Siirry sisältöön
Haku

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen


Kyniä ja paperia. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.


rss

21.8.2018 10.02
Ulla Onkamo

Oona Unkamo tässä hei

Miksi kuulo ja muisti pettävät usein, kun kyse on nimistä?
Kuuntele blogi mp3-tiedostona

Kuuntele blogi Youtubessa


Työpuhelin soi ja vastaan. Toisessa päässä on tuntematon soittaja, joka sanoo nimensä. Raapustan nimen keltaiseen muistiinpanolappuun samalla kun soittaja jo kertoo puhelunsa tarkoitusta.

Puhelun aikana käy ilmi, että asia vaatii selvittelyä ja minun kannattaa olla yhteydessä soittajaan myöhemmin. Yhteystietoja kysyessäni huomaan nolona, että ”Huutolan” sähköposti onkin muotoa etunimi.huhtala@sähköposti.fi. Siis vaikkua korvissani, jälleen kerran!

Huutola, muistiinpanolappu. Kuva: Kotuksen arkisto.

Siitä tulikin Laura

Väärinkuullut nimet ovat tuttuja kaikille. Luultavasti jokainen on joskus kuullut jonkin nimen väärin. Myös oman nimen väännökseen on törmännyt moni − jopa tuiki tavallisen suomenkielisen nimen kantajat.

Erehdykset ovat tavallisia erityisesti silloin, jos nimi eroaa toisesta nimestä vain yhden kirjaimen osalta. Niinpä esimerkiksi Lauri ja Hanna saavat helposti Lauralle ja Hannulle osoitettua postia, kun taas Kasper ja Eine muuttuvat kuulijan korvissa muotoon Kasperi ja Eini. Joskus kuulo pettää pahemmin ja muistiin saatu nimi eroaa alkuperäisestä useamman kirjaimen osalta. Esimerkiksi Aromaa on taipunut Aarolaksi ja Donner Tammeriksi.

Jos nimi ei ole tuttu, sen kuuleminen vaikeutuu

Miksi nimiä sitten on niin vaikea kuulla oikein? Tähän vaikuttaa moni asia. Koska jokainen meistä on tottunut sanomaan oman nimensä asioinnin alussa, sen artikulointiin ei yleensä muisteta kiinnittää huomiota. Usein tervehdys MattiMeikäläinentässähei pullautetaan ilmoille rutinoituneesti, jolloin tuloksena on hengästyttävän nopeasti yhteen putkeen lausuttu äännejono. Otapa siitä sitten selvää. Toisin kuin väärin kuultua sanaa, nimeä ei useinkaan voi yrittää päätellä asiayhteydestä − etenkään jos puhelua käy ennestään tuntemattoman kanssa.

Etunimiksi annetaan nykyään yhä useammin ainutkertaisia eli uniikkeja nimiä, kun taas sukunimien kirjo on jo pitkään ollut Suomessa melkoinen. Osa nimistä on siis sanoja, jotka ovat kuulijalle ennestään tuntemattomia joko niminä tai ylipäätänsä. Jos ei ole varma kuulemastaan, sitä pyrkii luonnollisesti yhdistämään tuttuihin nimiin ja sanoihin. On siis ymmärrettävää, että puhelu muuttuu toisinaan tosielämän Rikkinäinen puhelin -leikiksi, jossa Saarnistosta tulee Saaristo ja Ellestä Ellen.

Toisinaan nimi on kyllä kuultu oikein, mutta pelkkä etu- tai sukunimi tulkitaan virheellisesti henkilön koko nimeksi. Aino-Kuutamoa luullaan monesti Aino Kuutamoksi ja vastaavasti sukunimi Marjamäki on tulkittu Marja Mäeksi. Joskus taas on vaikea tietää, kumpi kahden nimen kokonaisuudesta on etu- ja kumpi sukunimi. Esimerkiksi Harri Olli ja Olli Harri ovat molemmat käypiä miehennimiä.

Heljämi Sukka ja Wellinhimo

Kun nimi on todella harvinainen, ovat hassut nimivariaatiot arkipäivää. Koulutusohjaaja Heljä Misukka kertoo Me Naiset -lehdessä nimensä kirjoitetun muun muassa Heljämi Sukka ja Hellä Mussukka. Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo puolestaan on törmännyt nimimuotoihin Sumuki Wallimuki ja Sinhi Wellinhimo. Myös alter ego Heimo Wallin on tullut tutuksi. Väännökset ovat jääneet elämään lempiniminä, joita ystävät käyttävät toisinaan Wallinheimosta.

Sekä Misukka että Wallinheimo suhtautuvat nimiensä variaatioihin huumorintajuisesti ja ymmärtäväisesti. Voisikin sanoa, että nimiväännökset ja tarve tavata omaa nimeä ovat usein erottuvan ja omaperäisen nimen hinta.

Vaikeuksia kuullun ymmärtämisessä tulee helpommin silloin, kun nimen kielenä on muu kuin kuulijan oma äidinkieli. Ulkomailla asuville vaikeudet oman nimen kanssa ovat peruskauraa, mutta kieleen liittyviä vaikeuksia voi tulla kotimaassakin. Kerran eräs suomenruotsalainen Paul, jonka sukunimi alkoi m-kirjaimella, ihmetteli, kun autokorjaamosta ei löytynytkään hänen aiemmin varaamaansa aikaa. Pienen ihmettelyn jälkeen selvisi, että varauskirjan ranskankieliseltä kalskahtava Boumidienne viittasi häneen.

Muisti tekee tepposet

Vaikka nimen onnistuisi kuulemaan oikein, sen voi unohtaa nopeasti. Tyypillistä on, että esittelytilanteessa keskittyy niin ahkerasti omaan puheenvuoroonsa, että toisen nimi solahtaa tyylikkäästi ohi korvien. Tiukasta keskittymisestä huolimatta (tai juuri sen takia) omakin vuoro voi toki mennä penkin alle: Kerran päiväkodissa esittäydyin poikani nimellä, kun tarkoituksena oli tietysti kertoa, että olen poikani äiti.

Kun kuulemaansa nimeä yrittää muistella jälkikäteen, saattaa aivojen sopukoista löytyä vain haalistuneita mielikuvia. Kuulija muistaa ehkä, että kyseessä oli jokin tavallinen nen-loppuinen sukunimi, nimi sisälsi tiettyjä äänteitä tai että nimikokonaisuuden tavurakenne oli tietynlainen. Uusi tuttavuuteni yritti taannoin turhaan etsiä sosiaalisesta mediasta Oona Unkamoa pyytääkseen minua ystäväkseen. Onneksi minun nimimuistini toimi sillä kertaa paremmin ja löysin hänet!

Onko sinunkin nimesi joskus kirjoitettu väärin? Oletko muokannut erehdyksessä muiden nimiä uuteen uskoon? Keskustele kokemuksistasi!

Heljä Misukka, Aino-Kuutamo, Sinuhe ja Tuomasjukka kertovat, millaista on elämä erikoisen nimen kanssa (Me Naiset, 11.8.2018)

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele

21.8.2018 11.02
Riitta Hyvärinen
Maritta ja Veikkoset
Kesätoimittajana työskennellessäni vuonna kivi ja keppi kirjoitin muistiinpanot haastatteluista aina käsin. Sain söherryksistäni yleensä muuten selvää, mutta ne nimet! Veikkola, Veikkonen, Veikkojoki... Muutamia kertoja jouduin vielä soittamaan perään ja tarkistamaan asian, oma muisti ei auttanut lainkaan. - Sittemmin rupesin kirjoittamaan kuulemani nimet heti huolellisesti tekstaten.
Tuona samaisena vuonna vein taulun kehystettäväksi ja esittelin itseni: "Mä oon Riitta." Taulu odotti minua nimellä "Maritta".