Kotus-vinkit
Suomen kansallishevonen on suomenhevonen
”Suokit ovat vähän totisia suorittajia.”
Ei, kaikki Suomen hevoset eivät ole suomenhevosia. Sanalla suomenhevonen viitataan suomalaiseen kylmäveriseen hevosrotuun. Suomenhevonen on maamme ainoa alkuperäinen hevosrotu.
Suomenhevosen päivää on juhlittu 6. syyskuuta vuodesta 2007 lähtien. Suomenhevosia on noin 20 000.
”Suomenhevonen menee suoraan sydämeen! Se on pohjimmaltaan tosi herkkä ja tarvitsee ratsastajan ymmärrystä ja herkkyyttä.” Näin kertoo kilparatsastaja Helkky Ylönen Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa. Suomenhevoset ovat ”vähän kuin me suomalaiset”, arvelee Ylönen. ”Suokitkin ovat vähän totisia suorittajia, käsi lipassa mennään eteenpäin.”
- Kielitoimiston sanakirja: suomenhevonen
- Suomenhevosen päivä 6.9. – liput salkoon kansallishevosemme kunniaksi (Hippos, 5.9.2023)
- Kati Susi: ”Suomenhevonen menee suoraan sydämeen” – Helkky Ylönen ja sadat muut suomenhevosratsastajat kilpailevat Ypäjällä (Maaseudun Tulevaisuus, 30.7.2023)
Lapinlehmä ja suomenhevonen
Eläinlajien ja -rotujen nimityksissä on pieni alkukirjain, kertoo Kielitoimiston ohjepankki. Moniosaiset kirjoitetaan yleensä yhdyssanoiksi.
Niinpä oikein on kirjoittaa esimerkiksi lapinlehmä ja suomenhevonen. Samoin vaikkapa suomenpystykorva ja kainuunlammas sekä meksikonkaklattaja ja venäjänmustaterrieri.
Helena Suni on kirjoittanut hevos- ja koirarotujen nimityksistä Kieli-ikkuna-kolumnissa tähän tapaan: ”Hevosrotujen nimityksiä vahvistettaessa on pääperiaatteena ollut muodostaa selvästi paikannimistä johtuvat nimet genetiivialkuiseksi yhdyssanaksi: suomenhevonen, pohjoisruotsinhevonen, suurpuolanhevonen. Eräästä kansanedustajasta kerrottiin, että hän on suuri suomenhevosten ystävä. Tällöin tarkoitetaan nimenomaan rotua suomenhevonen. Jos olisi kirjoitettu ’Suomen hevosten ystävä’, olisi tarkoitettu yleensä Suomessa olevia hevosia.”
- Eläinlajit ja -rodut (Kielitoimiston ohjepankki)
- Helena Suni: Kultainennoutaja ja suomenhevonen (Kieli-ikkuna, 4.2.1997)
Työtoveri ajolihassa
Suomen murteiden sana-arkistossa on runsaasti kansallishevosrodustamme kertovaa aineistoa. Tästä kertoo Ulriikka Puura kirjoituksessaan ”Suomenhevonen, luotettu työtoveri”.
Puura kertoo, että 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jolloin suomen murteiden
sana-arkiston aineistoa kerättiin, koko Suomen hevoskanta koostui käytännössä
lähes täysin suomenhevosista. Voikin Puuran mukaan aivan perustellusti sanoa, että sana-arkiston hevosaiheinen aineisto kertoo ensisijaisesti suomenhevosen
historiaa.
Suomen murteiden sanakirjan tällä hetkellä verkossa olevassa aakkosvälissä on satoja hevoseen liittyviä murresanoja. Puura käsittelee tekstissään muun muassa sanoja ajokki ja heinähevonen.
Murresanakirjasta käy ilmi esimerkiksi se, mitä tarkoittaa ajolihassa oleminen. Kun hevonen on ajolihassa, se on sopivan lihavassa kunnossa.
- Ulriikka Puura: Suomenhevonen, luotettu työtoveri (Ajankohtaista aineistoista, 6.9.2021)
- Suomen murteiden sanakirja