Esineeni laukovat itsestäänselvyyksiä

Valokuvakehykseen on kaiverrettu Memories, ’muistoja’. Tämä saattaa olla tarpeetonta. Valokuva on määritelmällisesti muisto, tai vähintään sen katsominen herättää muiston. Loukkaantuako hieman siitä, että tällaista itsestäänselvyyttä kehdataan korostaa?

Jos kehyksessä lukee Family, ’perhe’, niin se ainakin on jo vähän loukkaavaa. Muistan kyllä niiden ihmisten kasvot, joiden kanssa asun. Ehkä tämä palvelee vieraita, jos sattuisi järjestämään isot juhlat, joihin kutsuu paljon puolituttuja.

Tai jospa laittaisin hääkuvani kehykseen, jossa lukee Our Special Day, ’erityinen päivämme’? Kuinka vauhdikasta elämää täytyisi viettää, jotta hääpäivä ei oletusarvoisesti olisi erityinen? Satunnaisille vilkaisijoille hääpuku, kukat ja sen sellainen toimikoot riittävänä vihjeenä.

Esineet eivät ainoastaan lauo itsestäänselvyyksiä ja vähättele kognitiivisia kykyjämme, ne myös suorastaan sanelevat tunnetiloja. Jouluverhoistamme paistaa isolla ja punaisella joyful, ’riemukas’. Ei niiden juurella sovi viettää harrasta joulua. Tunne tunteita! Näitä tunteita!

Vai voisiko se olla Caps Lock pohjassa kirjoitettu ytimekäs toivotus?

Yksi, selkeä tunnekäsky sentään ohjaa toimintaa. Jotkut pinnat ovat sen sijaan suorastaan räjähtäneet täyteen miellekarttaa: pöytäliinat ja lautasliinat kertovat, että coffee morning new york espresso peace mocha macchiato relaxing paris ja seinät huutavat home live love laugh heart happy family.

Apua! Elän ja nauran, mitä muuta pitikään tehdä? Täytyy taivuttaa päätä puolelta toiselle ja seistä käsillä, jotta voi lukea kaikki eri päin ladotut ohjeet. Pyyhin hikisen otsani talouspaperiin. Telineen olen muistanut asettaa oikeaan huoneeseen, koska sen kyljessä lukee kitchen, ’keittiö’.

Näissä tapauksissa kieli on tietenkin vain koriste, hölynpölyä. T-paitakieltä, täytettä. Sitä ei pitäisikään pysähtyä lukemaan. Vierasta kieltä käytetään kuin säkillistä symboleita: laitetaan jotakin nättiä antamaan vaikutelmaa. Me kuitenkin osaamme englantia, joten voimme ja saamme alkaa tulkita informaatiota.

Joskus informaatio taas ihan rehellisesti pilaa kaiken. Hypätään kielestä esineisiin yleensä. Jos lapsi haluaa olla prinsessa, hänelle ostetaan prinsessamekko. Mutta onko se prinsessamekko, jos siihen on painettu kyseisen prinsessan kuva? Kukaan Disney-prinsessoista ei kai ole niin omahyväinen, että esittelisi niin sanotusti itseään sillä tavalla. Eikö mekko ole silloin enemmänkin prinsessafanin mekko?

– Oi, sinä olet Tuhkimo.

– Ei, olen Tuhkimon fani.

Spiderman ajaa autolla, jossa on Spidermanin kuva, kuin poliitikko vaalikiertueella. Jouluneuleessa lukee joulu. Kuusen juurella olevat paketit on paketoitu paperiin, jossa on kuusen ja lahjapakettien kuvia. Tasot menevät sekaisin! Täytyykö mennä vielä syvemmälle?

Ennen esineet sentään vain sanelivat, tuleeko niihin laittaa riisiä, jauhoja vai kahvia. Näillä esineillä on selkeä funktio: ne toimivat kielenoppimisen apuvälineinä. Ei tarvitse kulkea tarratulostimen kanssa ympäri taloa lisäämässä esineisiin tunnisteita, kun puolet niistä on jo merkitty. Kunhan erottaa esineet sisällöistään: purkki sisältää teetä, purkki ei ole teetä.

Sitähän se Memories siinä valokuvakehyksessä tarkoittaa. Se muistuttaa käyttäjää kehyksen funktiosta, se on ohjeteksti. Muutenhan siinä lukisi Picture frame, ’valokuvakehys’.

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele