Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
13.2.2018 9.55
Analoginen ja digitaalinen
Erikoisalan termit monessa käytössä.
Valtionarkiston tutkijasali 1910-luvulla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nykyään puhutaan paljon digitaalisuudesta. Termiä käytetään yleensä metaforisesti siten, että sillä tarkoitetaan yleisesti internetin kautta käytettäviä palveluita, aineistoja ja niin edelleen.
Olen huomannut, että monesti analoginen toimii digitaalisen vastakohtana myös tällaisessa metaforatyyppisessä käytössä. Puhutaan esimerkiksi analogisista kirjoista kun tarkoitetaan painettuja aineistoja sähkökirjojen vastakohtana. Tämä tuntuu oudolta. Arkistolaitoksessa on omaksuttu termi analoginen asiakirja, jolla nähtävästi tarkoitetaan perinteistä paperista asiakirjaa.
Analogisuus tarkoittaa tekniikassa signaalin välittämisen tapaa, vastakohtanaan digitaalinen signaali. Mielestäni tämä käyttötapa alkaa olla jo varsin kaukaa haettu. Olisi kiinnostavaa kuulla näkemyksiä.
Nimimerkki ”Analogia”
Kansallisarkiston (arkistolaitoksen) teksti
analoginen Kielitoimiston sanakirjassa
digitaalinen Kielitoimiston sanakirjassa
Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: digitaalinen
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele
Kansainvälisen ja englanninkielisen mallin mukaan tämä termi varmaan on valittu. Ja muutenkin on kai kyse tutusta ilmiöstä, jossa vanhalle käsitteelle on keksittävä uusi nimi erotukseksi uudesta tekniikasta (esim. puhelin -> lankapuhelin, posti -> paperiposti).
Mielestäni termi on hyvä - ei analogisuuden tarvitse rajoittua signaalin välittämiseen (on se tekniikassakin myös muussa käytössä) vaan se voi toimia yleisenä digitaalisuuden vastakohtana, kuten Kielitoimiston sanakirjassa on mainittukin.