Kirjoittajat opiskelivat blogia kirjoittaessaan suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa. Miltä suomen kieli vaikuttaa, kun sitä havainnoivat suomea toisena kielenä käyttävät opiskelijat? Kirjoitukset ovat opiskelijoiden henkilökohtaisia keskustelunavauksia eivätkä edusta Kotuksen virallista kantaa.
Kuvassa Vieraana suomessa -palstan kirjoittajia. Takana vasemmalta oikealle:
Madalina Frunza, Alina Laine, Jan-Niklas Tolles, Svetlana Korshunova.
Edessä vasemmalta oikealle: Ekaterina Pikelner, Laura Grewe, Milla
Mutanen, Jekaterina Bigotskaja. Kuva: Sasa Tkalcan.
Jo parinkymmenen vuoden takaa muistan partioleiriltä tapauksen (oli joku kansainvälinen iso leiri). Tummaihoinen tyttö tuli leiritoimistoon ja keräilin jo englantiani. Kyselikin savonsävyisellä kielellä onko hänen kadonnutta kameraansa näkynyt.
Nykyään on kyllä niin paljon muualta tulleita jotka puhuvat suomea parhaana kakkoskielenään tai jopa äidinkielenään, että on vielä hölmömpää yrittää päätellä kieltä ulkonäön perusteella.
Toinen tapaus, joka kyllä voi tulla opiskelijaa vastaan: tutuntuttu joka opiskeli suomea ja kokeili kielitaitoaan minuun. En ymmärtänyt. Englantilainen korostus oli niin vahva, että kun en odottanut hänen puhuvan suomea, en ensin hahmottanut. Sitten kun tajusin että lause yritti olla suomea, tajusin mitä hän yritti sanoa.
Tuosta tekstistä päätellen kirjoittaja on kyllä ehtinyt oppia suomea todella nopeasti!
Kyllähän se vain niin on, että monin paikoin ulkomaalaisen näköinen asiakas kuitenkin *todennäköisimmin* osaa englantia ainakin ennemmin kuin suomea, jolloin on ihan järkevää yrittää kommunikoida ensin sillä.
”On totuttava siihen, että ulkomaalainen puhuu mieluummin suomea kuin englantia” on kyllä ihan hirveän vahva väite, eikä kyllä mitenkään eksaktin pätevä. Pääkaupunkiseudulla on toki paljon ainakin auttavasti suomea osaavia mutta jotain muuta kieltä äidinkielenään puhuvia, mutta myös paljon turisteja ja muuten lyhytaikaisesti maassa oleilevia, jotka eivät osaa suomea välttämättä lainkaan. Yhtä lailla tällainen henkilö voi hyvin pahastua siitä, että hänelle yritetään puhua jotain käsittämätöntä paikallista kieltä, vaikka hän ei mielestään selvästi näytä paikalliselta! Siksi englannin käyttö on nimenomaan asiakkaan huomioimista, vaikka eihän mikään arvaus voi osua satavarmasti oikeaan. Eksplisiittinen asiointikielen tiedustelukin jossain kaupan kassalla tuntuisi hyökkävältä ja turhalta.
Turhaan ei kannata pahastua, koska ei myyjä tai kukaan muukaan voi tietää varmasti samantien, mitä kieltä käyttää. Jos osaa suomea, vastaaminen suomeksi ei kuitenkaan missään nimessä ole epäkohteliasta. Asiaa ei ole tarpeen alleviivata, varmasti riittää kun vain sanoo asiansa suomeksi, vaikka toinen olisikin aloittanut englanniksi. Asiansa osaava asiakaspalvelija ei kyllä silloin jatka englannin käyttöä (ellei sitten itse ole sellainen, ettei osaa suomea).
Olen itse asunut ulkomailla niin, että ulkonäköni perusteella olin helposti tunnistettavissa ulkomaalaiseksi, ja itse toimin juuri niin, että vastasin englanniksi esitettyihin kysymyksiin paikalliskielellä, jolloin homma rullasi kyllä aina eteenpäin ihan omalla painollaan.
Joka tapauksessa mielestäni ollaan taas väärällä tavalla liikkeellä, jos asiaa lähdetään kästittelemään etupäässä närkästyksen ja pahastumisen kautta. Kaikki kielenkäyttäjät vaikuttavat siihen, millaiseksi yhteiskunnan kielikäytännöt muodostuvat. Kielen statuksen ylläpitämiseksi voi tosiaan olla ihan hyvä odottaa, että aspassa käytetään lähtökohtaisesti suomea (tai jopa ruotsia!), mutta tämä vaatii myös sitä, että niitä suomea käyttäviä ”ulkomaalaisen näköisiä” myös on tarpeeksi, koska sitä käytäntöä tuskin jaksetaan ylläpitää ellei se ole toimiva käytännössä. Tässäkin tullaan siis vastavuoroisuuteen.