Pääasiassa asiaa päästä

Pää – jokaisella meillä on sellainen olkapäiden välissä, kaulan päässä. Päässä sijaitsevat ihmisen tärkeimmät aistielimet sekä aivot. Niitä suojaa pääkallo, joka on pääasiassa luuta ja rustoa. 

Nykykielessä vilisee pää-alkuisia yhdyssanoja, samoin kuin sanan pää kuvallisia ja kieliopillistuneita merkityksiä. Mutta niin vilisi jo vanhassa kirjasuomessa, eikä tämä piirre ole ominainen yksin suomen kielelle. Samanlaisia havaintoja voi tehdä niin läheltä kuin kaukaakin, kuten seuraavissa ’pääkaupunkia’ merkitsevissä sanoissa: viron pealinn, pohjoissaamen oaivegávpot, ruotsin huvudstad sekä englannin capital (< caput lat. ’pää’).

Kieli on läpeensä antroposentristä eli ihmiskeskeistä, ja pää on ihmisen tärkein ruumiinosa. Ihmiskeskeisyys ilmenee esimerkiksi siinä, että ruumiinosien nimitykset – pää mukaan lukien – ovat keskeinen uusien kieliopillisten ilmaisukeinojen lähde. Sanalla pää on perusmerkityksensä (’pää’) ohella kuvallisia merkityksiä (esim. ’jonkin esineen tai asian ylin osa’ tai ’jonkin pitkänomaisen esineen tai asian alku- tai loppukohta’).

Ruumiinosannimen kuvallinen käyttö on ensiaskel kohti kieliopillistumista eli sanojen merkityksen kiteytymistä kieliopillisiin merkityksiin. Suomen kielessä sanan pää kieliopillistuminen näkyy jo Mikael Agricolan teksteissä muun muassa päin-adpositiossa (cosca hen minun päin catzo, A I 163) sekä päänänsä-adverbissa (Sihenasti quin Syndi pänens coletetan ’kokonaan, täysin’, A II 403).

Vanhan kirjasuomen pää-alkuisia yhdyssanoja

Samaan tapaan kielen ihmiskeskeisyys sekä pään tärkeys ilmenevät pää-alkuisissa yhdyssanoissa. Nykykielen sanastoa kuvaava Kielitoimiston sanakirja erittelee yhdyssanaa määrittävälle pää-etuliitteelle kaksi päämerkitystä:

1. tärkein, huomattavin, merkittävin, suurin, johtava, keskeinen, keskus-, olennainen
2. päähän kuuluva, päässä oleva, pidettävä tms.

Kielemme vanhimpien tekstien esiintymien merkitykset asettuvat pääpiirteissään samanlaisiin semanttisiin kokonaisuuksiin. Vanhan kirjasuomen sanakirjan lähdeaineisto on pullollaan pää-alkuisia yhdyssanoja, joista muutamien merkityksiä pohdiskelen tässä blogikirjoituksessa.

Kun vanhan kirjasuomen pää-alkuisia yhdyssanoja vertailee nykykieleen, voi panna merkille paljon yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi sanat pääkallo ja pääkaupunki ovat esiintyneet kielessämme nykymerkityksissään jo Agricolan teksteissä 1500-luvulla. Toisaalta vanhassa kirjasuomessa esiintyy paljon nykykielestä poikkeavia pää-alkuisia yhdyssanoja, jotka eivät ole merkityksiltään täysin läpinäkyviä. Mitä merkitsevätkään sanat pääherkku, pääistuin, päälaki, pääkaali ja pääkäärme?

Pää-alkuisia yhdyssanalippuja Vanhan kirjasuomen sanakirjan arkiston kätköistä. Kuva: Oskari Niskanen, Kotus.

Pääherkku

Makeisten, jäätelön ja muiden herkkujen ystävänä joudun ikäväkseni toteamaan, että pääherkku ei suinkaan tarkoita ’suurinta, tärkeintä tai keskeisintä, erityisen maukasta syötävää tai juotavaa’. Sen sijaan pääherkku tarkoittaa kutakuinkin ’tärkeintä hengellistä ravintoa’, kuten seuraavassa esimerkissä, joka on Johan Wegeliuksen postillan toisesta osasta (1749):

[Pyhän Jumalan yhteys] on pää-asia ja hercku täsä Pyhäsä Ehtollisesa

Vanhassa kirjasuomessa sanaa herkku käytetään kuvallisesti myös mielihyvää tuottavista asioista. Jos siis haluaisit flirttailla Agricolan tyyliin, voisit tekstata mielitietyllesi: "Sine paras herku olet" (A I 413). Eerik Sorolaisen postillansa toisessa osassa (1625) mainitsemat jumalisten herkut "risti, murhe, waiwa ia wastoinkäymiset" sen sijaan kuulostavat vähintäänkin aika puisevilta.

Pääistuin

Pääistuinta tuskin löytää huonekaluliikkeen kuvastosta, kierrätyskeskuksesta tai mistä nyt ikinä sattuukaan kalusteet kotiinsa hankkimaan. Se ei siis ole ’huonekalu, johon voi päänsä mukavasti istuttaa’, eikä myöskään ’tärkein tai keskeisin istuin’ taikka ’valtaistuin’. Pääistuin tarkoittaa konkreettista tai kuvallista ’keskeistä paikkaa tai sijaa’:

[Jerusalem] oli coco mailman ikänäns cuin Napa ja keskus, Jumalan seuracunnan pää istuin ja paicka, josa Herralla Jumalalla tuli ja totto [tulisija] oli (Johan Wegelius 1747)

Ja nijncuin Synnin ja Turmeluxen Pää-istuin on ihmisen Sielusa (Johan Wegelius 1749)

En malta olla miettimättä, miltä sielussani sijaitseva pääistuin näyttää. Haluan uskoa, että se on kauniin vihreä, samettipäällysteinen antiikki-istuin, jossa synnin ja turmeluksen on mukava olla.

CC BY 4.0

Oletko koskaan pohtinut, miltä sielussasi oleva pääistuin näyttää? Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Päälaki

Hei, tämän minä tiedän! Tämähän on se ’pään ylin, kaareva osa’. No, on se sitäkin. Vanhassa kirjasuomessa sanalla on toinenkin merkitys, jonka voi huomata esimerkiksi sanan partitiivimuodosta. Asetustekstissä vuodelta 1723 todetaan seuraavasti:

[Joka] on Pää-Lakia, Hallituxen-Muotoa ja Waldacunnan totista hyödytystä wastaan, elickä itzens sitä wastaan asetta, sentähden laillisen nuhten ja rangaistuxen ala [pitää] asetettaman

Sanakirjantoimittaja törmää työssään tuon tuosta homonymiaan: samannäköiset ja samoin ääntyvät sanat ovatkin eri alkuperää ja merkitsevät eri asioita. Homonyymisten sanojen erottamiseksi toisistaan on turvauduttava kontekstin lisäksi sanan taivutusmuotoihin, jotka paljastavat, että samannäköisyydestään huolimatta sanoilla on eri merkitykset.

Juridisessa merkityksessään sana päälaki ei ole nykykielen näkökulmasta mahdoton eikä välttämättä edes outo. Kuitenkin sitä käytetään nykykielessä tässä merkityksessä ilmeisen vähän. Pikaisella googlailulla sanan juridisesta käytöstä nykykielessä löytyy vain muutamia esiintymiä, esimerkiksi Wikipediassa kirjoitetaan, että ”Suomen luonnonsuojelulaki on Suomen luonnonsuojelulainsäädännön päälaki”.

Kielitoimiston sanakirja esittää päälaki-artikkelissaan sanalle vain yhden merkityksen: ’ihmisen ja eläimen pään ylin, kaareva osa’. 1700-luvun asetustekstin kontekstissa sanan merkitys lienee jotain ’perustuslain’ suuntaista.

Pääkaali

Tämänhän on sitten oltava… ’tärkein, keskeisin kaali’? No ei sentään. Sanalla viitataan Vanhan kirjasuomen sanakirjan aineistossa valko- eli keräkaaliin, toisinaan myös punakaaliin.

Nykyään ruokakaupan hevi-osaston kylteistä löytyy todennäköisemmin kaalinpää kuin pääkaali. Sana pääkaali on sikäli aivan looginen, että ihmisen pää ja kaali ainakin jossain määrin muistuttavat ulkomuodoltaan toisiaan ja ovat suurin piirtein samankokoisia. Voipa ihmisen pää muistuttaa joskus myös punakaalia, jos oikein hävettää ja punastuttaa. Oikeastaanhan pääkaali on jopa loogisempi kuin kaalinpää, jos sanan merkityksen selittää jokseenkin näin: ’ihmispäänkokoinen ja -muotoinen, kokonainen kaali’. Kaalinpää puolestaan herättää kysymyksen siitä, onko kaalilla pään lisäksi muitakin ruumiinosia.

Pääkäärme

Hui, apua! Pääkäärme kuulostaa jättimäiseltä käärmeeltä, jonka kanssa Harry Potter mittelee salaisuuksien kammiossa. Itse asiassa arvaus ei osu kovinkaan kauas. Agricola kirjoittaa Weisuissaan (1551) seuraavasti:

Ja wieroijtetun Lapsen pite ketens pistemen päkermen loolaan. (Jes. 11:8)

Vuosien 1642, 1685, 1758 ja 1776 Biblioissa samassa yhteydessä puhutaan basiliscuksesta eli basiliskista (< basiliskos kreik. ’pieni kuninkaallinen’), jota pidettiin käärmeiden kuninkaana. Taiteessa käärmeiden kuningas basiliski toimii usein paholaisen tai antikristuksen symbolina. Pääkäärmeen eli basiliskin ulkomuodosta on erilaisia näkemyksiä: toisinaan se on kuvattu kruunupäisenä käärmeenä, toisinaan taas lohikäärmeen, kukon ja liskon sekoituksena.

Vuoden 1992 kirkkoraamatussa puhutaan myrkkykäärmeestä, joka ei tosin sekään kuulosta järin houkuttelevalta. Enpä haluaisi olla se lapsi, joka joutuu pistämään kätensä pää- tai myrkkykäärmeen luolaan!

CC BY 4.0

Lohikäärme Conrad Gessnerin kirjan Historia animalium (1551–1558) saksankielisestä käännöksestä Thierbuch. Kuva: Ville Mäkilä, Turun museokeskus.

Mutta mikä onkaan pääasia?

Nyt kun pää on pyörällä vanhan kirjasuomen pää-alkuisista yhdyssanoista, siirrytään itse pääasiaan. Nykykielen kannalta sanan pääasia merkitys lienee varsin selvä. Vanhassa kirjasuomessa sana ei ole lainkaan niin yksiselitteinen ja sille on mahdollista osoittaa ainakin viisi selvästi toisistaan erottuvaa merkitystä.

Lopuksi pääsetkin testaamaan omaa kielitajuasi arvailemalla, mitä pääasia seuraavissa esimerkeissä tarkoittaakaan. Onko kyseessä a) sakko, b) keskeinen viranomaisen tai kokouksen käsiteltävä kysymys tai tapaus, oikeus- tai riita-asia, c) päämäärä, tavoite, syy olemiseen, d) (käsillä, hoidettavana oleva) keskeinen työ, tehtävä; teko, toimi; ryhtymys, yritys vai e) keskeinen seikka, kysymys, asianhaara? 

Yhdistä esimerkit ja selitteet toisiinsa. Oikeat vastaukset löydät blogikirjoituksen lopusta.

1. Rijtaweljein ricoxet keskenäns, lykätän myös Mailmalliseen Oikeuten, ei cuitengan ennen cuin Pää-Asia on loppuun tullut.
2. [Saatana] on Murhamies alusta, sentähden myös hänen pää-asians ja tecons on, että murhata ihmisten Sieluja
3. Stockholmis ei anneta weto myöden Kämnärin Oikeudesta, cosca pää asia ei käy yli colmenkymmenen talarin arwoa.
4. Sen matalan istuttamisen kautta woitetan se pää-asia, että se suuresti tarpellinen Auringon lämbymä taita paremin edes autta [perunan] kasswoa.
5. [Ihminen] ej myös tiedä – – mikä hänen Pää asians on täällä maan päällä

Linkkejä ja lisälukemista

• Kielitoimiston sanakirja: pää
  

• Kielitoimiston sanakirja: pää-
  

• Kielitoimiston sanakirja: päälaki
  

• Vanhan kirjasuomen sanakirja: basiliskus
  

• Vanhan kirjasuomen sanakirja: herkku

• Krista Ojutkangas: Itämerensuomalainen näkökulma kieliopillistumiseen (Sananjalka 40 (1) 1998)
  

Oikeat vastaukset

1b, 2d, 3a, 4e, 5c

Kuinka hyvin onnistuit?

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele