Siirry sisältöön
Haku

Viikon vinkit 2018

13.8.2018 11.11

Tatti on sieni

”Niitä kasua ku sieniä satheela.”

Kesän ensimmäiset kantarellit. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kesän ensimmäiset kantarellit – vai kanttarellit?

Sienten nimistä on kysytty paljon Kotuksen asiantuntijoilta. Esimerkiksi varsin usein on pohdittu, kumpi on oikein: kanttarelli vai kantarelli?

Kielitoimiston ohjepankki suosittaa muotoa kantarelli, vaikka monet lausuvat [kanttarelli]. Nykyinen suositus on myös kirjoittaa sienten nimet yhteen, kuten kavalakärpässieni ja valkokärpässieni (ei siis ”valkoinen kärpässieni”).

Kirjoitus- ja ääntöasu vierasperäisissä sanoissa: kantarelli ja ameba (Kielitoimiston ohjepankki)

Kantarelli (Kielitoimiston sanakirja)

Syksyn valo osuu sieniin. Kuva: Vesa Heikkinen.
Syksyn valo osuu sieniin.

Sienten suomenkielisistä nimistä vastaa sieniseuran nimistötoimikunta. Nimet perustuvat kuitenkin vanhoihin kansannimiin sekä murteisiin.

Sieniseuran nimistötoimikunta


Nimi kuvaa aina sientä, mutta näkökulmia on kuitenkin monia. Useimmat nimet viittaavat ulkonäköön. Jo nimestä arvaa, minkä värinen on kalpeajuurekas, mustarousku, punakärpässieni tai valkolehmäntatti. Kuvioista kertovat viiruvalmuska, rusotäplävahakas, monivyöseitikki, pantterikärpässieni.

Riitta Hyvärinen: Sienet koppaan! (Kuukauden kielijuttu, syyskuu 2009)

Kärpässieniä. Kuva: Riitta Korhonen, Kotus.
Kärpässieniä.

Tuttua mutta myrkyllistä kärpässientä on kutsuttu murteissa kärvässieneksi tai kärpässienaksi. Tämän sienen murreasuja ovat myös kärppätatti, kärpäinsieni, kärpäsensieni, kärpäsentatti ja kärpästatti.

Tatti puolestaan on yleinen ruokasieni, ja tattilajeilla onkin lukuisia nimityksiä. Tatti on käynyt jopa kaikkien sienien nimitykseksi, toisinaan vain syötäväksi kelpaamattomien.


On huomattava myös, että suomen murteissa tatti usein merkitsee vähän eri asiaa kuin yleiskielessä. Koivistolla on tiedetty, että ”kaik tatit mist tul maitoo olliit syötävii”. Puhe on siis rouskuista, mutta tatti-sanalla ymmärretään kaikkia sieniä. Toisaalta mm. Joutsenossa ja Lumivaarassa vain syötäväksi kelpaamattomat sienet ovat olleet tatteja, syötäväksi kelpaavat taas sieniä.

Itse tattisienten nimitykset ovat nekin murteissa kirjavat. Harvinaisia tattilajien nimityksiä ovat mm. koviainen (= herkkutatti) ja lehmänlöllö (= lehmäntatti). Runsaammin taas on erilaisia poro-alkuisia tatin nimityksiä: mm. poroviekka, porovikka, poroviuhka, jopa poroveikka ja poroveikko

Heikki Hurtta: Limasieniä ja poroveikkoja (Kieli-ikkuna, 14.10.2003)

Tatti on sieni. Kuva: Kuva-Plugi.
Toisinaan kaikkia sieniä on murteissa nimitetty tateiksi.

Sienistä sanottu

Noosoo ku sienijä satteella. (Kiuruvesi) ~ Kasva nii ko sienoi vähäsel sattel. (Kalanti) ~ Niitä kasua ku sieniä satheela. (Alatornio)

Joo, kyllähän sienistä topakka ruoka tulloo kun laettoo ossoo. (Riistavesi)

Kyllä siinä saapi varuva kun sienikeittuva laettaa, ettei pane pattaan kärpässienijä. (Kärsämäki)

Jos làetetaa kärvässienijä putelii niistä tullee hyvvee voijjetta reumatismin lääkkeeksi. (Juva)

Syös sieniä neun pieniä! (Hailuoto)

Kotuksen sananparsikokoelma

Suomen murteiden sanakirja

Sieniryhmä. Kuva: Vesa Heikkinen.
Sieniä ja apiloita.

Toimitus: Hanna Hämäläinen


Palaa otsikoihin