Siirry sisältöön
Haku

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen


Kyniä ja paperia. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.


rss

22.2.2018 10.13
Riitta Hyvärinen

Hävitäänkö hopea?

Mitalin kiilto on katsojan silmässä.

Neuvontaan soitti mies. Urheiluasioilla. Kertoi, että on parin viime vuoden aikana suututtanut lähipiirinsä väittämällä, että vain kulta voitetaan, hopea ja pronssi hävitään. Hän halusi tietää, mitä mieltä Kielitoimistossa ollaan.

Noh, oikealle ihmiselle soitti. Joka viikko sählykentällä taistelen pallosta ja pisteestä. Voitosta ja häviöstä. Tai ainakin siitä, jaksanko juosta vai meneekö lönkyttelyksi.

Kielitoimiston sanakirja antaa selvän vastauksen siitä, että kaikki me olemme voittajia. Hakusanan voittaa kohdalla on esimerkkejä, kuinka myös kakkos- ja kolmossija voitetaan: ”voittaa hopeaa, hopeamitali, voitti kolmannen palkinnon”.

Tappio vai voitto?

Soittaja epäili, että tämä asenne ”hopea ei ole häpeä” on tullut siitä, koska suomalaiset eivät viime vuosina ole juuri kultaa päässeet juhlimaan. Totta varmaan sekin. Ja jääkiekon yhteydessä on puhuttu, kuinka hopea on hävitty mutta pronssi on voitettu mitali, koska turnaus päättyy voitettuun otteluun (olkoonkin että vähän laimeampaan voittoon).

Mietin silti, voisiko tässä olla näkökulmaero – onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä.

Jos puhuu kakkos- tai kolmossijasta häviönä, sijoittumista vertaa edellä oleviin. Suomi ei saanut kultaa, siis hävisi ykköselle. Jäätanssijat eivät saaneet hopeaa, he hävisivät kahdelle muulle parille. Hopea ja pronssi ovat merkkejä tappiosta.

Positiivisesti suhtautuva valitsee näkökulmakseen sen, että taas me voitettiin – olipa tuliaisena minkä värinen mitali tahansa. Sijoittumista verrataan kaikkiin niihin, jotka eivät palkintopallille päässeet kipuamaan. Toinen tai kolmas sija on silloin mahtavaa!

Painonnoston EM-kilpailut Messuhallissa vuonna 1947. Raskaan sarjan palkintojenjako. Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.
Painonnoston EM-kilpailut Messuhallissa vuonna 1947. Raskaan sarjan palkintojenjako. Kuva: Väinö Kannisto. Helsingin kaupunginmuseo.

Toiveet ja totuus

Jatkoin puhelimessa vielä pohdiskelua: Entä jos urheilija, sanotaan vaikka hiihtäjä, on täysin tumpelo. Hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia sivakoida edes kahdenkymmenen parhaimman joukkoon. Ja jos hän ylittää itsensä ja hiihtää kaikkensa antaneena pronssimitalille, se on ehdottomasti voitto.

Eikä se voittokaan aina niin makeaa ole. Jos kisoihin on lähdetty rinta rottingilla ja kullan kiilto silmissä mutta turpiin tulee, on hopea häviö ja hävitty. Vaikka kuinka olisi mitali ja kukkapuska ja tuuletustakin.

Hopea siis voidaan voittaa – ja se voidaan hävitä. Soittaja ei tuntunut kovin vakuuttuneelta pohdinnoistani. ”No, jos nyt niin sanot”, hän totesi. – Oliko tämä voitto vai tappio?

RIITTA HYVÄRINEN

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
25.11.2018 21.50
Panu
Kuka voi olla voittaja?
Moi!

Sosiaalisessa mediassa tuli hieman kinaa siitä, mikä on voittajan määritelmä. Hopeaa siis voidaan voittaa, mutta voidaanko hopeaa voittanutta kutsua voittajaksi? Perinteisestihän voittajaksi katsotaan vain se ensimmäiseksi tullut: olympiavoittajia ovat vain kultamitalistit, eivät kaikki mitalistit. Toisaalta esim. arvonnoissa ja vaaleissa on pääsääntöisesti useampia voittajia.

Kinassa on tarkemmin sanottuna kysymys siitä, voidaanko yleisöäänestykseen perustuvassa valokuvakilpailussa kolmea eniten ääniä saanutta kutsua voittajiksi vai onko voittaja ainoastaan se eniten ääniä saanut?

Onko kieli ehdotonta vai antaako se mahdollisuuden molempiin vaihtoehtoihin?
26.11.2018 13.39
Riitta Hyvärinen
Me ollaan sankareita kaikki, muttei ehkä silti voittajia
Kiinnostavaa pohdintaa! Kilpailuja on tosiaan kahdenlaisia: niitä, joissa osallistujat asetetaan paremmuusjärjestykseen (hiihtokilpailut), ja niitä, joissa samanlaisen palkinnon mahdollisuus on monella (arvonnat). - Usein arvonnoissakin on kyllä se ykköspalkinto.

Omassa kielitajussani voittajaksi voi näissä ykköstyypin kisoissa sanoa vain sitä ensimmäisen sijan saanutta. "Hiihtokilpailun voittaja" tarkoittaisi siis kultaa saanutta. Joissain tilanteissa voisi kyllä sanoa "Hiihtokilpailun todellinen voittaja oli x", jos x olisi saapunut maaliin toisena mutta ilman sauvoja, jotka olisivat katkenneet hurjassa taistossa karhua vastaan tms.

Mutta näissä kakkostyypin kisoissa kielitajuni antaisi voittajan tittelin muillekin. Usein esimerkiksi radiossa sanotaankin, kuinka "arvonnassa onnetar suosi seuraavia voittajia".

Tuo esimerkkisi valokuvakilpailusta, onko se sitten ykkös- vai kakkoskilpailua? Koska äänet on laskettu, on kuvat laitettavissa paremmuusjärjestykseen, jolloin on vain yksi voittaja. Jos taas äänestyksen näkeekin enemmän arpapelinä, voi puhua kaikista kolmesta voittajina.

Minun kielitajuni hyväksyy valokuvakilpailussa kolme voittajaa, joista yksi saa silti eniten ääniä ja on koko kilpailun voittaja.

Miten Panu sinä näet tämän kisan, yksi vai kolme voittajaa?