Risto Uusikoski työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa verkkotoimittajana ja verkkopalveluiden kehittämisen parissa. Hän on tutkinut tempuksen käsitettä ja murehtii aikaan liittyviä kysymyksiä myös vapaa-ajallaan.
23.8.2017 9.47
dfdffd
fdfsdf
Kun lähetän sähköpostilla jonkin tiedoston itselleni, minun on pakko kirjoittaa jotain myös viestikenttään. Viesti se on silti, vaikka ainoa yleisö olenkin minä itse myöhemmin samana iltana. Kirjoitan otsikoksi mistä on kysymys ja viestikenttään Liitteenä. Tämän siis luulin olevan koko kuva.
Sitten erehdyin hakemaan kaikki nämä viestit, yli neljän vuoden
aineiston, samalle näytölle. Olo oli kuin suvun vanhojen päiväkirjojen
tutkijalla kaiken loksahtaessa kohdalleen ja häiritsevän totuuden ryömiessä esiin.
Aineistoni alku koostuu sentään säntillisesti laadituista viesteistä:
EsitelmäLiitteenä.
KuvaLiitteenä.
VeitsetLiitteenä.
Tasapainoista ja kaunista. Oman järjestelmällisyyteni ihailu saa oloni levolliseksi. Mutta sen jälkeen, ilman mitään varoitusta, tulee täyskäännös. Muutama viesti, joissa otsikko hajoaa täydellisesti: fdfdfdfdf, G, Xxd ja Zxz. Järkytys saa melkein jättämään huomiotta kriittisimmän asian – viestikentät ovat tyhjiä!
Syke tasaantuu. Katastrofia seuraa erityisen säntillinen vaihe. Variaatiota on vain isoissa kirjaimissa:
HakemistotLiitteenä.
verokorttiliitteenä.
Huomioita kommenteistaLiitteenä.
Ja sitten paha enne – piste jää viestikentästä pois:
VerokorttiLiitteenä
Ja todellakin. Voi luoja.
dfdffddfdfdf
fdddfdfd
gfgfgdfgkhgfhfdgd
Viimeisellä hetkellä ennen vajoamistani hulluuteen kauhu antaa tilaa petolliselle suvantovaiheelle. Otsikot palaavat kuvaaviksi ja itse viesti uuvuttavan tarpeettomaksi liitteenä-sanaksi. Mitä minulle oli melkein tapahtumassa?
Loppukohtaus on kuitenkin vielä edessä. Se, jossa tutkija huomaa seuraavansa omia jälkiään, katsovansa omaa muodonmuutostaan – niin hidasta, että se on voinut jäädä huomaamatta – ja ymmärtää, että on liian myöhäistä.
Ne näyttävät tutuilta. Ne näyttävät liian tutuilta...
Hetki, josta eteenpäin ja aina tähän päivään asti viestien otsikot ovat säntillisiä ja lyhyitä, mutta viestikentässä on aina kolmesta eri kirjaimesta muodostettu sana. Äs, dee ja äf. Äs, dee ja äf loppuun saakka! Kunpa voisin sanoa, että seuraavat esimerkit ovat keksittyjä. Mutta en voi. Tässä ovat ne kaikki, tässä ovat ne kaikki viestit siinä järjestyksessä kuin ne edessäni olivat.
dfdsdf
dsds
fdsd
dsds
fdfsdf
dfdfd
dsd
sdsdsdsd
ddsds
ddfdf
(Toim. huom. Blogimerkintä päättyy tähän. Ristoa ei ole näkynyt töissä, ja kun hänelle lähettää sähköpostia, tulee virheilmoitus. Ei missään tapauksessa julkaista tätä.)
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele
Ongelmanahan on se, että ihmisen pitäisi kunnioittaa itseään, mutta ei nykyistä itseään, vaan tulevaa. Sitä, joka ehkä joskus vastaisuudessa joutuu tulkitsemaan nykyisen itsen kirjoittamia sotkuja. Tämä on vaikeaa, kuten ilmenee siitäkin, että käsin kirjoitetut muistiinpanot ovat usein sellaista tuherrusta, ettei kirjoittaja itsekään saa niistä selvää.
Vihje: Tiedoston lähettäminen sähköpostitse on jokseenkin alkeellinen menetelmä. Järkevä valinta on DropBox, Google Drive tai jokin vastaava palvelu. Siinäkin on sitten kyllä tulevalle itselle viestimisen ongelma, vain vähän erilaisena: tiedoston nimen (ja kansiosijainnin) pitäisi antaa edes jonkinlainen vihje siitä, mitä tiedostossa on.