Kotus-vinkit
Sukkelasti avaruuteen, takaisinkin
Jurin lennon ja avaruusajan alkamisen merkkipäivä.
Huhtikuun 12. päivä vuonna 1961. Kosmonautti Juri Gagarin kiertää Vostok-aluksellaan (ven. vostok ’itä’) planeettaamme Maata. Irrallaan maan piiristä, avaruudessa.
Gagarinista tulee ensimmäinen avaruudessa matkustanut ihminen, ja Neuvostoliiton propagandassa otetaan tästä kylmän sodan aikaisesta voitosta kaikki ilo irti. Sikäläisiin kalentereihin merkitään kosmonautiikan päivä eli virallisemmin ”ilmailun ja avaruuslentojen päivä”.
Gagarin tutustui suureen tuntemattomaan pari tuntia. Maailmalla innokkaimmat avaruuden valloittamisen ystävät antoivat tuolloin syntyneille poikalapsilleen nimeksi Juri. Etunimen suosio kasvoi Suomessakin selvästi 1960-luvulta alkaen.
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokous päätti vuonna 2011, että huhtikuun kahdentenatoista vietetään miehitettyjen avaruuslentojen päivää. Tarkoituksena on juhlistaa ihmisen avaruusajan alkua sekä korostaa avaruustieteen ja -teknologian merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden ja ihmiskunnan hyvinvoinnin taustalla. Lisäksi YK pyrkii varmistamaan ulkoavaruuden kansainvälisen tutkimuksen rauhanomaiset tarkoitusperät.
Avaruus kiehtoo – myös kielellisesti. Mikä sen merkitys onkaan? Millainen merkitysavaruus sanasta avautuukaan?
- Iina Kohonen: Tarina avaruutta valloittavasta neuvostihmisestä (Antroblogi, 12.4.2018)
- Etunimihaku: Juri (Nimipalvelu, Digi- ja väestötietovirasto)
- Kansainvälinen miehitettyjen avaruuslentojen päivä (Suomen YK-liitto)
Käymättömistä korpimaista vihoviimeinen
Suomentaja Antero Helasvuo sai 1980-luvulla mielenkiintoisen työtehtävän. Hänen piti kääntää Star Trek -televisiosarjaa englannista suomeksi. Suorastaan legendaariseksi luomukseksi on osoittautunut sarjan jokaisen jakson alussa lausuttava Helasvuon hengentuote ”avaruus, tuo käymättömistä korpimaista vihoviimeinen”.
Helasvuo on kertonut Helsingin Sanomissa, että alkuperäissarjassa mainittu the final frontier käännetään yleensä rajaseuduksi, mutta mikä rajaseutu siellä avaruudessa on? ”Avaruushan on symbolisesti tuntematon metsä tai autiomaa. Siinä sitten mietin, sanoisiko suomalaisittain ’käymätön korpimaa’, ja vähän hihittelin itsekseni, kun tuon keksin!”
Avaruuden laajoilla juurilla, taivaankannella
Avaruus voi tarkoittaa yleiskieltä kuvaavan Kielitoimiston sanakirjan mukaan monia asioita: laajuutta tai väljyyttä; taivaankappaleiden välistä ja niiden ulkopuolella jatkuvaa tilaa; suhteiden järjestelmää, jonka kaikki aineelliset kappaleet muodostavat (filosofiassa, psykologiassa); (piste)joukkoa, jolla on geometrinen rakenne (matematiikassa). Sanaa käytetään myös kuvaannollisesti, esimerkiksi kun puhutaan ihmisen sisäisestä avaruudesta.
Avaruus on johdettu tilavaa ja laajaa merkitsevästä adjektiivista avara (vartalo ava). Avara kuuluu yhteen esimerkiksi sellaisten sanojen kuin auki, aukko, avata, avain ja avanto kanssa.
Jo Mikael Agricola käytti avaruutta teksteissään, mutta hänellä sanan merkitys oli ’laajuus, koko’. Taivaan tai taivaankannen nimityksenä avaruus on ensi kertaa mainittu Jonas Mennanderin opettavaisessa runossa vuodelta 1699.
- Kielitoimiston sanakirja: avaruus
- Avaruus ja maailma (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
- Suomen etymologinen sanakirja: avaruus
Nykysuomi karttuu avaruussanoilla
Uusi maailma valloitettuine avaruuksineen tarvitsi uudenlaista sanastoa. Tätä muutosta kuvaa Taru Kolehmainen Kielikellossa. Hän muistelee vuosina 1951–1961 ilmestyneen Nykysuomen sanakirjan aikoja:
”– – Nykysuomen sanakirjan viimeinen osa ilmestyi samana vuonna kuin ensimmäinen ihminen, Juri Gagarin, lensi avaruudessa, joten ensimmäiset avaruustekniikkaan liittyvät sanat löytyvät vasta viime hetken lisäyksinä kirjan lopusta: avaruusalus, -asema, -lento, -lentäjä, -matka, -matkailija, -mies, -ohjus, -puku, -raketti.”
Vuoden 2005 Kielikello-jutussaan ”Uudissanoja eläkeiässä” Kolehmainen puhuu avaruustekniikasta ja tietotekniikasta koko maailmaa mullistaneina ja edelleen kehittyvinä tekniikan alueina. Avaruustekniikan lieveilmiönä hän mainitsee lentävän lautasen.
- Taru Kolehmainen: Muuttuvan maailman muuttuvat sanat (Kielikello, 2/1991)
- Taru Kolehmainen: Uudissanoja eläkeiässä (Kielikello, 1/2005)
Tiheää sukkuloimista maassa ja taivaalla
Suomenkielistä termiä avaruussukkula on käytetty 1980-luvun alusta asti. Termi on sanatarkka käännös englannin nimityksestä Space Shuttle. Ensimmäinen avaruussukkula, joka lensi ilmakehän ulkopuolelle eli avaruuteen, oli Nasan 12. huhtikuuta 1981 Kennedyn avaruuskeskuksesta matkalle lähettämä Columbia.
Nimitys perustuu siihen, että näiden alusten oli tarkoitus kutojan kangaspuissa liikkuvan sukkulan tapaan lentää edestakaisin Maan ja sitä avaruudessa kiertävien avaruusasemien väliä. Sukkula-sanan käyttöä uudessa kuvaannollisessa merkityksessä edesauttoi varmasti se, että jo 1970-luvulla oli alettu käyttää verbiä sukkuloida tiheään tapahtuvasta edestakaisin matkustamisesta, etenkin työmatkalaisten matkoista kodin ja työpaikan välissä.
Miehitetään kiertolaiskunta?
Mies on avaruudessakin ollut ihmisen mitta. Näin voi päätellä, kun pohtii puhetta miehitetyistä avaruuslennoista ja miehitetyistä avaruusasemista. Ehkä miehityspuheenparsi on vakiintunut aikoina, jolloin vieraita alueita vallanneet sotajoukot koostuivat miesoletetuista.
Mutta onko meillä vielä jotain miehittämättä? Missä kaukana kyntää ajatuksen Enterprise? Tavoitammeko ajatuksen voimalla kaukaiset tähdet, aurinkokunnat, galaksit, äärettömän avaruuden ääret? Vihoviimeiset käymättömät korpimaat...
Kun ihminen on yrittänyt ymmärtää kaikkeuden laveutta, hän on tuottanut ymmärryksen mahdollistavaa sanastoa. Nykypäivänä esimerkiksi puhe aurinkokunnasta – Auringosta ja sitä kiertävistä taivaankappaleista, kuten Kielitoimiston sanakirja kertoo – on tavanomaista, mutta toisin oli ehkä vielä 1800-luvulla. Aurinkokunta-sanan rinnalla käytettiin ainakin sanoja tähtikunta ja kiertolaiskunta.