Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.
4.3.2015 10.29
Kielenhuoltaja paljastaa: ”Käytän Kielitoimiston sanakirjaa.”
Kielenhuoltaja, tekstintarkistaja, Twitter-päivystäjä ja
kouluttaja käyttää Kielitoimiston sanakirjaa päivittäin.
Kielitoimiston puhelinneuvonnassa muutama vuosi sitten soittaja kauhistui, kun katsoin hänen kysymäänsä sanaa Kielitoimiston sanakirjasta: ”Katsotko sinä sen jostain kirjasta!” Luuri pamahti kiinni saman tien – kielenhuoltajaparka oli menettänyt kaiken uskottavuutensa ja auktoriteettinsa.
Juuri lähteiden sujuva käyttäminen on mielestäni yksi merkki
asiantuntijuudesta. Kielenhuoltajalla, toimittajalla, tiedottajalla,
kääntäjällä,
opettajalla, opiskelijalla ja kaikilla muillakin kielenkäyttäjillä on
lupa
käyttää ajantasaista yleiskielen sanakirjaa. Eikä vain lupa, vaan
suorastaan
syytä tehdä niin, jottei vaikkapa tule kertoneeksi vanhentuneita
tietoja.
Onhan kielemme elävä kieli: uusia sanoja tulee jatkuvasti käyttöön ja myös häviää käytöstä. Lisäksi sanojen tyyliarvo saattaa muuttua. Ennen netti oli arkinen, nykyään se on sanakirjassa ilman merkintää tyyliarvosta.
Tekstintarkistajana
Kouluttajan työni ohella tarkistan tekstejä. Sana, jota itse en käyttäisi, esiintyy tarkistukseen lähetetyssä tekstissä. Siksi en muista asiaa ulkoa: oliko se niin, että yhdenjaksoinen ja yhtäjaksoinen ovat molemmat sanakirjassa?
Kirjoitan selaimeen www.kielitoimistonsanakirja.fi. Näen sekunnissa vastauksen: ”yhdenjaksoinen tavallisemmin: yhtäjaksoinen”. En siis korjaa kohtaa, koska yhdenjaksoinen ei ole väärin, vain harvinaisempi.
Twitter-päivystäjänä
Kotuksen Twitter-tilin päivystäjänä ollessani kansalainen päivittelee taannoin-sanan merkityksiä: onko todella niin, että taannoin voi merkitä myös ’äskettäin’? Kyllä vain, vastaan, sanakirjassa sen merkitykset ovat ’vähän aikaa sitten, äskettäin, hiljattain, hiljan; aikaisemmin, ennen’.
Toinen kysyy, voiko kirjoittaa viimesijainen vastuu. Vastaan, että viimesijaista ei ole Kielitoimiston sanakirjassa, vaikka ensisijainen siellä onkin. Viimesijainen ei siis ainakaan vielä ole vakiintunut käyttöön.
Kouluttajana
Koulutustilaisuudessa toimittaja kertoo, että nettijutun
lukijalta on tullut palautetta tihuuttaa-sanan
käytöstä. Siinä ei kuulemma ole kahta u:ta.
Avaamme sanakirjan ja katsomme yhdessä: ”tihuttaa
(rinn. tihuuttaa) tihkusateesta,
hiljaisesta itkusta, tuhu(u)ttaa. Sataa tihuttaa. Alkoi tihuttaa. Itkeä
tihuttaa.”
Tihuuttaa-sanasta suuttuneen lukijan ärtymyksen taustalla saattaa olla se, että tihuttaa on hänelle tutumpi, joten sen synonyymi tuntuu väärältä. Sama ilmiö on kyseessä, kun ruoka maistuu hyvältä kuulostaa paremmalta kuin ruoka maistuu hyvälle, joka on toisen murrealueen muoto. Mutta ei yleiskielisissä yhteyksissä mitenkään huonompi tai väärin.
Monta kielipulmaa. Ja iso ilo sanakirjasta, joka on kaikkien ilmaiseksi luettavissa verkossa!
MINNA PYHÄLAHTI
Vinkkejä Kielitoimiston sanakirjan käyttämiseen
Palaa otsikoihin | 17 puheenvuoroa | Keskustele
Minä olen kielen (puoli)ammattilainen ja turvaudun Kotuksen sanakirjoihin, oppaisiin ja lukuisiin muihin lähteisiin joka ikinen päivä.
Vaikka miten harjoittelee ja harjaantuu kielenkäytössä, tulee aina vastaan uusia pulmia!
Sanakirjan nettiversion tekijöille erityiskiitoksen antaisin siitä, että palautteen antaminen on äärimmäisen helppoa. Minäkin voisin nyt klikata kirjekuoren kuvaa, saada viestipohjan ja purkaa sille paineeni.
Toisaalta myös blogitekstin jäljessä on Keskustele-painike. Tämä käskymuoto sai minut nyt ylipuhuttua.
Kysyisin vaihtoehtoisten ilmaisujen paremmuusjärjestyksestä. Joskus se kerrotaan selvästi maininnoilla ”paremmin”, ”pitää olla” tai ”tavallisemmin”. Joskus taas pelkkä aakkosjärjestyksestä poikkeaminen viestittää käyttäjälle toimituksen mieltymyksestä, kuten tapauksissa ”miesten, miehien” ja ”tointa, toimea”.
Tapaus ”papereja, papereita” sai kulmakarvani kohoamaan. Mutta yllätyksen olen toistaiseksi kokenut vain maailma-sanan monikon genetiivin ja partitiivin kohdalla. ”Maailmoiden” ja ”maailmoita” kuulostaa minusta samanlaiselta kuin jos sanottaisiin, että myyrät ovat maatiloiden yöpöllöiden suupaloita.
Minna P:n loppukiteytyksestä en voisi olla samempaa mieltä: Iso ilo sanakirjasta, joka on kaikkien ilmaiseksi luettavissa verkossa!
Näissä – niin kuin sanakirjassa usein muutenkin – on ongelmana, että tilanteet ja yleisyydet saattavat muuttua, eikä kuvaus ole siltä osin välttämättä aina ajan tasalla. Taivutusmuotojen esittämiseen liittyy lisäksi se ongelma, että taivutukset esitetään tyyppeinä. (Painetussa sanakirjassa tämän huomaa selvemmin, kun taivutus voidaan osoittaa vain tyyppiin ja mallisanaan viittaavan numeron avulla.) Sen vuoksi jotkin muodot voivat yksittäisen sanan kohdalla tuntua oudoilta, vaikka ne ovat systemaattisia. Käytäntö voi vaihdella sanoittain, vaikka sanat kuuluvat samaan tyyppiin. Tämän vuoksi taivutuksen osoittamisessa ei oikeastaan koskaan päästä täysin tyydyttävään tulokseen. – Mutta aina voidaan yrittää parantaa. Siksi myös kaikki palaute on tervetullutta.
Toisaalta minkä hinnassa voittaa, sen käyttöliittymän laadussa häviää. Eikä offline-versio tarvitse jatkuvaa verkkoyhteyttäkään.
Nimimerkki Maukka on yllättynyt maailma-sanan monikon genetiivistä ”maailmoiden”. Se kuulostaa hänestä samanlaiselta kuin jos sanottaisiin ”maatiloiden”. Tottahan maailma-sanankin taustalla on yhdyssana: maa+ilma, mutta ei sanaa nykykielessä sellaiseksi hahmoteta.
Ainakin CMX:n lyriikkaan maailmoiden sopii paremmin kuin ”maailmojen”.
Aika useinhan noilla on tyyliero (noista ompuista kyllä muut ovat mielestäni aika saman arvoisia, "omenain", juhlava tai vanhahtava.
Muuten, jos minä otan yhteyttä, niin ei ole sanakirjasta apua: olen nimittäin jo katsonut sieltä ja kaikista käsiin saamistani kielioppaista ja olen epätoivoinen...
Erkki (eka) toteaa, että maailmaa ei enää hahmoteta yhdyssanaksi. Sekin tieto näyttää pitävän enimmäkseen paikkansa. Eikä se ilmiö ole uusikaan. Sijoittihan jo Aleksis Kivi maailman sellaiseen paikkaan, mihin olisi rytmillisesti kuulunut kaksitavuinen sana. Kun runon muiden säkeistöjen loppusanat ovat saatan, karjaa, immen ja lintuu, viidennen lopussa onkin maailma. Ehkä hän kirjoittikin ”mailma”, kuka tietää?
Jos ja kun täytyy hyväksyä muodot maailmoiden ja maailmoita, toivotan tervetulleiksi myös muodot maailmien, maailmia, maailmina… Järjestysaistia se miellyttäisi, kun ongelman, tunnelman ynnä muiden sellaisten tyyppi kelpaisi myös maailmalle. Itse en kuitenkaan uskalla aloittaa.
Onneksi maailmoja on vain yksi, joten sen monikkoa tarvitaan harvoin.
Jos kielenhuoltaja vain katsoo asian Kielosta, niin mihin häntä tarvitaan? Olin luullut, että kielenhuoltajilla on huomattavasti järeämpi arsenaali. Eipä numerotiedotustakaan juuri enää tarvita, kun jokainen ja hänen veljensä voi katsoa numeron Fonectan palvelusta (tai puhelin katsoo automaattisesti).
Ihan epäloogiseksi menee, kun sanakirja nostetaan auktoriteetiksi ja sanan puuttuminen siitä muka osoittaa, ettei sana ole vakiintunut käyttöön. Sanakirjat aina laahaavat jäljessä. Sanakirja on tekijöidensä tuote, heidän tuntumaansa kielestä enemmänkin kuin objektiiviseen tutkimukseen perustuva.
Kielitoimiston sanakirjaa käytän paljon siksi, että se on ajantaisin yleiskielen sanakirja. Sanakirjaan ja kielenhuoltoon liittyvää työtä tehdään Kotuksessa jokaisena työpäivänä, joten talon asiantuntijoiden käsitys kielestä on nykytilanteen mukainen. Sanakirjan lisäksi meillä on esimerkiksi käytössämme tietokanta, johon kerätään jatkuvasti sanoja. Sanatietoja tietenkin myös päivitetään.
Suomen kielen asioissa auttaa lisäksi se, että olen saanut kouluttaa tuhansia kielenkäyttäjiä ja tarkistaa tuhansia sivuja kirjoittajien tekstejä. Muun muassa sanojen vakiintuneisuudesta yleiskieleen on siis ehtinyt kehittyä melko hyvä ja monipuolinen tuntuma.
Vaikka kielenkäyttäjällä ja -huoltajalla olisi omasta mielestään paljon tietoa ja taitoa, on tärkeää muistaa nimimerkki Agricocacolan mainitsema kielellinen nöyryys: lähteet ovat tärkeitä siksi, ettei kellään meistä ole absoluuttista tajua kielestä.
Usein koulutuksissa puhun lähteistä. Tällöin puhun myös sisäisestä sanakirjasta: meillä kaikilla on tietoa ja näkemystä äidinkielestämme. Aina tämä näkemys ei kuitenkaan käy yksiin muun todellisuuden kanssa, ja tällöin on hyvä tarkistaa sanakirjasta, miten muut jonkun sanan tai ilmauksen hahmottavat.
Lähteiden käyttö tai kollegan konsultointi on asiantuntijoillekin hyvästä. Kyllä minä niin mieleni pahoittaisin, jos lääkäri vain heittäisi hatusta arvauksen, mikä minua kulloinkin vaivaa.
Kielo on Yleisradion intranetiin tehty kielenhuoltosivusto. Siitä on tietoa Kielikello-lehden numerossa 2/2015: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=15&pid=&maid=106
Toki Kielo voi tarkoittaa jotain muutakin lähdettä, mutta ainakin tätä siis.
Tänä aikana haastetaan auktoriteetteja, ja mikäpä siinä. Olkoon kukin oman onnensa seppä yhtä hyvin puhumisessa ja kirjoittamisessa kuin syömisessä ja juomisessa, tai ottakoon vastaan niitä neuvoja, jotka kulloinkin miellyttävät.
Mielensäpahoittaja rinnastaa Kielitoimiston sanakirjan Joka kodin lääkärikirjaan. Päivittyneekö tuo lääkärikirjojen klassikko tietoverkossa vai onko se aikaansa sidoksissa kuten Nykysuomen sanakirjan paperiniteet olivat?
http://www.sktl.fi/tapahtumakalenteri/?x237652=469717
Jos nimi joissakin pienissä piireissä tarkoittaa jotain muutakin, siitä voi seurata sekaannuksia.
Rinnastan todellakin Kielon (tässä merkityksessä) Joka kodin lääkärikirjaan. Kyseessä on yleistajuinen yleisesitys. Tosin rinnastus ontuu sikäli, että nykyisin (tai lopulta!) Kielo on jokaisen helposti käytettävissä, kun taas Joka kodin lääkärikirja on vain joka toisen kodin hyllyssä vähän eri nimillä.
Siksi minusta oli outoa erityisesti kertoa, ehkä jopa kehuskella, käyttävänsä sitä. Vähän kuin yrityksen informaatio-osaston työntekijä kertoisi käyttävänsä Googlea tai Wikipediaa. Vieläpä normatiivisena lähteenä.
P.S. Minna Pyhälahden viestin otsikon alluusio kirjaan on kiva, joskin alluusio kirjasettiin oli jo nimimerkissäni. Mutta kirjan nimi on ”Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja”. Adjektiivin puhekielisyys tai murteellisuus on varmaan tarkoituksellista. Vasta kirjan luettuani muuten tajusin, että ”ilosia aikoja, ...” on kirjan henkilöiden kielessä lähinnä yleiskielen näkemiin-sanan vastine.
"Kielitoimiston sanakirja antaa tietoa sanojen merkityksistä, oikeinkirjoituksesta, taivutuksesta ja tyylisävyistä sekä sanojen käytöstä ja käyttöyhteyksistä. Sanakirja on siis myös kieliopas. Kielitoimiston sanakirja tukeutuu kannanotoissaan Kotimaisten kielten keskuksen suomen kielen lautakunnan päätöksiin. Kirjaan sisältyvät kielenhuollon uusimmat suositukset ja 2000-luvun uudissanat."
Kirjahyllyssäni on Kielitoimiston sanakirjan edeltäjä, kolmeosainen Suomen kielen perussanakirja, joka ilmestyi vuosina 1990–1994. Niiden edeltäjä oli Nykysuomen sanakirja. Kun näitä paperikirjoja selaa, saa heti havainnollisen kuvan aineistojen runsaudesta. Usein käyttäjä johtuu silmäilemään myös hakemansa sanan ympäristöä, ja saa sieltä lisävalaistusta asiaan.
Toki sähköisestä versiostakin saa näkyviin hakusanaluetteloja ja hakuja voi tehdä monin tavoin. Käyttöohjeet ovat kattavat. Mobiililaitteissa sanakirjaa on helppo kuljettaa mukana. Mutta kyllä painettu kirja on edelleen monien mielestä paras käyttöliittymä. Ehkä se on myös arvovaltaisempi kuin verkkoaineistot.