Nimien viemää -blogia kirjoittavat erisnimiin hurahtaneet Kotuksen asiantuntijat. Blogissa pohditaan nimiä ja niihin liittyviä ilmiöitä eri näkökulmista. Aiheena ovat kaikenlaiset nimet paikan- ja henkilönnimistä viranomaisten ja yritysten nimiin.
5.3.2019 13.12
Onko seuraava pääministerimme ”miehekäs” tai ”kallio”?
Puoluejohtajien etunimet tarkastelussa.
Monella eduskuntapuolueittemme johtajista on etunimi, jota voi pitää hyvin tavallisena suomalaisena nimenä. Kaikki niistä eivät kuitenkaan ole suomenkielisiä. Mistä nämä nimet tulevat, ja mitä ne ovat alun perin tarkoittaneet?
Anna Antti ahvenia
Sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen etunimi on suomalainen muoto kreikkalaisesta nimestä Andreas. Nimi merkitsee ’miehekästä’. Raamatussa Andreas on apostoli ja Simon Pietarin veli. Veljesten kerrotaan olleen kalastajia ennen apostolin uraansa, niinpä heitä on pidetty kalastajien suojelijoina. Tästä johtuu sanonta ”Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja”.
Vanhin asiakirjamerkintä Antti-nimestä on 1300-luvulta, ja 1800-luvulta lähtien se on ollut yleisimpiä etunimiämme. Nimi onkin kestosuosikki. Tunnettuja Antteja ovat esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan Antti Rokka, puukkojunkkari Isotalon Antti ja laulaja Antti Tuisku.
Andreas ja Pietari ovat olleet kalastajien suojeluspyhimyksiä. Kuva: Anton Taipale, Lappeenrannan museot.
Tavallinen toisena nimenä
Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orvon etunimi perustuu kalastaja-Andreaan veljen nimeen. Pietari eli Petrus on latinaistettu muoto kreikan ’kalliota’ merkitsevästä nimestä, joka puolestaan on käännös arameankielisestä nimestä Keefas. Raamatussa Jeesus antaa Simonille lisänimen Keefas kutsuessaan tämän seuraajakseen.
Suomessa Petteri on ollut jo 1800-luvulla ristimänimenä käytössä muttei erityisen yleinen. 1960-luvulla se alkoi kasvattaa suosiotaan erityisesti jälkimmäisenä etunimenä, ja siitä on tullut jälkimmäisissä nimissä yksi yleisimmistä. Wikipedia kertookin, että myös Petteri Orvon tapauksessa Petteri on jälkimmäinen etunimi, ensimmäinen on – kuinka ollakaan – Antti.
Tunnettuja fiktiivisiä Pettereitä ovat esimerkiksi joululaulun Petteri Punakuono (Rudolph the Red-Nosed Reindeer) ja Beatrix Potterin luoma Petteri Kaniini (Peter Rabbit).
Pikku Pietari vai Pellonpekko?
Vihreiden puheenjohtajan Pekka Haaviston etunimeä on pidetty joko Pietarin läntisen muodon Peterin tai venäläisen ’pikku Pietaria’ merkitsevän Pedkan muunnoksena. Toisaalta Pekka voi olla omaperäinenkin nimi. Mikael Agricolan luettelossa karjalaisten jumalista mainitaan ohran jumala Pellonpecko. Myös kansanrunoissa ja murteissa pellonpekko tai peltopekko on jonkinlainen ohran kylvön ja oluen valmistuksen haltija. Viron setukaisilla Peko on ollut viljajumal, jonka kuvaa on säilytetty viljalaarissa.
Joka tapauksessa Pekka oli jo keskiajalla käytössä Suomessa. Se onkin suosituimpia miestennimiämme ja oli kymmenen suosituimman nimen joukossa 1940-luvulta 1960-luvun puoliväliin.
Nimen suosioon tai ainakin tunnettuuteen on voinut vaikuttaa presidentti Pehr Evind Svinhufvudin (presidenttinä 1931–1937) lempinimi Ukko-Pekka. Fiktiivisiä Pekkoja ovat esimerkiksi sarjakuvista ja elokuvista tuttu Pekka Puupää ja lastenkirjoissa seikkaileva kissa Pekka Töpöhäntä (Pelle Svanslös).
Puinen Peko-jumalan kuva Radajan setukaismuseossa. Kuva: Ivo Kruusamägi.
Kastajan kaimoja
Sekä keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän että perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon etunimi on Johanneksen muunnos. Johannes taas on kreikkalais-latinalainen muoto hepreankielisestä nimestä Jochanan, jonka merkitys on ’Jumala on armollinen’. Raamatussa esiintyvät muun muassa Johannes Kastaja ja apostoli Johannes.
Johannes on ollut Suomessa yleinen keskiajalta lähtien. Suosiosta kertovat myös nimen lukuisat muunnokset, kuten Juhani, Juha, Juho, Jukka, Jussi, Janne, Hannes ja Hannu.
Juhan suosio lähti nousuun 1940-luvulla. Suosituimmillaan se on ollut 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin on syntynyt yli puolet Juha-nimisistä. Juha Sipiläkin on syntynyt 1960-luvun alussa. Nimen suosioon on saattanut vaikuttaa Juhani Ahon romaani Juha (1911) ja sen pohjalta tehty ooppera (1922).
Jussi on virallisen nimen ohella yleinen Johannesten, Juhien ja Juhanien lempinimi. Nimen suosioon on luultavasti vaikuttanut Pohjalaisia-näytelmän (kantaesitys v. 1914) hahmo Harrin Jussi ja Täällä Pohjantähden alla -trilogian (1959–1962) Jussi Koskela.
Harvinainen Anna-Maja
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajan Anna-Maja Henrikssonin etunimen alkuosa perustuu heprean Hannah-nimeen. Sen merkitys on ’armo’. Raamatussa Anna on Jeesuksen isoäiti eli Neitsyt Marian äiti.
Anna on ollut almanakassa 1700-luvulta asti. Se on kestosuosikki: Kun lasketaan yhteen kaikki Suomessa vuosina 1880–1980 annetut naisten ensimmäiset etunimet, Anna on ykkönen. Tällä hetkellä elossa olevien suomalaisnaisten ensimmäisissä nimissä se on sijalla viisi.
Pohjoismainen Maja on kansanomainen muoto Mariasta. Maria (heprean Mirjam ja kreikan Mariam) on Raamatussa sekä Jeesuksen äidin että monen muun naisen nimi. Maria on eri muodoissaan kristityn maailman suosituin nimi, mutta sen merkitys on epäselvä. Sen on arveltu tarkoittavan muun muassa ’toivottua lasta’, ’näkijätärtä’ tai ’herratarta’.
Majaa on käytetty ristimänimenä 1800-luvulta lähtien, mutta se ei ole koskaan ollut erityisen yleinen. Suomen ruotsinkieliseen almanakkaan Maja otettiin vuonna 1973.
Anna-Maja-nimisiä on Suomessa alle 15. Ruotsissakaan nimi ei ole yleinen; siellä Anna-Majoja on 131. Vaikka Anna-Maja on harvinainen nimi, on Anna yksi suositummista yhdysnimien alkuosista. Yleisiä Anna-alkuisia nimiä ovat suomenkielisillä esimerkiksi Anna-Liisa, Anna-Maija ja Anna-Kaisa ja ruotsinkielisillä esimerkiksi Anna-Lisa ja Anna-Lena.
Alun perin lempinimi
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin etunimi on lyhentymä sellaisista nimistä kuin Elisabet tai Rosalie. Li on siis alun perin ollut lempinimi, jota on sittemmin alettu antaa viralliseksikin nimeksi.
Elisabetin taustalla on heprealainen Elisheba, jonka merkitys on 'Jumala on valani'. Raamatussa Elisabet on Johannes Kastajan äiti. Rosalie puolestaan sisältää latinan ’ruusua’ merkitsevän sanan rosa.
Ruotsissa nimeä Li on annettu vuodesta 1903; suosituimmillaan se on ollut 1970- ja 1980-luvuilla. Suomessa vanhimmat Lit ovat syntyneet 1920- tai 1930-luvulla. Yhteensä Li-nimisiä on Suomessa reilu 400.
Li on myös kiinalainen nimi, joten osa nimenkantajista on todennäköisesti kiinalaistaustaisia. Suomen- tai ruotsinkielisiä Suomen Li-nimisistä onkin vain noin puolet.
Rosalie on ruusuinen nimi. Kuva: Tiina Manni-Lindqvist, Kotus.
Muodikas Sari
Kristillisdemokraattien puheenjohtajan Sari Essayahin etunimen taustalla on heprean Sarai, joka merkitsee ’ruhtinatarta’. Raamatussa Sarai eli Saara on patriarkka Abrahamin puoliso, joka nauraa kuullessaan ennustuksen, jonka mukaan hän saa lapsen 90-vuotiaana.
Nimen Sarai muunnoksista Saara on ollut Suomessa melko tasaisen suosittu 1800-luvulta lähtien. Sari taas otettiin almanakkaan vuonna 1964, minkä jälkeen se alkoi yleistyä nopeasti. 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa se oli suosituin tytönnimemme. Sari onkin tyypillinen muotinimi: sen suosio on sekä noussut että laskenut nopeasti. Sari Essayah on syntynyt vuonna 1967.
Pikkuinen Paavo
Tähtiliikkeen puheenjohtajan Paavo Väyrysen etunimi on suomalainen muoto kreikan Pavloksesta (latinan Paulus). Sen merkitys on ’pieni, vähäinen’. Raamatussa entinen kristittyjen vainoaja Saul ottaa itselleen uuden nimen Paulus eli Paavali kääntyessään kristityksi.
Nimeä Paavo on käytetty jo keskiajalla. Se on ollut erityisen suosittu 1900-luvun alkupuolella, ja 2000-luvulla suosio on taas hieman noussut.
Tunnettuja Paavoja ovat esimerkiksi herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen (1777–1852) ja juoksija Paavo Nurmi (1897–1973), joista ainakin jälkimmäinen on voinut vaikuttaa nimen suosioon. Fiktiivisiä Paavoja taas ovat muun muassa J. L. Runebergin runon Saarijärven Paavo ja animaatiohahmo Paavo Pesusieni (SpongeBob SquarePants).
Ihmekoneesta ihmisen nimeksi
Sinisten puheenjohtajan Sampo Terhon etunimi on kansallisromanttisen kauden nimiä. Kalevalassa sampo on ihmekone, rikkauksia tekevä mylly, mutta kansanrunoudessa siitä on muunkinlaisia kuvauksia. Sana sampo on luultavasti samaa alkuperää kuin sammas ja sampas, jotka merkitsevät muun muassa ’pylvästä, patsasta ja paalua’.
Ihmisen nimenä Sampo esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1866 Zacharias Topeliuksen sadussa Sampo Lappelill (suom. Sampo Lappalainen, 1874). Todellisille henkilöille nimeä Sampo alettiin antaa 1900-luvun vaihteen tienoilla, ja nimen suosio on sen jälkeen koko ajan noussut.
Kalevalassa sampo on rahaa, viljaa ja suolaa jauhava mylly. Sammon taonta, 1893.
Kristilliset nimet yleisiä
Kuten edellä on käynyt ilmi, monella puoluejohtajalla on kaima Raamatussa. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä hyvin suuri osa etunimistöstämme perustuu Raamatussa esiintyvien tai muiden kristinuskon kannalta merkittävien henkilöiden, kuten pyhimysten, nimiin.
Kristinuskon levitessä Suomeen viimeistään 1000-luvulla alettiin lapsille antaa katolisten pyhimysten nimiä ja niiden kansanomaisia muunnoksia. Omakieliset nimet katosivat kokonaan. Reformaation jälkeen almanakkaan alettiin lisätä raamatullisia nimiä, mutta pyhimystenkin nimiä jäi käyttöön.
Eero Kiviniemi on laskenut, että 1900-luvulla syntyneistä suomenkielisistä suomalaisista noin 70 prosentilla on kristillinen nimi. Pyhimyksillä tuskin on enää suurta vaikutusta nimenantoon. Sen sijaan julkisuuden henkilöt ja fiktiiviset hahmot ovat ainakin tehneet nimiään tunnetuiksi, vaikkeivat varsinaisia esikuvia olisikaan.
Nimi on enne, sanotaan. Pitääkö sanonta paikkansa näiden nimien ja nimenkantajien kohdalla, siitä lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä.
PETRA SAARNISTO
Muokattu 25.3.2019: Pekka-nimen selitykseen lisätty läntinen Peter-muoto ja Li-nimen selitykseen Elisabet.
Tärkeimmät lähteet
Eero Kiviniemi 2006: Suomalaisten etunimetMinna Saarelma 2007: Nimi lapselle
Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Kustaa Vilkuna & Pirjo Mikkonen 2005: Etunimet
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja