Siirry sisältöön
Haku

Uhanalaisten puolella


Kivikko. Kuva: Lotta Jalava.

Uhanalaisten puolella -blogissa nostetaan esille vähemmistökielten suojelutyötä. Aiheina ovat muun muassa kielten kehittämis- ja elvytyshankkeet ja -käytännöt sekä kielten elinvoimaisuuden parantaminen. Blogia kirjoittaa pääasiassa Kotuksen vähemmistökielten asiantuntija Lotta Jalava, ja mukana on tekstejä myös vierailevilta kirjoittajilta.


rss

3.11.2023 10.30
Uhanalaisten puolella: Lotta Jalava

Tukea karjalan kielen käytölle

Karjalan käyttöä edistetään Itä-Suomen yliopistossa ministeriön rahoituksella ja vuoropuhelussa kieliyhteisön kanssa.

Karjalan kielestä kiinnostuneiden kannattaa suunnata karjalan kielen elvytyshankkeen verkkosivustolle. Sivustolle on koottu esimerkiksi karjalankielistä uudissanastoa, opetusmateriaaleja, linkkejä muihin kielimateriaaleihin ja tekstejä eri aiheista.

Kieltä ja sen oppimisen ja käytön apuvälineitä on koottu monipuolisesti. On kieliyhteisön eli karjalankielisten omia kirjoituksia, videoita nykykarjalaisista, ohjeet karjalaksi kirjoittamiseen tietokoneella ja puhelimella sekä linkkejä karjalankieliseen karaokeen, podcastiin ja arkistohaastatteluihin.

Sivustoa eli blogia, kuten hankkeen väki sitä nimittää, ylläpitää Itä-Suomen yliopisto, jossa karjalan kielen elvytyshanke toimii. Hanke aloitti toimintansa vuonna 2021, ja sen toisen toimintakauden rahoitus on myönnetty vuoden 2024 loppuun.

Karjalankielisiä kirjoja. Kuva: Itä-Suomen yliopisto.

Tukea ja välineitä karjalan kielen käytölle

Hankkeen toiminta kytkeytyy yliopiston karjalan kielen oppiaineeseen, jossa opetetaan ja tutkitaan karjalaa, suomen lähintä sukukieltä. Vahva yhteys yliopiston opetukseen ja tutkimukseen heijastuu hankkeen tuottamissa materiaaleissa, joiden suunnittelussa otetaan huomioon sekä pedagoginen että kielellinen näkökulma.

Hankkeessa työskentelee kolme kieliasiantuntijaa, yksi kunkin karjalan kielen murteen, eli livvinkarjalan, vienankarjalan ja eteläkarjalan, osaajana. Myös materiaaleja tuotetaan kaikilla kolmella murteella. Etenkin uudissanaston tuottaminen on keskeistä, jotta karjalaksi voidaan puhua ja kirjoittaa kaikista nykyajan ilmiöistä. Pitää voida sanoa, että ”Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan” eli livviksi ”Suomi ottau ozua kanzoinvälizeh kriizisanhalličendah”. Pitää voida puhua vaaleista (eteläkarjalaksi valličukset), vapaaehtoistyöstä (omatahtone ruado) sekä vanhuspalveluista (vanhoin ristikanzoin palvelut).

Karjalan oppiaineen opiskelijoista on hankkeelle paljon apua, mutta hankkeen yhteistyöverkosto ja varsinainen kohderyhmä on yliopistoyhteisöä paljon laajempi. Hankkeen tavoitteena on tukea ja edistää karjalan kielen puhumista ja kirjoittamista ylipäänsä. Siksi hanke tuottaa materiaaleja ja tietoa kaikille karjalan kielitaitonsa vahvistamisesta kiinnostuneille, ja kieliyhteisön toiveet ohjaavat pitkälti toimintaa. Samalla halutaan lisätä kaikkien suomalaisten tietoa karjalan kielestä.

Karjalan kielen elvytyshankkeen koordinaattori Milla Tynnyrinen. Kuva: Milla Tynnyrisen kotialbumi.
Karjalan kielen elvytyshankkeen koordinaattori Milla Tynnyrinen. Kuva: Milla Tynnyrisen kotialbumi.

Nuoret ottavat kielen takaisin

Kun Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden kaupunkisuunnistusrastilla kysyttiin muiden oppiaineiden uusilta opiskelijoilta karjalan kielestä, osa kertoi kielen olevan tuttu sosiaalisen median videopalvelu TikTokista. Karjalankielisille nuorille sosiaalisesta mediasta onkin tullut keskeinen ympäristö kielen käyttämiseen ja esille tuomiseen. Kieltä opetellaan ja sillä leikitellään myös meemien ja tarinapostausten kautta.

Karjalan kielen elvytyshankkeen koordinaattorina työskentelevä Milla Tynnyrinen on yksi Suomen karjalankielisistä nuorista aikuisista. Milla on opiskellut karjalan kielen aikuisena, mutta tällä hetkellä hän käyttää sitä työkielenä sekä yhteydenpitokielenä monien omanikäistensä kanssa. Tämä on mahdollista, koska etenkin viimeisten viiden, kenties kymmenen vuoden aikana karjalankieliset nuoret ovat vahvistaneet kielitaitoaan ja yhteisöään. 

Millan isovanhemmista kaksi on karjalankielisistä perheistä, ja suhde karjalaisuuteen on aina ollut olemassa, vaikka kieltä Milla ei ole kotoaan oppinutkaan. Vastaavanlaisia nuoria aikuisia ja heidän tarinoitaan on paljon. 

Karjalaa on puhuttu Suomessa yhtä pitkään kuin suomeakin, vaikka karjalan kielen puhuma-alue ulottuukin myös Venäjän Karjalan alueelle. Muun muassa yhteiskunnan paine, suomenkielinen koulutus ja työelämä, evakkous, muutot ja syrjintä ovat johtaneet siihen, että aiempien sukupolvien karjalankieliset ovat vaihtaneet kielensä suomeen eivätkä ole voineet siirtää karjalan kieltä lapsilleen. 

Kielen menetys ja sen myötä juurettomuuden tunne, suru karjalaisuuden näkymättömyydestä Suomessa sekä epävarmuus mutta toisaalta ilo kielen uudelleen oppimisesta toistuvat karjalaisnuorison kokemuksissa. Nuoren, modernin karjalaisuuden tunnekokemuksia tuo elävästi esille myös elvytyshankkeen sivustolla julkaistu Karjalaine iäni -videosarja, joka on toteutettu yhteistyössä Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksen ja valokuvaaja Anne Kalliolan kanssa.

Karjalankielistä kirjallisuutta. Kuva: Itä-Suomen yliopisto.

Karjalan osaajia eri puolilla

Karjankielisiä on eri puolilla Suomea, siellä, minne kunkin perhehistoria ja elämä on heitä kuljettanut. Joensuussa, jossa Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen oppiainekin sijaitsee, karjalankielisiä on paljon, mutta karjalan kielen paginperttejä eli pakinapirttejä pyörii muuallakin suurissa kaupungeissa.

Kielen puhujia on monissa ikäluokissa, ja vaikka sosiaalinen media tuo näkyviin erityisesti nuoret, useimmat karjalan ensimmäisenä kielenään oppineet ovat ikäihmisiä. Milla Tynnyrinen kertoo, että monissa vanhemmissa ihmisissä karjalan kielen uusi nousu on herättänyt ensin epäuskoa mutta lopulta suurta riemua.

Suomessa on myös jonkin verran perheitä, joissa lapset oppivat karjalan kotikielenään ja kasvavat alusta lähtien monikielisiksi. Elvytyshankkeen tavallista kielen arkikäyttöä kuvaavissa videoissa esiintyy myös karjalankielisiä lapsia sekä heidän karjalaa puhuvia vanhempiaan. Enemmän on kuitenkin niitä, joilla on halua kielen oppimiseen ja käyttöön mutta jotka tuntevat olevansa epävarmoja kielitaidostaan ja suhteestaan karjalaisuuteen.

Elvytyshanke pyrkiikin tavoittamaan kaikenlaisia ihmisiä, joilla on jonkinlainen suhde karjalan kieleen. Heitä on Suomessa paljon, ja on arvioitu, että karjalan kieltä osaa vähintään melko hyvin yli 10 000 ihmistä. Lisäksi on niitä, jotka ovat kuulleet kieltä kotonaan tai isovanhempiensa kautta ja saattavat ymmärtää sitä.

Antoine de Saint-Exupéry: Pieni prinsut. Pikku prinssi karjalaksi. Kirjan on kääntänyt Aleksi Ruuskanen ja kustantanut Karjalan Kielen Seura ry. Kuva: Itä-Suomen yliopisto.

Tukea tarvitaan myös muualta

Elvytyshankkeen työ ja yliopistojen kielikurssit luovat vahvan pohjan kielen käytön lisäämiselle. Se ei kuitenkaan riitä, vaan opetusta eri ikäryhmille ja kielenkäyttöä tukevaa toimintaa tarvitaan myös yliopiston ulkopuolella. Milla Tynnyrinen kertoo, että monet toivoisivat esimerkiksi lisää matalan kynnyksen nettikursseja, jotka olisivat vaativuudeltaan yliopistokursseja helpompia.

Tarvetta olisi myös karjalan kielen kouluopetukseen, ja etäopetus voisi tarjota mahdollisuuden koota opetusryhmiä eri paikkakuntien ja koulujen välillä. Karjalan kielen taitoa tarvittaisiin myös vanhustyössä, ja tukea ja neuvoja kielitaidon ja monikielisyyden kehittämiseen olisi hyvä voida tarjota kielestä kiinnostuneille perheille. Kielipesätoiminnan käynnistäminen auttaisi kielen siirtämisessä lapsille.

Käytännön mahdollisuudet ovat tällä hetkellä vielä heikot. Opettajia, opetusmahdollisuuksia ja eri ikätasoille suunnattua materiaalia sekä etenkin vastuutahoja ja resursseja toiminnan järjestämiseen puuttuu.

Yliopiston tekemän työn lisäksi kielen käytön edistämiseen tarvitaan tukea muilta yhteiskunnan alueilta. Karjalan kielen aseman parantamiseksi elvytyshankkeen tehtävänä onkin laatia eri alojen asiantuntijoista koostuva asiantuntijatyöryhmän tuella kielelle pitkän tähtäimen elvytyssuunnitelma, jonka tarkoitus on ohjata yhteiskunnassa karjalan kielen tukemiseksi tehtäviä päätöksiä ja toimenpiteitä.

Hankekoordinaattori Milla Tynnyrinen kuitenkin uskoo karjalan kielen tulevaisuuteen. Puhujamäärä tuntuu kääntyneen nousuun, ja nuoret ovat aktiivisia. Se on edellytys kaikelle, sillä ilman yhteisön tahtoa kielen käyttö ei lisäänny.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja