Kotus-vinkit
Mätäkuun juttuja riittää
Mutta onko mätäkuu enää mikään juttu?
Heinäkuun lopussa 1966 Nurmijärvellä oli niin kuumaa, että lehmät lypsivät piimää. Kesällä 1992 Ruokolahdella jahdattiin paikallisen metsätyönjohtajan havaitsemaa leijonaa.
Piimälehmät ja eteläkarjalainen leijona – mätäkuun juttuja! Mutta mitä ne mätäkuun jutut oikein ovat ja puhuuko sellaisista enää kukaan? Onko mätäkuu nykyihmiselle mikään juttu?
- Lehmät lypsivät piimää mätäkuussa 1966 (Yle, Elävä arkisto, 6.8.2014)
- Ruokolahden leijona hiipi metsissä ja mediassa (Yle, Elävä arkisto, 8.9.2006)
Mätäkuun juurilla
Mätäkuusta sanotaan Kielitoimiston sanakirjassa, että sanaa käytetään heinäkuun 23. ja elokuun 23. päivän välisestä ajasta. Nimitys on käännöslaina ruotsista, jossa sama ajanjakso tunnetaan
nimellä rötmånad (ruotsin röta ’mätä’). Nimityksen taustasta keskusteltaessa käännösvirheen mahdollisuuttakin on pidetty esillä: kyse ei alkujaan olisikaan mätänemiskuusta vaan Siriuksen eli Koirantähden näkymiseen liittyvistä ”koiranpäivistä”.
Vanhastaan on uskottu, että lämpimän ja kostean mätäkuun aikana ruokatavarat pilaantuvat herkästi eivätkä haavat arpeudu vaan märkivät. Kaikenlaista muutakin harmia mätäkuusta aiheutuu.
Vanhan kirjasuomen sanakirjasta käy ilmi, että sanaa käytetään jo 1500-luvun kirjoituksissa. Näin Christfrid Ganander Eläinden Tauti-Kirjassa vuonna 1788: ”[Lehmän] Ulkonaisiin haawoin ruukataan yxi woidet kusesta – – suolan ja ihran kanssa hywin yhteen sekoitettu kuin Mätä-Kuu lähestyy.”
Suomen murteiden sanakirjassa on useita esimerkkejä mätäkuun käytöstä murteissa. Esimerkiksi Vieremällä on arveltu, että ”kuhan tulloo mätäkuu, niin sillon se (sairas) kuol̆loo”, ja Merikarvialla, että ”jos mätäkuun aikaam pistetääl lihaa sualaveteen, se pyssyy vertyneenä (= verisen näköisenä), se tullee huanoo”.
- Kielitoimiston sanakirja: mätäkuu
- Suomen etymologinen sanakirja: mätäkuu
- Suomen murteiden sanakirja: mätäkuu
- Vanhan kirjasuomen sanakirja: mätäkuu
- Mätäkuu (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
Mätäkuisia uutisia
Kielitoimiston sanakirjan esimerkeissä mainitaan mätäkuun jutut. Niiden sanotaan olevan perättömiä juttuja. Viime vuosisadan alkupuolen kieltä kuvaavan Nykysuomen sanakirjan sana-artikkelissa mätäkuunjuttu selitetään, että kyse on perättömästä, varsinkin mätäkuun aikaisesta puheesta tai huhusta tai suorastaan valheesta. Mätäkuinen-adjektiivi on sanakirjan mukaan mätäkuun aikainen, mätäkuuhun kuuluva, mätäkuulle ominainen: ”Lehdet tarjoilevat taas mätäkuisia juttuja.” Ajatus mätäkuun jutuista tai uutisista puhuttaessa on ehkä ollut, että hiljaiseen sydänkesän aikaan lehdissä kirjoitellaan aihepulan takia kaikenlaista.
Mätäkuu tiettävästi poistettiin Yliopiston almanakasta 1990-luvulla sen epätieteellisyyden takia. Mätäkuun jutut eli perättömät puheet tuskin ovat minnekään kadonneet, vaikka mätäkuu-sanana tai mätäkuun jutut -lausekkeena katoaisivatkin kuin jellona suomalaiseen korpeen.
