Risto Uusikoski työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa verkkotoimittajana ja verkkopalveluiden kehittämisen parissa. Hän on tutkinut tempuksen käsitettä ja murehtii aikaan liittyviä kysymyksiä myös vapaa-ajallaan.
20.1.2022 14.51
Mieluummin balanssi kuin ambulanssi
Hyvän mielen kirjoituksessa luettelen satunnaisia itseäni miellyttäviä kieliasioita.
Ärsyttää. Tämä oma pääni siis. Mietin aiheita blogikirjoitukselle, ja mieleeni puski pelkkiä ärsyttäviä kieli-ilmiöitä: mikä minua ärsyttää lööpeissä, uutisissa, käyttöohjeissa, sosiaalisen median kielessä, onnittelukorteissa, firmojen nimissä, mainoksissa ja niin edelleen. Olenko oikeasti niin rasittavan ärsyyntyvä tyyppi, vai onko ärsyttävistä asioista vain helpompi kirjoittaa?
Sen olen ainakin huomannut, että mistä tahansa yhdestä ärsyttävästä asiasta on helppo veistellä maailman tappiin. Ehkä hieman pilke silmäkulmassa, mutta kuitenkin suu vaahdossa. Onko maailmasta tullut yhtään sen parempi paikka kaiken pätemiseni jälkeen? Ainakin tuplasti, mutta ei voi olla terveellistä vain valittaa ja saivarrella koko ajan.
Pohjimmiltani olen ihan positiivinen kaveri, ainakin joskus olin. Lapsena, huolista vapaana... kun pienetkin asiat toivat iloa... huoh...
Mitä? Niin, yritän kaivaa sisäisen aurinkoni esiin. Kirjoitan muutaman sanasen kieliasioista, jotka eivät ärsytä minua.
Suoraan sydämestä. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.
Hei, me nimetään!
Pidän elokuvien nimien suomennoksista, olivat ne sitten osuvia, kökköjä tai koomisia: Jingle All The Way – Isäni on turbomies, Ravenous – Erämaa syö miestä (elokuva kertoo kannibalismista) ja Airplane! – Hei, me lennetään! Suorastaan rakastan sitä, että Hei, me -alkua on käytetty muissakin suomennoksissa: This Is Spinal Tap – Hei, me rokataan! ja Police Squad – Hei, me pamputetaan!
Tässä kannanotossani vaadin, että kaikki uudetkin elokuvat, sarjat ja videopelit suomennetaan yllä olevien esimerkkien mukaisesti. The Matrix Resurrections – Hei, me napataan pillereitä!, Squid Game – Lonkeroleikit, DOOM – Plasmapyssyt paukkuu.
Kielen voima!
Tykkään kuluneista fraaseista ja niiden mukaraikkaasta varioinnista. Niistä tulee turvallinen ja pörröinen olo. Jaahas, torstai taas ja toivoa täynnähän tämän pitäisi olla. Olisi sitten uusi vuosi ja uusia kujeita. Kohta menee kansi kiinni eli ei muuta kuin kuulemisiin.
Pidän puujalkavitseistä. Missä kuussa olet syntynyt? Heinäkuussa? Itsehän olen syntynyt Maassa. Pidän siitä, kuinka puujalkavitsit täytyy kertoa mahdollisimman suurieleisesti ja niiden nokkeluutta ylikorostaen.
Nautin siitä, kuinka lapset opettelevat kielen voimaa. Lapsemme hävisi aikoinaan pienen juoksukisan ja osoitti harmistustaan: Tyhmä kisa! Me hieman naureskelimme, ja kohta tulikin tiukempi arvio: Ruma kisa! Meitä nauratti yhä enemmän, ja ilme lapsen kasvoilla tuimeni entisetään. Lopulta meidät teilattiin totaalisesti: Vittu kisa!
Maailma on lasten mielestä ihmeellinen paikka. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Riimejä ja runoja!
Nautin siitä, että tiedän, mikä on kaunokirjallisuuden historian nerokkain virke. Jättimäisiä avaruusaluksia kuvaileva virke esiintyy Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille, ja se kuuluu seuraavasti: Alukset roikkuivat ilmassa lähes samaan tapaan kuin tiilet eivät roiku.
Tykkään siitä, jos jokin sanarykelmä ei aivan rimmaa tai rytmity ja jää siksi pyörimään päähän. Olen melko ylpeä tästä: Mieluummin balanssi kuin ambulanssi. Minusta on myös hauskaa, jos ilmassa roikkuva riimi tai muu symmetria jätetään aivoja kiusoittelevasti käyttämättä: Hymyyn kääntyy suu, taivaalla loistaa tähti.
Rakastan myös kökköä vaan-riimittelyä. Haluan saada tällaisia kevätkuulumisia:
Linnut ne laulaa taivaalla vaan,
Kukat jo nousevat povesta maan,
Lapset pihalla leikkivät vaan,Kevät se tulee uudestaan... vaan!
Hymiöidään kun tavataan!
Pidän vanhahtavista huudahduksista: Voi juku! Voi veljet! Voi pojat! Eri kivaa! Nastaa! Jumprahuiti! Pidän myös letkeistä tavoista sanoa jokin lyhyt sana pidemmin: minä – meikämandoliini, sinä – teikäläinen, Jari – Jartsuukkeli. Tykkään siitä, miltä jotkut sanat kuulostavat: hörhö, lämpimämpi, kalapala.
Rakastan sitä, että vaikka suomen sanaa rakastaa on hankala käyttää ihmisistä, meillä on sydänhymiö, joka lievittää ongelmaa <3 Pidän sanoista hymiö ja miukumauku.
Kyllä tästä positiivisesta vuodatuksesta tuli heti parempi olo! Kiitos lukija! <3
Kunnes aalto pyyhkii hymyn. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja