Me ollaan nimipäiväsankareita kaikki

Lapsena minulla ei ollut nimipäivää. Petra oli 1980-luvulla niin harvinainen nimi, että sitä ei ollut kalenterissa. Voithan juhlia toisen nimesi päivänä, sanottiin. En voinut: toinen nimeni on vielä harvinaisempi Marikki.

Odotettuani 13 vuotta sain minäkin viimein virallisen nimipäivän! Tuolloin myös huomasin, että nimipäiväkalenteria uudistetaan aika ajoin.

Nimipäiväkalenteri seuraa aikaansa

Uusin kalenteriuudistus tuli voimaan tämän vuoden alussa. Uudistuksessa lisättiin yhteensä 73 nimeä, joista 35 tuli suomalaiseen ja 38 suomenruotsalaiseen kalenteriin. Nimensä kalenterista löytää nyt noin 85 prosenttia suomalaisista.

Tässä uudistuksessa yhtään nimeä ei poistettu tai siirretty toiselle päivälle, mutta tavalliseen tapaan nimien järjestystä joidenkin päivien kohdalla muutettiin. Järjestys määräytyy nimien yleisyyden mukaan. Jos samalla päivällä on monta nimeä, joissakin kalentereissa näytetään vain yleisimmät nimet. Kun nimien järjestystä muutetaan, saattaakin vaikuttaa siltä, että jokin nimi on pudotettu kalenterista kokonaan pois.

1990-luvulta lähtien kalenteriuudistus on tehty viiden vuoden välein. Nimiä lisätään kalenteriin niiden yleisyyden mukaan. Tällä kertaa suomalaisessa kalenterissa kriteerinä pidettiin sitä, että nimi esiintyy ensimmäisenä nimenä vähintään 500 suomenkielisellä kansalaisella. Pääsyvaatimuksena suomenruotsalaiseen kalenteriin oli puolestaan esiintyminen ensimmäisenä nimenä vähintään 50 ruotsinkielisellä kansalaisella.

Yleisyyden lisäksi katsotaan muitakin asioita. Suomalaisessa kalenterissa suositaan suomenkielisiä kirjoitusasuja. Esimerkiksi Alexia ei ole otettu mukaan, koska kalenterissa on jo Aleksi, eikä Idaa, koska kalenterissa on jo Iida. Suomenruotsalaisessa kalenterissa Alex ja Ida kuitenkin ovat.

Aarnen päivillä vuonna 1937. Kuva: Leena Veirto. Albumit auki.

Vierahaksi ystävät ja tutut kutsuttiin

Nimipäivien vietto omaksuttiin meille Ruotsista sekä suoraan nimipäiväperinteen alkuperämaasta Saksasta. Suomen säätyläiset viettivät nimipäiviä jo 1700-luvulla, ja kansan keskuuteen tapa levisi 1800-luvulla. Ylemmiltä säädyiltä ja ulkomailta opittujen tapojen lisäksi nimipäivien viettoon liitettiin vanhoja juhlaperinteitä.

Alusta asti oli tapana, että nimipäiväsankari järjestää juhlat, joissa tarjotaan ruokaa ja juomaa. Joillain paikkakunnilla juhlien järjestäminen oli suorastaan pakollista. Tanssit ja leikit kuuluivat varsinkin nuorison nimipäiväjuhliin. Saatettiin jopa hankkia pelimanni soittamaan.

Nimipäiväkortteja alettiin lähettää 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta lahjojen antaminen yleistyi koko maahan vasta 1900-luvun puolella. Lahja saattoi olla esimerkiksi vehnärinkeli tai seppele. Myöhemmin alettiin antaa muun muassa kukkia, makeisia ja koriste-esineitä.

2000-luvulla nimipäivät ovat joillekin hyvin tärkeitä, toisille yhdentekeviä ja kolmansille jotain siltä väliltä. Nimipäiväsankareita onnitellaan suullisesti, viestein ja kortein – ovathan nimipäivät julkista tietoa toisin kuin syntymäpäivät. Nimipäiväjuhliakin vielä järjestetään, mutta ehkä myöhemmin yleistynyt syntymäpäivien vietto on vienyt niiltä tilaa.

Lisää nimipäiväjuhlien vietosta voi lukea Minna Saarelman kirjasta Nimipäiväjuhlat. Kuva: Petra Saarnisto, Kotus.

Nimipäivättömien nimipäivät

Entä voiko nimipäivää viettää, jos oma nimi ei ole kalenterissa? Totta kai voi! Sopivaa päivää voi etsiä esimerkiksi katsomalla, minkä kalenterinimen yhteyteen oma nimi sopisi merkityksensä tai äänteidensä puolesta.

Tuisku voi viettää nimipäiväänsä Pyryn päivänä 1. marraskuuta ja Helmiina Helmin päivänä 7. toukokuuta tai Vilhelmiinan päivänä 26. toukokuuta. Suomenkielinen Kasimir puolestaan voi juhlia suomenruotsalaisen kalenterin mukaan 1. heinäkuuta. Myös muita Suomessa tai muissa maissa julkaistuja nimipäiväkalentereita kannattaa hyödyntää.

Avuksi sopivan päivän löytämiseen voi ottaa Pentti Lempiäisen Nimipäivättömien nimipäiväkirjan, johon on koottu tietoa nimipäiväkalenterista puuttuvista nimistä ja ehdotettu niille epävirallista nimipäivää. Kirja on tosin julkaistu vuonna 1989, joten jotkin siinä mainitut nimet on jo otettu kalenteriin ja uudemmat nimet puuttuvat. Erilaisilla verkkosivuilla on myös listauksia ja kalentereita nimipäivättömien nimipäivistä.

Kaikille nimille ei välttämättä löydy sopivaa päivää edellä mainituin keinoin. Nimipäiväkseen voi silloin valita ihan minkä päivän vain itse haluaa.

Lähteet ja lisälukemista

• Aada, Armo ja Onnia (Kotuksen kuukauden kirja marraskuussa 2018)

• Pentti Lempiäinen 1989: Nimipäivättömien nimipäiväkirja

• Minna Saarelma 2006: Nimipäiväjuhlat

• Minna Saarelma-Paukkala: Mistä nimipäivä nimipäivättömälle? (Asiasta almanakkaan -blogi, 1.6.2017)

• Yliopiston nimipäiväalmanakka 2019

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele