Siirry sisältöön
Haku

Elävät päät


Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Elävät päät -blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.


rss

20.1.2016 13.55
Maria Lehtonen

Uusi blogi vanhasta kirjasuomesta

Elävät päät -blogi syntyi sanakirjantoimittajien yhteisestä pähkäilystä.

Vanhan kirjasuomen sanakirjaa tehdessä esiin putkahtelee jatkuvasti pieniä kysymyksiä ja pohdiskelun aiheita – usein juuri blogimerkinnäksi sopivan kokoisia.  Siksi olemme bloganneet koko viime vuoden Satunnaisesti kirjoittavien kotuslaisten joukossa, ja koska aiheet eivät ole osoittaneet ehtymisen merkkejä, olemme nyt rohkaistuneet aloittamaan oman blogin.

Tästedes kirjoitamme siis omaa blogia nimeltä Elävät päät. Kuten monet kirjoitustemme aiheista, myös tämä nimi on lähtöisin keskusteluistamme, tällä kertaa yhteisestä pähkäilystämme sanakirjan lyhenneluettelon ääressä.

Mikä ihmeen elävä pää?

Kaikki alkoi siitä, kun joku toimituksesta bongasi sanakirjan lyhenneluettelosta lyhenteen kol., joka on selitetty sanoilla kolumnissa l. elävässä päässä. Selite herätti meissä suurta hämmennystä: Mitä ihmettä tuo elävä pää tarkoittaa? Entä voiko kolumni merkitä samaa kuin nykykielessä? Jos lyhenteen selite ei avaudu meille sanakirjan toimittajillekaan, kuinka sitten sanakirjan käyttäjille? Nämä pohdinnat johtivat kolumnin juurille.

Kolumni-nimitys juontuu latinan pylvästä tai pilaria tarkoittavasta sanasta columna. Suomen kielessä kolumni-sanaa on alkuaan käytetty ladontaterminä tarkoittamassa saraketta tai palstaa, mistä juontuu myös sanan nykyisin tunnetuin merkitys eli ’kolumnistin kirjoittama artikkeli sanoma- tai aikakauslehdessä’, kuten Kielitoimiston sanakirja merkitystä avaa. Omalla palstallaan tai sarakkeellaan julkaistu kolumni on siis ottanut omakseen sarakkeen nimen.

Myös elävä pää eli elävä otsikko esiintyy painotuotteissa omalla palstallaan, sivun ylälaidassa vakiintuneella paikallaan, mutta siinä missä sen tutumman kolumnin sisältö vaihtelee kirjoittajan valinnan mukaan, elävän pään sisältö vaihtelee sivun sisältöä noudatellen. Elävä otsikko on ladontatermi, joka useammallakin graafisen alan sanastoa esittelevällä internetsivulla on selitetty seuraavasti: ”Kirjan jokaisen sivun yläreunaan sijoittuva johto-otsikko, joka noudattaa kyseisen sivun sisältöä.” Tällaisia ovat siis sivujen ylälaidassa mainitut tekstien nimet tai tekstien aihetta tiivistävät sanonnat.

Vasen elävä pää Kuva Maria Lehtonen (Kotus)
Oikea elävä pää Kuva Maria Lehtonen (Kotus)
Elävät päät yhdellä vuoden 1642 Biblian aukeamalla. Kuvissa näkyy myös muun muassa Biblian kuvitusta, lehtinumero 20. (alemman kuvan oikeassa laidassa), reunahuomautuksia sekä leipätekstiä. Kuvat: Maria Lehtonen, Kotus.

Missä kol.-lyhenne piilee?

Meidän silmiimme kol.-lyhenteen selite näytti tätä taustaa vasten riittävän selvältä. Hieman kummastusta herätti kuitenkin se, että lyhennettä ei esiinny ollenkaan sanakirjan valmiissa artikkeleissa. Eikö Vanhan kirjasuomen sanakirjan ensimmäisissä osissa tosiaankaan ollut yhtään esimerkkiä kolumnista?

Yllättäen pari päivää myöhemmin tuli toisen toimittajan tekstiä lukiessani vastaani kohta Biblian elävästä päästä. Esimerkin lähdemerkinnässä ei kuitenkaan ollut lyhennettä kol. Olisi varmaan pitänyt olla, jos sellainen lyhenne kerran sanakirjassa on.

Sitten löysin erään entisen toimittajan kirjoittaman selvityksen, jossa kerrottiin, että kol.-lyhenne on poistettu VKS:n 2. osasta ja käsikirjoituksissa on tilalla käytetty vaihtelevasti erilaisia merkintätapoja, kuten otsikko-sanasta juontuvaa lyhennettä o sivunumeron perässä. Osassa merkinnöistä o oli korvattu lehtinumeroon liitetyllä merkinnällä a tai b riippuen siitä, onko elävä pää lehden oikealla eli recto- vai vasemmalla eli versopuolella. Sittemmin kaikki o:t oli korvattu lehden puolen osoittavalla a:lla tai b:llä.

Näytti siis siltä, että jo vuosia sitten toimitus oli päättänyt korvata kol.-lyhenteen lehden tiedoilla. Niinpä me seuraavan polven toimittajat sidoimme nyt langanpäät yhteen: lyhenne kol. sai luvan poistua sanakirjan lyhenneluettelosta.

Elävät päät elävät

Minne lyhenne joutui, sen jo tiedämmekin. Selitteestä poimimme kuitenkin uusiokäyttöön ilmauksen elävä pää – tosin monikkomuotoisena – blogimme nimeksi. Nimi kuvaa vaihtelevin sisällöin ja otsikoin omalla palstallaan ilmestyviä blogimerkintöjämme.

Yhtä lailla nimi viittaa vanhaan kirjasuomeen, kirjakielen vanhempaan ja usein unohtuneeseen mutta edelleen hyvinkin elävään päähän, jonka edesmenneet mutta teksteissään yhä elävät kirjoittajat haluamme päästää ääneen oman aikamme lukijoiden ulottuville. Nimi kuvatkoon myös meidän bloggaajien ja teidän lukijoiden päitä, joissa vanhan kirjasuomen ilmiöt ja merkillisyydet herättävät toivon mukaan eloisia oivalluksia.

Lyhyesti sanottuna: Elävät päät esiintyy elävänä päänä tehden eläväksi vanhan kirjasuomen eläviä päitä kaikille eläville päille. Mukavia lukuhetkiä seurassamme toivottavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat!

MARIA LEHTONEN

Graafisen alan sanastoja internetissä:

Graafisen alan sanasto
Kirjapaino- ja mainosalan sanasto

Painosanasto

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

21.1.2016 12.57
Ville E.
Merkityksestä
Tarkoittaako tämä siis samaa kuin esim. sanomalehdissä vaikkapa osaston nimi ("Kotimaa", "Talous", "Urheilu") sivun yläreunassa? Journalismissa sitä kutsutaan sivupää-nimellä. Päätä käytetään siis täälläkin. ;)
22.1.2016 12.23
Maria Lehtonen
Sivupää elää
Ymmärtääkseni myös sivupää on elävä pää. Itse pohdin sitäkin, voiko eläväksi pääksi tai sivupääksi nimittää myös sivun alalaitaa, jos siinä esitetään vastaavia tietoja? Tähän en ole löytänyt vastausta. Pään mieltää helposti päällä tai ylhäällä olevaksi, mutta on toki palstalla tai sivullakin sekä ylä- että alapää, ja kun sisältö vaihtelee, niin eläähän se.