Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Muilutus, jörniminen ja ritoloiden ottaminen
Nimimerkki ”I L” ehdotti aihetta. Hän on miettinyt, kuinka paljon suomen kielessä on yleisnimiä, jotka ovat syntyneet erisnimistä, erityisesti henkilöiden nimistä. Nimimerkille tulevat heti mieleen muilutus, jörniminen ja ritoloiden ottaminen.
Muilutus ilmeisesti liittyy 1930-lukuun ja lapualaisiin Muilun veljeksiin. Ritoloiden ottamisen taustalla on juoksijasuuruus Ville Ritola. Mutta onko jörnimisellä jotain tekemistä Jörn Donnerin kanssa?
Niin, tässäpä olisi hyvä mahdollisuus pieneen talkoiluun. Millaisia nimiä ja taustoja tulee mieleen?
Palaa otsikoihin | 29 puheenvuoroa
Kuka olikaan alkuperäinen Tero Esko?
Sorsiminen sen sijaan lienee muuta lähtöä eikä johdu sukunimestä Sorsa.
Siten vähän toisenlaisina tulevat mieleen ne Leppäsen tai Jokisen eväät jotka levisivät, Turusen pyssy joka oli täysi, ja se "ite Erkki" joka sekään ei ota kaikesta selvää. Ja entäpäs "malli Cajander"?
Mutta tuodakseni asiaan vakavan näkökulman:
Yksi esimerkki on George Gallupin sukunimi, jota virheellisesti käytetään milloin minkäkinlaisten kyselyjen – tällaistenkin! – nimityksenä. Kotus näyttää jopa siunaavan virheellisen käytännön, sillä Suomen kielen perussanakirjassa on ”gallup” tarkoittamassa mielipidetutkimuksia.
Kyseessä on kuitenkin rekisteröity tavaramerkki, jonka käyttö yleisnimenä on siis virheellistä ja epäasiallista, joissakin tilanteissa jopa rikollista.
GG:lle, talkoiden tavoite on kai yleensä se, että tehdään jotain hyvää yhdessä. Nyt pyritään keräämään esimerkkejä blogimerkinnässä puheena olevasta ilmiöstä. Tämähän voi jopa innostaa jotakuta asian perinpohjaisempaankin tutkimiseen. Tietoa ja tietoisuutta tässä tietysti pyritään kartuttamaan.
Sanakirjan tekijöiden on vaikea tulla edes ajatelleeksi, että jokin vuosikymmeniä sanakirjoissa ollut sana onkin ehkä myöhemmin rekisteröity. (Usein voitaisiin myös kysyä, voiko tai saako sellaisia edes rekisteröidä.)
Sitä mukaa kuin tavaramerkkejä tulee tietoon, pyrimme joko poistamaan sanan sanakirjasta tai huomauttamaan, että on kyse tavaramerkistä (kuten esim. kännykkä ja kestopuu). Asiat ovat kuitenkin usein aika monimutkaisia. Gallupin osaltakin jää miettimään, mitä oikeastaan on rekisteröity: onko kyse enemmän yhtiön nimestä kuin sanasta. Esimerkiksi TNS Gallupin verkkosivuilla ei puhuta gallupien (tai Gallupien) tekemisestä, vaan kyselytutkimuksista, markkinointitutkimuksista ym. - ehkä juuri siksi, että "gallup" on vakiintunut yleiskieleen ja usein paljon "kevyemmän luokan" kyselyihin kuin varsinaisiin tutkimuksiin (vrt. "katugallup", "tein pientä gallupia asiasta" jne.). Sana on myös synnyttänyt johdoksia (gallupoida) ja uusia käsitteitä (gallupdemokratia).
- boikottelu
- pastörointi
- mesmerismi
- paparazzointi
- galvanointi/galvanisaatio
"taistolaiset" aatesuunnan nimeä (jos nyt noita lasketaan, X:n kannattajat saadaan melkein mistä tahansa tunnetusta poliitikosta).
Nämä eivät kuitenkaan ole sitä hauskaa ja innovatiivista kielenkäyttöä, mitä erisnimistä muovatut yleisnimet parhaimmillaan ovat.
Esimerkiksi tietynlaiset viikset ovat hitlerit, kaiken korjaava ihmeteippi on jeesusteippiä tai jesseä ja talvisodassa sinkoilivat Molotovin cocktailit.
Erisnimiä tuntuisi olevan myös monissa yhdyssanoissa, kuten helppoheikki, juoppolalli, kassialma, kellokalle, lakupekka. Mistähän muuten tulee poliisiauton nimitys maija?
- röntgen
- frisbee
- jacuzzi
- siluetti
Ja sitten vielä suomalaisia naisnimiä, joista on tullut myös yleissanoja:
- lotta
- vappu
- allit
– urpo
– tahvo
– uuno
– pipsa
– jorma
– aimo jortikka
Ja tuo poliisiauto oli ennen musta tai ainakin hyvin tumma, olisikohan tummansininen, joten mustamaija-ilmaus on suora viitaus tuohon ei-haluttuun patarouvaan. Kuka nyt maijan kyytiin haluaisi?