Ei mitään luulokohinaa
Ilmassa sähköä, vatsassa perhosia. Se, minkä piti olla noin tuhatsivuinen paperille painettu kirja, onkin nyt noin 13 270 sanakirja-artikkelia verkossa. (Osa artikkeleista tosin ilmestyi jo viime vuonna sanakirjan näytejaksona.) Kyseessä on Vanhan kirjasuomen sanakirjan niin sanottu kolmas osa, l–n-alkuiset sanat eli aakkosväli laadata–nöyräys.
Kirjoitustyö on vienyt kauan, tekijät ovat vaihtuneet moneen otteeseen, samoin toimitustyön tekniset välineet ja viimein myös julkaisumuoto. Itse asiassa julkaistava aakkosvälikin on hiukan venähtänyt, sillä viimeinen hakusana nyt julkaistussa jaksossa on oikeinuskovainen. Sanakirja on siis jo siirtynyt o-alkuisten sanojen pariin, vanhakantaisesti ajatellen neljännen osan puolelle. Jo painetut sanakirjan alkuosat a:sta k:hon julkaistaan nekin tulevina vuosina verkossa samalla, kun jatketaan o:sta eteenpäin.
Minä kuulun niihin dinosauruksiin, jotka pitävät painetuista kirjoista, niiden selattavuudesta ja kouriintuntuvuudesta. Ajatus siitä, että painettu sanakirjasarja ei enää jatku kahden osan jälkeen, on ollut minulle hiukan vaikea hyväksyä.
Nyt, kun olen nähnyt, mitä kaikkea tietoa sanakirjastamme voi tuoda esille ja yhdistellä – erityisesti tarkennetun haun suomin keinoin – näen myös uudella tavalla entistä konkreettisemmin sen tietomäärän, joka Vanhan kirjasuomen sanakirjaan kertyy. Hämmentävän yllättävä havainto, sillä me toimittajathan nuo tiedot artikkeleihin keräämme. – Minuun siis osui jo Antti Lizeliuksen aikoinaan kiteyttämä ajatus: ”toiwotan, että he – – sitä wiettelewäistä wanhaa epäjumalata, se on, uutten koetusten hylkäystä, niinkuin pimittäwäistä köpeliä rupewat karttelemaan, koska hejän järkensä tylsä ajatus, tulee wähittäin walistetuxi ja teroitetuxi uudistettuja koetuxia juurinensa pöyhimään”.Kirjakieli − vallan ja asioinnin väline
Vanhan kirjasuomen sanakirja kattaa suhteellisen pitkän ajanjakson kirjoitetun suomen kielen historiassa, runsaat 260 vuotta 1540-luvulta aina vuoteen 1810 asti. Tuohon aikaväliin mahtuu käyttöön otettujen sanojen vakiintumista, katoamista sekä merkityksen ja käytön muutoksia. Kärjistäen voisi myös sanoa, että kuvattava kielimuoto koostuu monista yksilöllisistä kielimuodoista, koska suomen kielen kirjallisella ilmaisulla ei ollut juurikaan omaa traditiota ja se vasta haki muotoaan eri käyttöyhteyksissään. Näistäkin syistä sanakirjan keskeisin kuvauskohde sanan merkitys tuntuu usein pakenevan kuvaajaansa.
Varhaisten suomenkielisten tekstien kirjoittajien pyrkimys on kuitenkin ollut selvä. Vallankäyttäjien näkökulmasta katsottuna piti saada yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen elämään liittyvät asiat myös suomenkielisten tietoon. Alamaisten näkökulmasta taas on ollut tarpeen kääntää esimerkiksi lait ja valtiolliset tekstit suomeksi, jotta suomenkieliset voisivat hoitaa asioitaan ja vaikuttaa niiden hoitoon paremmin.
Nykyään suomen kirjakielellä on vakiintunut asema yhteiskunnan toimintaa ylläpitävänä voimana. Se tuntuu meistä itsestäänselvyydeltä, jota emme juurikaan pysähdy ajattelemaan, käytämme vain iloisesti kieltämme laajasti eri yhteyksissä ja elämänaloilla. Kirjakielellämme on kuitenkin pitkä ja polveileva historia. Sillä on vahva yhteys eurooppalaiseen traditioon ja kulttuuriin, joka on monen vuosisadan ajan suodattunut kieleemme paljolti ruotsin kautta.
”Uudistettuja koetuxia pöyhimään”
Vanhan kirjasuomen sanakirja on kattava katsaus suomen kirjakielen historiaan sanaston näkökulmasta ennen 1800-luvulla alkanutta määrätietoisempaa kielen kehittelyä. Verkkosanakirjan hakumahdollisuudet ovat monipuoliset, ja niiden hyödyntämisessä auttavat sanakirjan yhteydessä olevat ohjeet. Käyttäjät voivat myös lähettää sanakirjaa koskevaa palautetta sitä varten olevalla lomakkeella.
Tie verkkosanakirjan julkaisemiseen on ollut pitkä ja monivaiheinen, jopa kuoppainen. Nykyään sanakirjan toimitustyötä rahoittaa myös Koneen Säätiö, joka on osin tukenut verkkojulkaisunkin aikaansaamista. On ollut ilo seurata Katariina Summasen luotsaamaa kotuslaista yhteistyötä sanakirjan toimituksen ja tietojärjestelmäasiantuntijoiden välillä. Toisaalta hyvin helpottunein, toisaalta jännittynein mielin toivon, että työmme tulos tuottaa iloa myös sanakirjan käyttäjille!
PIRKKO KUUTTI
Kirjoittaja on Vanhan kirjasuomen sanakirjan päätoimittaja.
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele
On muuten erittäin käyttökelpoinen sana kuvaamaan monia oman aikammekin ilmiöitä!