Hävitäänkö hopea?

Neuvontaan soitti mies. Urheiluasioilla. Kertoi, että on parin viime vuoden aikana suututtanut lähipiirinsä väittämällä, että vain kulta voitetaan, hopea ja pronssi hävitään. Hän halusi tietää, mitä mieltä Kielitoimistossa ollaan.

Noh, oikealle ihmiselle soitti. Joka viikko sählykentällä taistelen pallosta ja pisteestä. Voitosta ja häviöstä. Tai ainakin siitä, jaksanko juosta vai meneekö lönkyttelyksi.

Kielitoimiston sanakirja antaa selvän vastauksen siitä, että kaikki me olemme voittajia. Hakusanan voittaa kohdalla on esimerkkejä, kuinka myös kakkos- ja kolmossija voitetaan: ”voittaa hopeaa, hopeamitali, voitti kolmannen palkinnon”.

Tappio vai voitto?

Soittaja epäili, että tämä asenne ”hopea ei ole häpeä” on tullut siitä, koska suomalaiset eivät viime vuosina ole juuri kultaa päässeet juhlimaan. Totta varmaan sekin. Ja jääkiekon yhteydessä on puhuttu, kuinka hopea on hävitty mutta pronssi on voitettu mitali, koska turnaus päättyy voitettuun otteluun (olkoonkin että vähän laimeampaan voittoon).

Mietin silti, voisiko tässä olla näkökulmaero – onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä.

Jos puhuu kakkos- tai kolmossijasta häviönä, sijoittumista vertaa edellä oleviin. Suomi ei saanut kultaa, siis hävisi ykköselle. Jäätanssijat eivät saaneet hopeaa, he hävisivät kahdelle muulle parille. Hopea ja pronssi ovat merkkejä tappiosta.

Positiivisesti suhtautuva valitsee näkökulmakseen sen, että taas me voitettiin – olipa tuliaisena minkä värinen mitali tahansa. Sijoittumista verrataan kaikkiin niihin, jotka eivät palkintopallille päässeet kipuamaan. Toinen tai kolmas sija on silloin mahtavaa!

CC BY 4.0

Painonnoston EM-kilpailut Messuhallissa vuonna 1947. Raskaan sarjan palkintojenjako. Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.

Toiveet ja totuus

Jatkoin puhelimessa vielä pohdiskelua: Entä jos urheilija, sanotaan vaikka hiihtäjä, on täysin tumpelo. Hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia sivakoida edes kahdenkymmenen parhaimman joukkoon. Ja jos hän ylittää itsensä ja hiihtää kaikkensa antaneena pronssimitalille, se on ehdottomasti voitto.

Eikä se voittokaan aina niin makeaa ole. Jos kisoihin on lähdetty rinta rottingilla ja kullan kiilto silmissä mutta turpiin tulee, on hopea häviö ja hävitty. Vaikka kuinka olisi mitali ja kukkapuska ja tuuletustakin.

Hopea siis voidaan voittaa – ja se voidaan hävitä. Soittaja ei tuntunut kovin vakuuttuneelta pohdinnoistani. ”No, jos nyt niin sanot”, hän totesi. – Oliko tämä voitto vai tappio?

RIITTA HYVÄRINEN

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele