Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
25.1.2016 12.59
Älytöntä, mieletöntä, tajutonta!
Ärsyttäviä sanoja, tuumaa nimimerkki ”pekka välieurooppa”.
Kaikki on nykyään älytöntä, mieletöntä, tajutonta tai järjetöntä, vaikka kyse on usein aivan jostain muusta. Liioittelevat ilmaukset ärsyttävät ja tekevät tekstien lukemisen hankalaksi. Miksi teksteissä pitää liioitella liikaa?
Myös sanan laadukas ylenpalttinen käyttö ärsyttää. Mikään ei ole enää hyvää tai hyvälaatuista, vaan kaikki on laadukasta. Lyhyissäkin teksteissä tämä on usein niin moneen kertaan sanottu, että alkaa jo huimata. Taidokas kuuluu samaan muotisanojen joukkoon. Ilmeisesti nämä sanat ovat nyt sitten muotia ja jokaisen on niitä käytettävä!
Lisäksi tuntuu, ettei suomea enää osata kirjoittaa tai puhua käyttämättä sanoja, joita ei heti ymmärrä. On eskaria, keskaria ja lyhennesanoja kuten sote ja some.
Joskus mietin, mihin tämä kaikki kielen kehitys vie seuraavien vuosien aikana.
Nimimerkki ”pekka välieurooppa”
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele
Sanojen inflaatio nyt vaan on kielen todellisuutta. ”Älytön” ei oikeasti tarkoita sellaista, missä ei ole älyä lainkaan. ”Ääretön” tarkoittaa tuskin koskaan sellaista, millä ei ole äärtä, eikä ”äärimmäinen” suinkaan tarkoita sellaista, mistä ei enää olisi mahdollista päästä pitemmälle.
Kun sanat, jotka nimellisesti tarkoittavat jotain maksimaalista, ylittämätöntä, ovat muuttuneet arkisiksi kehumis- ja liioittelusanoiksi, niitä on väänneltävä äärettömimmästi, jotta kukaan edes huomaisi mitään.
Sen sijaan ”sote” on hallintokielen luomus. Virkamiehet ja poliitikot ovat kehitelleet uuden hallintokäsitteen, jolle ei suin surminkaan voi käyttää selvintä nimitystä (lääni), vaan on sepitetty ”sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus”. On selvää, ettei sellaista voi oikeasti käyttää, joten kaikkialla paitsi virallisimmissa teksteissä käytetään lyhennettä ”sote”.
Monisanaisia nimihirviöitä harrastettiin erityisesti Neuvostoliitossa. Monesta pitkästä sanasta koostuvaa ”nimeä” ei voinut normaali-ihminen lausua vetämättä välillä henkeä. Siksi oli pakko käyttää lyhenteitä sote-tyyppisiä typistesanoja (esim. sovnarkom = sovet narodnyh komissarov).
Suomen hallintokieli ”kehittyy” valitettavasti yhä huonompaan suuntaan. Ehkä terminologian mallit kannattaisi hakea mieluummin anglosaksisten maiden nykykäytännöstä (pari nasevaa sanaa sopivasto yhdistettyinä) kuin neuvostobyrokratian kielestä.