Kesä sanoissa, nimissä ja Kielikorva-podcastissa

Kesä-Kielikorvassa keskustellaan tietenkin kesään, säähän ja lomaan liittyvistä sanoista ja nimistä. Äänessä ovat Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat.

Pelto kesällä, suvi suojalla

Suomen murteissa on paljon kesään, lomaan ja erilaisiin kesäisiin sääilmiöihin liittyviä sanoja. Kielikorvan toimittaja Risto Uusikoski käy joitakin niistä läpi Suomen murteiden sanakirjan toimittajan Kirsti Aapalan kanssa.

Kirsti Aapalan mukaan kesä ja suvi ovat vanhoja sanoja. Kesä-sanalla on vastineita läheisissä itämerensuomalaisissa kielissä, saamelaiskielissä ja mordvassa. On arveltu, että sana kesä on saatu näihin kieliin kauan sitten indoeurooppalaisista kielistä.

Myös suomen lounaismurteissa sekä osassa Satakuntaa ja Hämettä sana kesä on liittynyt maatalouskulttuuriin, sillä se on tarkoittanut siellä kesantoa eli kesän kylvämättömänä ollutta peltoa. Siellä on sanottu, että kesantona oleva pelto on kesänä tai kesällä.

Lounais-Suomessa, Satakunnassa ja osassa Hämettä on lämpimin vuodenaika ollut kesän sijaan suvi. Suvi on ikivanha omaperäinen kesän nimitys, ja sillä on samaa merkitseviä vastineita aina samojedikielissä asti. Sana suvi on tuttu myös Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Pohjanmaalla, mutta siellä sanaa käytetään talvisaikaan, kun puhutaan suojasäästä.

Loma: välistä vapaalle

Entisinä aikoina varsinkaan maaseudulla asuneilla ei ollut paljon vapaa-aikaa. Niinpä vaikka sana loma on ollut suomen kielessä jo aika pitkään, sen nykyisin yleisin merkitys eli ’työstä tai koulusta saatava vapaa’ on melko myöhäinen.

Loma on alkuaan tarkoittanut konkreettista rakoa tai väliä. Suomen murteissa tuo konkreettinen merkitys vielä tunnetaan, ja yleiskielessäkin se näkyy esimerkiksi tutussa ilmauksessa ”sormet sormien lomaan”.

Konkreettisesta raosta ja välistä ei ole kovin pitkä matka siihen, että väliaikaa ja taukoa on alettu nimittä lomaksi. Kiihtelysvaarassa Pohjois-Karjalassa on kerrottu esimerkiksi, kuinka naiset muiden töidensä ohella ”muutamalla lomalla kirnutaj jurvovvaat”, siis muiden töidensä lomassa kirnuavatkin.

Sää suosii, ilma nousee

Kirsti Aapalan mukaan sana sää kuuluu oletettavasti kielen vanhimpaan sanastoon. Sään merkitys on yleiskielessä ’ilmakehän tila maanpinnalla jollakin tietyllä paikalla, ilma’. Sana ilma taas on merkitykseltään laajempi: säätilan lisäksi sillä viitataan tietynlaiseen kaasuseokseen ja ilmakehään.

Murteissa ilman merkityskirjo on vielä laajempi: sana ilma voi siellä tarkoittaa jopa koko maailmaa tai sitten nimenomaan hyvää tai huonoa ilmaa, myrskyä. Myrskyn uhatessa on voitu sanoa niin kuin Kymenlaaksossa ”ilma nousee”. Tai kuten Rovaniemellä: ”Sielähän meinaa tehä ilman.”

Sana helle on lainaa balttilaisista kielistä. Paahteista säätä tarkoittava helle tunnetaan myös murteissa. Tosin myös kylmää säätä ja pakkasta on leikillään tai ironisesti nimitetty helteeksi. Esimerkiksi Nurmeksessa on vilua sanottu ”jäniksen helteeksi”.

Kesälahdelta Suvisaaristoon

Nimistöntutkija, erityisasiantuntija Tiina Manni-Lindqvist kertoo Risto Uusikoskelle, kuinka yleisiä vuodenaikoihin ja luonnonilmiöihin liittyvät sanat ovat paikannimissä. Entä millaisia kesään liittyviä paikannimiä nimistöntutkija haluaa nostaa esiin?

Manni-Lindqvist kertoo, että vuodenajat ja luonnonilmiötkin näkyvät nimistössä ja Nimiarkiston kokooelmissa. Vanhastaan Kesä-alkuisia nimiä on annettu paikoille, jotka ovat aurinkoisia ja lämpimiä ja joihin kevään merkit ilmaantuvat aikaisin. Esimerkiksi kunnannimen Kesälahti taustalla on luontopaikan, siis lahden, nimi. Seudulle on tehty eräkaudella kesäajan kalastusmatkoja, tai kesä tulee kirkonkylän kohdalla olevan lahden etelärannoille aikaisin.

Suvisaaristo Espoossa on käännös ruotsin Sommaröarna-nimestä. Sommarö on tavallinen nimi ruotsinkielisellä etelärannikolla. Nimiä on annettu saarille, joita on pidetty kesälaitumina. Suvi-nimet muualla voivat olla esimerkiksi paikkoja, joista lumi sulaa ensimmäisenä keväällä.

Lomaa, Lepoa ja Tanssia

Perinteiset Loma-alkuiset nimet liittyvät loma-sanan alkuperäiseen merkitykseen eli viittaavat jonkin välissä olemiseen. Ne tarkoittavat esimerkiksi kapeaa ja pitkää suota kankaiden välissä tai uomaa tai halkeamaa kivessä.

Lepo- ja Levon-alkuiset nimet liittyvät usein karjan lepopaikkoihin tai esimerkiksi paimenten lepohetkiin. Nimi on toki annettu myös monelle juhlaan ja huvitteluun liittyvälle paikalle, kuten esimerkiksi monille Kokkokallioille, joilla on poltettu juhannuskokkoa. Lisäksi on Keinu- ja Tanssi-nimiä, joten ei entisajankaan elämä ole ollut pelkkää työntekoa.

Halla-aholta Poutaladolle

Helle-nimiä on Nimiarkistossa aika vähän. Usein on kyse talonnimestä, jolloin taustalla voi olla muuta kuin sana helle. Kesien satunnaiset hellejaksot eivät ole vaikuttaneet entisajan elämässä kovinkaan paljon. Ehkä heinänteon helteet ovat kiinnittäneet eniten huomiota. Kajaanissa on rantaniitty Helteenlahdenniitty. Siellä on kertoman mukaan voinut tehdä heinää vain helteellä, kun vesi on ollut alhaalla.

Mutta Halla-nimiä on Nimiarkiston kokoelmissa paljon. On Halla-ahoja, Hallapeltoja, Hallasoita ja Hallavainioita.

Sade ja poutakin näkyvät jonkin verran paikannimissä: Kiuruveden Sadeahosta kerrotaan, että siellä satoi aina, kun piti aloittaa viljankorjuu. Poutalato taas on tehty poudalla. 

Kärpäsestä Itikkarinteelle

Tiina Manni-Lindqvist kertoo, että Nimiarkistossa on jonkin verran Kärpäs-nimiä. Esimerkiksi Lahdessa on kaupunginosa nimeltään Kärpänen. Nimeä on selitetty 1900-luvun alun tiheällä asutuksella (”niin tulee mökkiä kuin kärpäsiä kesällä”) tai läheisten peltojen lantakasoissa viihtyneillä kärpäsillä. Nimi voi kuitenkin perustua myös henkilönnimeen.

Itikka-nimiä on Nimiarkiston kokoelmissa parisataa. Esimerkiksi Kannonkoskella on Itikka-aho, jolla on ollut jonkinlainen seisovan veden kohta, jossa on sitten syntynyt kovasti hyttysiä. Punkaharjulla on Itikkarinne, jonka alaiselta Heittosuolta tulee itikoita.

Itikka-nimetkään eivät ole aina sitä, miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät. Valkealasta on tieto Itikkakujasta, joka on entinen karjapolku. Nimen ovat antaneen Pohjanmaalta tulleet ratatyöläiset. Pohjanmaallahan itikka tarkoittaa usein lehmää.

Sääski-nimistä osa viittaa hyönteiseen, osa kalasääski-nimiseen lintuun. Esimerkiksi Muoniossa on Sääskenmaa-niminen mäkialue, jonka lähellä on ollut kalasääskellä aina pesä. Pellon Sääskenmaa-niminen vaara taas on kertoman mukaan saanut nimensä vaaran lehtimetsässä viihtyvistä sääskistä eli hyttysistä.

Mansikka-aholta Horsmanniemelle

Digitoidusta Nimiarkistosta löytyy lähes 300 Mansikka-ahoa ja lisäksi tietysti muita Mansikka-alkuisia nimiä. Ne ovat muistona kasketuista tai laidunnetuista metsistä, joissa on alkanut kasvaa aho- eli metsämansikkaa. Aiemmin metsämansikka oli tärkeä talousmarjakin ja tietysti monelle tuttu lapsuuden kesien mansikoiden keruusta heinänkorteen.

Mustikka-alkuisia nimiä on paljon, noin 1 400, esimerkiksi Mustikkamäkiä pelkästään on yli 300. Muun muassa Kuopiossa on Mustikkamäki, jossa kasvaa runsaasti mustikoita. Suonenjoella on Mustikkakivi, jonka juurella on kasvanut todella paljon mustikkaa.

Horsmaa on käytetty muun muassa rehuna ja sen on uskottu lisäävän maidontuotantoa. Horsma-nimiä on esimerkiksi Puolangalla Horsmanniemi, Virroilla suosaareke Horsmasaari ja Kauhajoella Horsmavainio, jonka ”ojat on aina täynnä horsmia”.

Jollekin lomalle lompsis ja mars?

Kielitoimiston sanakirjan toimittajat Minna Pyhälahti ja Ilona Paajanen kertovat Risto Uusikoskelle kesään liittyvistä uudissanoista. Millaisia kesään, lomaan ja erilaisiin säätiloihin liittyviä uudissanoja viime vuosina on ilmaantunut? Ovatko ne olleet päiväperhoja vai ovatko sitkeämpää sorttia?

Nykysuomen sanatietokannasta löytyy paljon lomailuun liittyviä sanoja. Ensinnäkin on loma-alkuisia uudissanoja. Nämä ovat usein yhdyssanoja, joissa loma on määriteosana. Tällaisia ovat esimerkiksi loma-aamukampa (montako aamua lomaan on, vrt. armeijan aamukampa), lomaonni (hyvä loma) ja lomaruletti (työpaikoilla lomien järjestely limittäin).

Toiseksi on loma-loppuisia uudissanoja eli sanoja, joissa loma on perusosana. Tällaisia erilaisia lomia kuvaavia sanoja ovat esimerkiksi lähiloma, mikroloma, aivoloma, sporttiloma, parisuhdeloma. Loma voi olla myös lomaa jostakin, kuten sanoissa someloma tai ruutuloma.

Sanontaa ”Lomalle, lomps!” näkee usein esimerkiksi sosiaalisen median päivityksissä. Sanonta on peräisin armeijaslangista. Armeijassa sitä on käytetty leikkimielisenä lomallelähtökäskynä (vrt. ”Tahdissa –  mars!”). Ilmaus on ollut tiettävästi käytössä jo 1980-luvun alussa.

Pilvi, troposfääri ja helleinferno

Sääsanoista sanakirjantomittajat ovat panneet merkille, että niitä on ainakin kolmenlaisia. On yleiskielisiä ”meidän tavisten sanoja”, kuten pilvi, sade ja aurinko. On meteorologien käyttämiä sanoja, kuten troposfääri (ilmakehän alin kerros). Ja on toimittajien käyttämiä sääsanoja.

Voidaan puhua suorastaan sääjournalimista ja säälööpeistä: iltapäivälehdet ennustavat tulevan kesän tai talven sään jo kuukausia etukäteen. Tilanteen ollessa käsillä lukijoita neuvotaan, miten pysyä hengissä helteellä tai pakkasella.

Kesä 2018 oli monin paikoin kuuma ja kuiva. Sää oli sopiva toimittajien sanataiteelle. Esillä olivat muun muassa sanat helleinferno, hellekupoli, helletti, hikikalypsi, käristyskupoli, paahtopaiste, salamakäärme ja
sulkukorkea(paine).

Säähän liittyvä laajempi ilmiö on ilmasto. Sanakirjatoimittajat ovat panneet merkille, että erilaisissa keskusteluissa ja kirjoituksissa käytetään nyt erittäin paljon erilaisia ilmasto-alkuisia sanoja, esimerkiksi ilmastonmuutos, ilmastoteko, ilmastohuoli, ilmastovaalit, ilmastolakko, ilmastoaktiivi, ilmastopopulismi, ilmastohysteria ja ilmastotaakka.

Toimitus: Vesa Heikkinen
Kuvat: Sonja Holopainen ja Vesa Heikkinen

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele