Mitä enemmän ikää on kertynyt, sitä enemmän olen alkanut pitää tyhjänpäiväisestä smalltalkista. Ei ole mitään hauskempaa kuin lähteä lumilapion kanssa myrskyn jälkeen ulos ja päästä heittämään naapureille klassikoita:

Jaahas, tätä hommaa taas!
No nyt on talven ihmemaa!
Semmonen aamu tästä sitten!

On myös riemukasta, miten riemukasta tällainen smalltalk monen mielestä on. Naapuri vähintään hymähtää ja parhaassa tapauksessa käynnistyy pienimuotoinen nokkeluuskilpailu. Huonoimmassakin tapauksessa ärtynyt naapuri saa lisävoimaa lumenluontiin.

Erityisen riemukasta on se, jos naapuri ehtii yllättää minut ensin, ja joudun kylmäkäynnistämään nokkeluusgeneraattorini. Tuloksena ei ole aina priimaa tavaraa, mutta kaikenlainen takeltelukin on jotenkin piristävää.

Pitoa alamäessä ja luistoa ylämäessä! Kuva: Vesa Heikkinen.

Impostori venttaa ventissä

Minusta on hauskaa huomata virheitä erilaisten valikoiden ja muiden järjestelmiin liittyvien tekstien suomennoksissa. En siis pidä siitä, että virheitä on, mutta minusta on aina mielenkiintoista havahtua siihen faktaan, että käännöstyö on monimutkaista, eikä sitä voi tehdä liian mekaanisesti ilman, että erilaisia konteksteja otetaan huomioon.

Eräänkin pelin päävalikossa oli ohjaimen kuvia ja niiden päällä teksti Kytkeä. Englanniksi siinä varmaankin lukisi Connect, suomeksi soisi seisovan esimerkiksi Kytke ohjain, Liity tai jotain vastaavaa. Sanalistoilla ei pääse aina Kuuhun asti.

Minusta on myös hauskaa kuunnella lasten pelaamista. Impostori meni venttiin. Tulee muistoja mieleen! Joskus ennen muinoin sain lahjaksi elektronisen Pacman-pelin. Jos pelissä pääsi tarpeeksi pitkälle – sai väisteltyä kummituksia ja syötyä tarpeeksi kirsikoita – ruudulle lävähti kryptinen viesti: GOOD! Sain siis goodit, mitä ihmettä se sitten tarkoittikaan.

Mennään ässään

Tykkään siitä, miten perheen tai muun tiiviin yksikön sisällä syntyy omituista omaa kieltä. Meillä on aina pelastettu tee (eli otettu siivilä pois kun tee on hautunut tarpeeksi). Mitä se edes on suomeksi? Voitsä pelastaa teen on ainoa tapa, jolla minä osaan sen sanoa.

Meillä myös mennään ässään silloin kun mennään saunaan. Tähän tarinaan liittyy jotenkin se, että kun lapset olivat pieniä, emme jostain syystä halunneet mainostaa saunan päällä olemista tai sinne kohta menemistä. Miksikö? En muista, mutta jostain kumman syystä meillä siis laitetaan nykyään aina ässä päälle.

Erilaisia omia paikannimiä on hirmuinen määrä. Paikka on yhtä kuin joku satunnainen ajatus tai tapahtuma, joka on joskus liittynyt siihen. Peikkometsässä lapset leikkivät kerran peikkoja, Traan nuotiopaikalla on käyrä oksa, jolla eräs roolipelimme hahmo olisi voinut istua miettimässä syntyjä syviä sen jälkeen, kun hän joutui lähtemään heimosta. Ja niin edelleen, todella loogista.

No niin, löytyihän niitä positiivisia ajatuksia taas! Ehkä se päivä tästä taas kauniiksi kääntyy!

Tee hetkestä elämys. Heh, tykkään myös sanaleikeistä. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.