Puhekieli ja kirjakieli
sosiaalisessa mediassa.
Miksi ei sosiaalisessa mediassa yleensä kirjoiteta
kirjakieltä? Onko helpompi lukea vai helpompi kirjoittaa, kun ei tarvitse
miettiä kielioppia ja oikeinkirjoitussääntöjä?
Olen opiskellut suomea jo 5 vuotta, mutta vieläkin on
vaikeaa joskus hahmottaa ja ymmärtää puhekielen ilmauksia. Erityisesti kun
törmään erilaisiin puhekielisyyden ilmauksiin netissä, verkkokeskusteluissa,
jää jotain aina epäselväksi. Ilmauksia kyllä ymmärtää, sillä ne ovat yleensä
lyhenteitä kirjakielestä tai lainauksia englannista.
Olen huomannut, että itse käytän nykyään muotoja ootsä, onks sust, mulki, miss oot aika
usein nimenomaan puheessa ja verkkokeskustelussa. Nämä ilmaukset tarttuvat
helposti puheeseen ja myös chattikeskusteluihin kavereiden kesken. Huomaan,
että on helpompi kirjoittaa kaverille puhekielellä ja käyttämällä lyhenteitä.
Tekstin luominen verkossa ja nimenomaan joissakin
keskusteluissa on helppoa ja nopeaa, kun käyttää puhekieltä. Mutta miksi? Miksi
ei verkossa tarvitse huolehtia oikeinkirjotussäännöistä?
Itse pidän teksteistä, joista huomaa, että kirjoittaja osaa
kirjoittaa kieliopillisesti oikein ja käyttää kirjoitukseensa sopivaa tyyliä.
Riippuu ehkä ihmisestä, miten hän suhtautuu omaan puhetapaansa ja
kirjoitustyyliinsä. Vaikka kirjoittaja käyttää puhekieltä verkossa, on myös
hyvä osata kirjoittaa oikeakielisesti.
Itse pidän siitä, että aika monet ihmiset nykyaikana
käyttävät verkkokeskusteluissa oikeaa kirjakieltä. Kirjoittajan on hyvää
muistaa, että vaikka verkkokeskusteluissa käyttää puhekieltä, samalla pitää
osata kirjoittaa myös kirjakieltä. On tärkeää tietää, kenelle sinun
kirjoittamasi teksti tai viesti on suunnattu ja mikä on sen tarkoitus.
MILLA MUTANEN
Kirjoittaja
on puoliksi suomalainen, puoliksi venäläinen. Hän on opiskellut suomea 5 vuotta
ja muuttanut Suomeen kolme vuotta sitten. Kirjoittajan äidinkieli on venäjä.
Itse olen aina ollut kirjoittaessani sen kirjoitetun kielimuodon kannalla. Mutta kyllähän sitä tuntee itsensä vanhaksi tädiksi, kun erilaisissa viestiketjuissa kirjoittaa oikein.
Jos taas kirjoitetaan puhekieltä, niin sittenhän se on kunkin puhujan omaa kieltä, siis vaikka mitä murretta. On kovin hankala lukea murretta - ainakin minä koen niin -, jos se ei ole itselle ollenkaan tuttua.
Suosin siis yleisissä keskusteluissa oikein kirjoitettua kieltä, mutta kavereiden kesken sitten sitä meille kaikille tuttua puhekieltä :).
Kieli on suuressa määrin sovinnaisuuksia. Jos mä kirjottasin niinkum mä yleensäp puhun, niin kai melkeen jokanen tajuis, mitä mä tarkotan. Voin kuitenkin syyttää vain itseäni, jos kirjoitukseeni ei kiinnitetä huomiota tai sitä pidetään ala-arvoisena pelkästään kieliasun takia.
Jos siis jollakin foorumilla huomaa keskustelijoiden kirjoittavan ootsä-tyyliin, voi päätellä, että kyseessä on joko sosiaalisesti aika rajoittuneen piirin sisäinen viestintä (jossa sellainen kieli on normaalia) tai sitten silkka läpänheitto. Nämä mahdollisuudet eivät sulje toisiaan pois.
Vanhaan hyvään aikaan oli nyrkkisääntö, että keskustelufoorumille tulijan kannattaa ainakin pari viikkoa vain lukea, mitä muut kirjoittavat – ja miten. Nykymaailmaan sellainen järkevyys ei taida sopia, kun on niin kiire kertomaan omia asioita tai ajatuksia. Neuvo on silti hyvä. Omien viestien kielellinen taso kannattaa pyrkiä asettamaan foorumin yleistä tasoa hiukan korkeammaksi – mutta vain hiukan.
Taitavakin kielenkäytttäjä voi siis kirjoittaa puhekielenomaisesti tavoitellessaan kepeämpää ilmaisua. Tärkeää on kuitenkin tunnistaa tilanteet ja osata valita tyyli tarpeen mukaan – tarvitaessa siis myös kirjoittaa norminmukaista yleiskieltä. Usein keveän mielikuvan antamiseen riittääkin, kun höystää tekstinsä käyttämällä puhekielenomaisia persoonapronomineja ja taivutuspäätteitä. Tämä sopii ehkä kuitenkin lähinnä chatteihin ja muihin tilanteisiin, joissa viestit ovat lyhyitä eikä niiden ole tarkoitettu jäävän pitkäksi aikaa jakeluun.
Ihan sellaisenaan puhettaan ei kannata kenenkään tuottaa bittiavaruuteenkaan. Kun kaikki välimerkit ja muut yleiskielen konventiot on heitetty romukoppaan, kuluu lukijalta tavattovasti henkisiä resursseja pelkästään syntaksin tulkitsemiseen, mikä on pois viestin itsensä ymmärtämisestä. Sellaista tekstiä on äidinkielisen lukijankin tavattoman raskas lukea – ja samalla se muistuttaa hyvin siitä, mihin niitä yleiskielen normeja tarvitaankaan.
Puhekielisyys ja virheellisyys on tietysti kaksi eri asiaa. "Mä tuun sit paloasemalle", on puhekielinen, "Minä tulen sitten palo asemalle" sisältää yhdyssanavirheen.
Pitkät puhekieliset tai murretekstit ovat kyllä raskaita lukea, etenkin jos murre ei ole se oma. "Meänkielellä" (se suomen murre jolla on Ruotsin armeija) kirjoitettu tieteellinen artikkeli oli kyllä yllättävän helppolukuinen, ehkä siksi että olen kasvanut Peräpohjolassa.
Minun mielestäni, jos sosiaalisessa mediassa kaikkialla me aloitetaan kirjoittaa puhekielellä, se johtaa siihen, että kansa alkaa unohtaa vähitellen kirjakieltä. Kannattaa muistaa, että suomen kieli on ennen kaikkea kirjakieli, jossa on vakavat kieliopilliset säännöt ja joka vaikuttaa ihmisajatteluun ja kulttuuriin. Puhekieli syntyy kirjakielestä ja ihmishalusta lyhentää, lainata, muodostaa ja luoda sanoja puhumisen mukavuutta varten. Se on tapa nopeasti välittää tietoa. Puhekieli on äänikieli, joka vaihtaa omia ääniään miten vain. Kirjakieli on konstantti, johon ei kukaan voi sekaantua. Sosiaalinen media on alue, johon kansa lähtee lukemaan, miettimään ja kertoa sosiaalisen merkittävää tietoa. Lukemalla me painamme mieleen myös kieltä. Siksi on parempi, että sitä kieltä olisi kirjakieli.