Autolehden kieli potkaisee silmämunat sisään

Kuuntele blogi Youtubessa

Työhöni Kielitoimiston sanakirjan toimittajana kuuluu sanastaminen. Se tarkoittaa, että minä ja kollegani keräämme uudissanoja käyttöyhteystietoineen. Luemme lehtiä paperilta ja verkosta.

Sanakirjatyö ilman jatkuvaa sanastamista on mahdotonta: koska Kielitoimiston sanakirja kuvaa nykykieltä, aineistoa on kartutettava koko ajan. Niistä sanastetuista sanoista, jotka vakiintuvat, kirjoitetaan uusia artikkeleita sanakirjaan – siihen päätyy aikanaan vajaat kymmenen prosenttia kaikista kokoamistamme sanoista.

Luemme laajasti eri alojen lehtiä, koska yleiskielen sanakirjan toimittajien täytyy olla monipuolisesti selvillä maailmanmenosta. Sanastamme kaikenlaista naistenlehdistä taloustieteeseen.

Erikoisalalta yleiskieleen

Eräs esimerkki sanastamistani lehdistä on autolehti Tuulilasi. Autonomistajana olin kyllä kuullut siitä, mutta en ollut lukenut lehteä ennen nykyistä työtäni.

Ensinnäkin on tärkeää todeta, että Tuulilasissa on paljon erikoisalan terminologiaa, joka ei koskaan päädy sanakirjaan – Kielitoimiston sanakirja on yleiskielen sanakirja. Lehteä on kuitenkin syytä tutkistella: mukana on myös sanakirjaamme kuuluvaa sanastoa.

Lisäksi sanastajan on hyvä olla valppaana erikoisalankin termien suhteen. Jotkin niistä saattavat yleistyä ja tulla tunnetuiksi muuallakin kuin asiantuntijapiireissä, jolloin ne on tarpeen ottaa mukaan yleiskielen sanakirjaan. Näin on käynyt esimerkiksi sanalle ajonvakautusjärjestelmä.

Osaavatko automiehet kirjoittaa?

Sanonpa vaan, että huh huh, millaista kieltä lehdessä on! Siis hyvässä mielessä! Jos joku on uskonut kliseisen väitteen kirjoitustaidottomista automiehistä, se ei pidä paikkaansa ainakaan lehteen kirjoittavien yhteydessä.

Tuulilasissa autot ja kieli etenevät dynaamisella vauhdilla. Erään toimittajan sanontatapaa lainatakseni: Tuulilasin kieli potkaisee silmämunat sisään!

Potkaise pedaalia – Tesla P85D potkaisee silmämunat sisään [otsikko] – – Parkkipaikalta ulos pääseminen vaatii yhden lisäperuutuksen, kun Tesla P85D ei taitukaan ajoluiskalle mistä tavallinen pikkuauto solahti kuin käsi hanskaan.  – – Tesla kiihtyy kuin avaruussukkulan rakettimoottorilla varustettu junanvaunu. Vatsan sisältö menee uusiksi etenkin pahaa-aavistamattomilla matkustajilla ja kuljettajan likinäkö saattaa hieman parantua tilapäisesti, kun silmämunat tuntuvat puristuvan lyttyyn. (18.5.2015)

Yhdysvaltalaista 1960-luvun coupe-korista henkilöautoa mukaileva leikkiauto. Kuva: Kymenlaakson museo.

Tarkastelin tätä juttua varten lähemmin helmikuun 2019 Tuulilasi-lehteä. Esimerkkini ovat tuosta lehdestä, ellei toisin mainita.

Kieli ei tosiaankaan ole neutraalia yleiskieltä, eikä sen sellaista haluta olevankaan. Muun muassa tyyliltään hyvin arkinen, lähes alatyylinen kolumniotsikko Paskapuhetta sähköautoista on tarkkaan harkittu. Toimittaja kertoo sananvalinnastaan:

Paskapuheesta puhuminen ei ole nyt kolumnistin yritys olla hauska vessasanoja viljelemällä, vaan kyseessä on oikea ja vakiintunut filosofinen termi. Luin joululomalla valaisevan pikkukirjasen, Harry G. Frankfurtin kuuluisan esseen Paskapuheesta. – – Arvostetun filosofian professorin kirjasessa annetaan nimi ilmiölle, jossa puhuja tai kirjoittaja heittelee ilmoille omaan agendaansa sopivia väitteitä piittaamatta niiden totuusarvosta.

Filosofiaa autolehdessä? Ei ihan stereotyyppistä.

”Uusia” sanoja

Käsitystä lehden sanankäytöstä saa hyvin seuraavasta tekstipätkästä:

Se loistelias tunnokkuus, joka on Focukselle tyypillistä ja on automallin ehdottomasti suurin valttikortti keskikokoisten perheautojen kivenkovassa kilpailussa, jostain syystä loistaa poissaolollaan juuri tässä versiossa. Ohjaus on hyvä ja ok, mutta varsinaista wow-efektiä siitä on turha hakea.

Tunnokkuus-sana ei ole ihan yleinen. Sitä kuitenkin käytetään etenkin kirjoitettaessa autoista ja polkupyöristä, mutta myös puhuttaessa vaikkapa kalastajan välineistä tai tietokoneen hiirestä. Sana tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin herkkätuntoisuus.

Edellisessä tekstissä on mukana myös yksi tämän hetken muotisanoista, wow-efekti. Ihan uutta tämänkaltaiset ilmaukset eivät ole: muun muassa vau-arkkitehtuurista kirjoitettiin ainakin jo vuonna 2009 ja wow-managementista (suomenkielisen tekstin joukossa) vuonna 1997.

Johtamista

Lehteen kirjoittavat myös johtavat uusia sanoja vanhojen pohjalta. Vaikkapa substantiivista saatetaan johtaa tilapäinen toinen substantiivi tai sitten adjektiivi, kuten seuraavassa esimerkissä kuminauha -> kuminauhamaisuus ja edustusauto -> edustusautomainen:

Menoa vaivaa edelleen CVT-vaihteiston kuminauhamaisuus, jonka myötä rivinelosta tulee huudatettua välillä turhaan. Tämä rikkoo auton muuten hyvän edustusautomaisen tunnelman.

Muuten, myös Helsingin Sanomien autoartikkelissa näkyi mielenkiintoinen adjektiivi, puhdikas (puhti -> puhdikas):

Qashqain 160-hevosvoimainen kone on puhdikas ja uusi kaksoiskytkinvaihteisto on kuin toisesta maailmasta vanhaan variaattoriin verrattuna. (HS 26.1.2019)

Osuva valinta tuo puhdikas: jokin, jossa on tai joka antaa puhtia. Muodostamisen mallina voisi olla vaikkapa sanapari vauhti -> vauhdikas. Harvinaisehkoa puhdikas-sanaa käytetään muuallakin kuin autoalalla, mutta erityisen kuvaava se on mielestäni juuri autoista kirjoitettaessa.

Inhimillistystä ja intertekstuaalisia viittauksia

Jutuissa myös inhimillistetään autoja kielellä: ei esimerkiksi kirjoiteta, että auto on järkiostos vaan että auto on järkiauto. Auton ohjaus taas voi olla looginen, tunnokas ja tarkka:

Ohjaus on looginen, tunnokas ja tarkka, eikä alustassa ole merkkejä keinotekoisesta, päälleliimatusta urheilullisuudesta, joka tekisi autosta kiusallisen kovan.

Auto saattaa lisäksi hörpätä bensaa:

Mistään ekoautosta ei ole kysymys, sillä Macan hörppää uusien, aika hyvin kutinsa pitävien WLTP-lukemien mukaan 10 litraa satasella.

Jutuissa käytetään myös niin sanottuja intertekstuaalisia viittauksia eli viittauksia vanhoihin tuttuihin teksteihin tai hokemiin, kuten seuraavat pääotsikot osoittavat:

Havuja #!*kele! (auto ja koskematon hanki ovat jutun mukaan lyömätön yhdistelmä; alkuperäinen lausahdus on hiihtäjä Marjo Matikaiselta hiihdon MM-kisoissa Oberstdorfissa 1987, kun hän pyysi ladulle havuja saadakseen paakut pois suksiensa pohjista)

Lynks & Co tulee pian (vrt. Jeesus tulee pian -julisteet tienvarsipylväissä)

Lisää lämpöä, auto liikkuu (vrt. sanonta Lisää viinaa, silmät liikkuu)

Lyhyttä tehokkuutta

Olen suominut parissa blogitekstissäni erityisen pitkiä ja polveilevia otsikoita. Sinänsä pitkissä otsikoissa ei ole vikaa. Mutta etenkin jos mukaan on ujutettu monta näkökulmaa, lopputulos on usein sekava ja vaikeasti hahmotettava.

Tuulilasissa liian pitkiä otsikoita ei tarvitse pelätä. Otsikot ovat niin lyhyitä, että se vaikuttaa lehden toimituksessa sovitulta tyylikeinolta:

Sopivan sähköinen
Kahden kauppa
Sarvista härkää
Tuntuma kateissa
Ei mitään liikaa
Uusin voimin
Made in China
Kovat piipussa
Hiljainen kruiseri
Nimileikkiä
Yksivaihteinen
Ikonien ikoni
Niitä oikeita kansanautoja
Tyköistuva
Vastinetta rahalle?

Iskevää, eikö totta? Ja jotenkin mukavalla tavalla äijämäistä, kuten eräs tuttu mies kommentoi.

Miksi kieli on tällaista?

En tiedä, mutta arvaan: Tuulilasi-lehden kieli on sellaista kuin se on autoista kiinnostuneiden yhteenkuuluvuuden luomiseksi ja vahvistamiseksi. (Ja toki aina pitää muistaa lehden myynnin edistäminen.) Ilmiö on tuttu harrastusryhmien sisäisestä kielenkäytöstä: oman porukan kanssa käytetään omia sanoja, olivat kyseessä sitten autot, amerikkalainen jalkapallo tai käsityöt.

Ei kuitenkaan pidä luulla, että Tuulilasi on pelkkää sanakikkailua – mukana on myös neutraalilla yleiskielellä kirjoitettuja juttuja. Ja niitäkin ehdottomasti tarvitaan! Muuten lukijalle tulee ähky ja itku.

Sanastaa-artikkeli Kielitoimiston sanakirjassa 

Vesa Linja-aho: Potkaise pedaalia – Tesla P85D potkaisee silmämunat sisään (Tuulilasi, 18.5.2015)

Leena Joki ja Riina Klemettinen: Siepparit sanapellossa – sanastus eilen ja tänään (Kielikello, 4/2015)

Minna Haapanen: Uuden sanan pitkä matka Kielitoimiston sanakirjaan (Kielikello, 2/2018)

Risto Uusikoski: Rohiseva Rellu, pörisevä Pösö (Kotus-blogi, 24.4.2018)

Minna Pyhälahti: Otsikoiden liika häly (Kotus-blogi, 15.1.2019)

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele