Poimintoja sanakirjatyön arkisesta aherruksesta

Vanhan kirjasuomen sanakirjassa (VKS) vuoden kohokohta on jo vuosia ollut marraskuinen julkaisupäivä, tänä vuonna kuun 24. päivä. Tällä kertaa sanakirja sai täydennystä yli 1 600 artikkelin verran. Verkkoon lisätty aakkosväli poispaeta–puhdistaminen sisältää yhteensä lähes 1 400 artikkelia, minkä lisäksi täydennettiin aiemmin julkaistua materiaalia sekä uusilla esimerkeillä että kokonaan uusilla artikkeleilla. Jonkin verran on tehty myös korjauksia aiemmin julkaistuihin artikkeleihin.

Verkkojulkaisun täydentämisen lisäksi meillä on tällä kertaa toinenkin aivan erityinen juhlan aihe. Saamme riemuksemme kertoa, että Koneen Säätiö on myöntänyt sanakirjalle lähes 1,4 miljoonan euron rahoituksen vuosille 2024–2028. Säätiö on aiemmin, vuodesta 2012 alkaen, rahoittanut sanakirjatyötä yhteensä 2,2 miljoonalla eurolla. Tuki on mahdollistanut aakkosvälin l–n loppuun saattamisen ja työn jatkamisen o-alkuisista eteenpäin. Tällä hetkellä työstämme pu- ja py-alkuisia artikkeleita, jotka on tarkoitus julkaista verkossa vuoden 2024 marraskuussa.

Sanakirjatyön arkea

Marraskuun julkaisua ja rahoitusuutista on edeltänyt monenlaista pientä ja suurta työtä. Kerron tässä blogitekstissä muutamia paloja kuluneelta vuodelta näin päätoimittajan näkökulmasta.

Sitten viime julkaisun sanakirjavuosi alkoi vuodenvaihteen molemmin puolin sijoittuvilla hallinnollisilla tehtävillä, joihin kuuluu muun muassa väliraportin kirjoittaminen Koneen Säätiölle vuoden lopussa sekä sanakirjan vuosikertomuksen laatiminen osana sanakirjaosaston yhteistä kertomusta.

Yksi kevään tehtävistä oli rahoitushakemuksen laatiminen yhdessä osastonjohtaja Pirkko Kuutin kanssa. Hakemusta varten tein Vanhan kirjasuomen sana-arkiston sanalippaiden, Vanhan kirjasuomen korpuksen ja VKS:n valmiiden osien perusteella arvion julkaisun etenemisestä ja lopullisesta valmistumisesta, joka nykyisellä henkilöstömäärällä häämöttää vajaan 20 vuoden päässä.

Tällaisten laskelmien äärellä kovin rauhoittavalta tuntuu suomen kielen ja kansan sivistyksen eteen 1800-luvulla uurastaneen J. V. Snellmanin ajatus: ”Se, joka tietää, että maali on saavutettava, voi tyynellä mielellä tehdä työtä sen eteen, jättäen Jumalan huomaan, saavutetaanko se muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin tai myöhemmin.” Katkelma Snellmanin vuonna 1875 Vilhelmin päivänä pitämän puheen suomennoksesta on tässä lainattua hieman laajempana nostettu toimituksen kaapin päälle Mikael Agricolaa esittävän kipsiteoksen viereen.

Vuosikymmenisen suurtyön kokonaiskuva syntyy vähitellen valmistuvan sanakirjan tuhansien artikkelien äärellä. Yksittäinen toimittaja ahertaa arjessaan vuosittain muutamien satojen artikkelien parissa, joista toiset esittävät tiiviisti, joskus vain yhdellä sitaatilla, yksimerkityksisen sanan käyttöä, toiset taas kuvaavat laajasti monimerkityksisiä ja käytöltään hyvinkin vaihtelevia sanoja.

Toimittajien tehtäviin kuuluu niin artikkelien kirjoittaminen kuin niiden korjaaminenkin palautteen pohjalta, minkä lisäksi toimittajat lukevat toistensa kirjoittamia artikkeleita antaen niistä palautetta. Kirjoitus-, ristiinluku- ja korjausvaiheen jälkeen päätoimittaja viimeistelee artikkelit. Lopuksi sanakirjan toimitussihteeri tekee artikkeleille tekniset tarkastukset. Tämä artikkelityö jakautuu melko tasaisesti pitkin vuotta, ja tavoitteena on saada valmista materiaalia pitkin vuotta testattavaksi ja työssä apuna käytettäväksi toimituksen sisäisen käyttöliittymän kautta.

Vanhan kirjasuomen sanakirjatyötä siivittävät J. V. Snellmanin sanat ja Mikael Agricolan kuva. Kuva: Maria Lehtonen, Kotus.

Sanueita ja aihepiirejä

Nyt julkaistu aakkosväli on kirjoitettu suurimmaksi osaksi viime julkaisun jälkeen, mutta joidenkin artikkelien työstäminen on alkanut jo vähän aikaisemmin. Kuluneen vuoden aikana on käsitelty mitä erilaisimpia sana-artikkeleita, joita voi tarkastella vaikkapa sanueittain tai aihepiireittäin.

Aakkosvälille mahtuu useitakin melko laajoja sanueita. Laajin taitaa olla posti-sanue: pelkkiä posti-alkuisia artikkeleita on 63, joista 53 on pääartikkeleita, loput 10 viiteartikkeleita. Joukossa on niin postiljooni, postimerkki kuin postiväskykin. Laaja on myös esimerkiksi polttaa-sanue: 58 artikkelia, joista 43 on pääartikkeleita, esimerkiksi poltattaa, polttainen, polttaja ja polttopuu.

Sanueiden lisäksi artikkeleita voi tarkastella myös muin periaattein, kuten poimien jonkin tietyn aihepiirin sanastoa. Esimerkiksi henkilöviitteisiä substantiiveja eli eri ihmisten ja ihmisryhmien nimityksiä aakkosväli tarjoaa runsaasti, vai mitä sanot seuraavasta otannasta: pojanlapsi, pojanpojanpojanpoika, pojantytär, pomesikka, poliisipalvelija, politiepormestari, polkuri, populi, portto, possessori, postihollari, potentaatti, pramari, prebendavaras, prinsessa, profeettavaimo, professori, profossi, pränttäri, psalmista.

Tarkastella voi myös vaikkapa ihmiskehoon, sen sairauteen ja terveyteen liittyvää sanastoa; mukana on esimerkiksi polte, poltetauti, polttohaava, polventaivun, polvi, polvisuoni, potea, potilas, poteva. Poiminpa vielä otannan alkoholiin liittyvästä sanastosta, niin erilaisia alkoholin valmistustapoja ja -välineitä kuin valmiita nautintoaineitakin tarkoittavia: polttaa, polttoase, polttoviina, pomeranssipaloviina, pontakki, pryky, prykyastia, prykäri, prykätä, prykääminen, pryssinki, prässi.

Vanhan kirjasuomen sanakirjan tekijänä saa ja pitääkin olla kiinnostunut laajasti monista aiheista. Eikä ole haitaksi, jos tuntee ja ymmärtää entisaikain kansankieltä ja kulttuuria, muistaa historiallisia tapahtumia sodista nälkävuosiin ja henkilöitä kuninkaista kapinoitsijoihin ja kappalaisiin, ymmärtää menneiden aikojen ammatinharjoittajien työskentelytapoja ja vaikka mitä muuta!

Pruukataan nykykielistää

Vanhan kirjasuomen sanakirjassa sana-artikkelien päähakusana on usein nykykielen mukainen tai vähintäänkin nykykielistetty. Uusimman aakkosvälinkään äärellä ei ole vältytty päänvaivalta. Periaatteena on, että selvistä ruotsalaisista ja latinalaisista sitaattilainoista ei kirjoiteta artikkelia. Jos sanan kirjoitusasua on suomalaistettu tai sitä on taivutettu tai sana esiintyy nykykielessäkin lainasanana taikka jos lainasana on suomalaisen sanan rinnalla yhdysosana, se otetaan mukaan. Esimerkiksi prosentti-artikkelista pudotettiin pois muutamia sitaattilainaksi katsottavia esiintymiä, vaikka nekin kiintoisalla tavalla valaisevat sitä, miten sana on vähitellen vakiintunut ja mukautunut suomen kieleen.

Politiikan kiemuroissa sovellettiin etenkin sanojen hakuasujen valinnan ohjetta, jonka mukaan hakuasuksi valitaan nykykielinen asu, mutta sellaista ei kuitenkaan teorioida – eli jos asua ei esiinny nykykielessäkään, voi asu noudattaa lähdekielen asua. Niinpä sanakirjasta löytyy yksittäinen genetiivialkuinen politianasia-artikkeli, useita politie-alkuisia artikkeleita sekä hyvinkin nykykielinen poliisikamari-artikkeli, jossa on kuitenkin vain vanha muoto policekamari. Ohjeiden lisäksi katsottiin mallia muun muassa aiemmin julkaistujen aakkosvälien ekonomia-, justitie- ja militie-sanueista, joista varsinkin ensin mainittua kartutettiin useilla ennestään sanakirjasta puuttuneilla artikkeleilla.

Nykykielistämisperiaatteen soveltamisen kannalta kiintoisia tapauksia ovat esimerkiksi nyt julkaistut pruukata ja pruuki. VKS:n hakusanaksi on ajateltu jo b-alkuisten äärellä p-alkuisia asuja, varmastikin osin sen takia, että vanhassa kirjasuomessa valtaosa esiintymistä on joko p:llisiä tai b:llisiä. Mutta toisin kuin Nykysuomen sanakirja, ei meidän päiviemme yleiskieltä esittelevä Kielitoimiston sanakirja esitä ollenkaan pruukata-verbiä tai sen rinnakkaismuotoa ruukata, ja pruukikin on vakiintunut asuun ruukki lähinnä merkityksessä ’rauta-, terästehdas’. Sanojen vanhan kirjasuomen aikaisiin nykykieltä moninaisempiin merkityksiin kannattaa tutustua sanakirjan äärellä.

Vuosisatojen aikana vähitellen kehittyvä ortografiakin aiheuttaa monenlaista pohdintaa ja ratkaistavaa myös sanakirjatyössä. Milloin on kyse vain oikeinkirjoituksesta johtuvasta vaihtelusta, milloin taustalla ovat todella eri tavoin luettavat muodot?

Tyypillisiä tulkinnanvaraisia tapauksia tarjoaa esimerkiksi pruntti-sana. Siinä n-kirjainta seuraava klusiili voi esiintyä niin vahvana kuin heikkonakin – ja ortografian muutosten äärellä ei lukuasu ole aina yksiselitteisesti jompikumpi vaan voi olla kumpi tahansa. Yleistäen voisi todeta, että nt:llä kirjoitetun lukuasu on vanhimmissa lähteissä ntt, nuorimmissa taasen nt, mutta raja vanhimpien ja nuorimpien lähteiden äärellä ei ole kiveen hakattu, yksittäisilläkin kirjoittajilla voi olla vaihtelua ja VKS:ssä esitetään tiivistetty tulkinta. 

Tulkintaproblematiikka nousee esiin myös pruntin-alkuisiksi merkittyjen yhdyssanojen äärellä, joiden kohdalla oma kysymyksensä on, käsitelläänkö sanat yhdyssanoina. Niin vanhan kirjasuomen kuin VKS:n merkintätavoissa olisi ainesta moneen syventävään tutkimukseen.

CC BY 4.0

"Suu seljäsä, häntä ottasa, kylki luut nahan päällä?", arvuutellaan Christfrid Gananderin vuonna 1783 julkaisemassa arvoituksessa. Sehän on tietysti "Trankki tynneri, sen sprunti ja wyöt"! Kuva: Suomen kansallismuseo, Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat.

Sivujuonteita eteen- ja taaksepäin

Yhteen kuuluvien sanojen haarat ulottuvat usein juuri käsillä olevaa aakkosväliä laajemmalle. Niinpä nytkin julkaistulla aakkosvälillä on runsaasti viiteartikkeleita sanoista, jotka käsitellään vasta tulevina vuosina julkaistavissa artikkeleissa. Esimerkiksi präikkä, präikätä, präiskyttää ja präiskyä käsitellään rä-alkuisten pääartikkelien alla – alustavasti kirjoitetut artikkelit saavat odottaa julkaisuaan hamassa tulevaisuudessa.  

Verkkojulkaiseminen on mahdollistanut sen, että tänäkin vuonna olemme voineet täydentää ja korjata myös aiemmin julkaistuja osia. Tekemissämme lisäyksissä keskitymme sellaisiin, jotka ovat julkaistavan aakkosvälin perusteella tarpeellisia. Tällainen on esimerkiksi juuri lisätty hopmanni-artikkeli, sillä sana esiintyy myös presidentti-artikkelin sitaatissa:

Kolck 1698 C4b [Vainajan] Isä oli muinen Hoppman Turun Praesidentin – – Jöns Curjen – – Cartanoitten Köyliön, Saaren ja Pijloisten ylitze – – Nils Olewin Poica Barck

Samoin varsinaisia korjauksia tehdään vain aivan selvistä tapauksista. Monitulkintaisia tapauksia emme pääsääntöisesti muuta.

Tavallisimmin täydennysartikkelit ovat yhdyssanoja, joiden perusosana on sana julkaistavalta aakkosväliltä. Esimerkiksi portti-artikkelia kirjoitettaessa muotoiltiin täydennyksiä niin jo julkaistuihin kuin tuleviinkin aakkosväleihin: valmiisiin lisättiin muun muassa kirkkotarhaportti, Kaivoportti ja Orittenportti, joista kaksi jälkimmäistä ovat Jerusalemin muurissa olevien porttien nimiä, jollaisia näkyy aiemmin otetun sanakirjaan erisnimiartikkeleina. Tulevien vuosien julkaisua odottamaan siirtyivät muun muassa rauta-, sala- ja tavaraportti.

Tekemämme täydennykset keskittyvät aikanaan painettuna julkaistuihin aakkosväleihin a–i ja j–k. Niitä kirjoitettaessa ei toimituksen käytössä ole vielä ollut sellaisia sähköisiä aineistoja ja korpuksia kuin nykyisin, vaan sanakirjaan on päässyt lähinnä sellaisia sanoja, joista on tehty sanalippu. Nyttemmin sähköiset aineistot ovat lisänneet löytyvien sanojen määriä.

Verkkosanakirjan parannuksia

Uusien sana-artikkelien lisäksi uutta on myös verkkosanakirjan toiminnallisuudessa. Aiemmin alihakusanahaulla saattoi hakea vain yhdellä sanalla, mutta nyt voi hakea useammallakin sanalla eikä haettavien sanojen tarvitse esiintyä alihakusanassa peräkkäin. Esimerkiksi haku ”tulla *ksi*” löytää alihakusanat, joissa tulla-verbin ohella esiintyy merkkijono ksi osana jotakin sanaa; hakutuloslistalla on artikkelit lennos (tulla lennoksiin), moni (tulla moneksi), muisto (tulla muistoksi tai muistoon), myydä (käydä, tulla myytäväksi), nöyrä (tulla päästä nöyräksi) ja parahiksi (tulla parahiksi).

Verkkosanakirja mahdollistaa monenlaisia muitakin hakuja sanakirjasta. Kannattaakin kokeilla tarkennetun haun lomakkeella erilaisia hakuyhdistelmiä. Jos hakutulokseksi tulee ryhmäviitehakusana, on siinä uutena ominaisuutena linkki, joka toteuttaa ryhmäviitehakusanan määrittämän haun. Esimerkiksi bryggä-artikkelin linkki vie prykä-alkuisten hakusanojen luetteloon.

Hyviä hakuja täydennetyn sanakirjan parissa!

• Vanhan kirjasuomen sanakirja
• Säätiöiltä vahva tuki Kotuksen kulttuurihistoriallisille sanakirjoille (Kotuksen uutiset, 22.11.2023)

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele