asiakaspalelutaitoja
Kilitoimiston typosanakirja on Kotimaisten kielten keskuksessa laadittu suomenkielisten lyöntivirheiden sanakirja. Se pohjautuu suppeaan, varsin satunnaisesti kartutettuun nykykielen lyöntivirheiden arkistoon.
pornomini ark. hame, joka ei ulotu vesirajaan tai peitä pakaran alaneljännestä. Seksihelteen seurauksena pornominit ilmestyivät taas kaupungin kaduille.
päivänpaise ylät., vanh. ajankohtainen harmi, huoli, vaiva. Synkeä ja tuskaisa päivänpaise, joka alati mieltäin kalvaa.