Kun opiskelee uutta kieltä, sitä vertaa äidinkieleen.
Kuvittele. Menet yliopistoon. Olet junassa. Juna on myöhässä.
Soitat kaverillesi ja sanot: ”Olen pahoillani. Myöhästyn luennolta.” LuennoLTA. Menet sinne, mutta samalla myöhästyt siitä. Onko se loogista? Ulkomaalaisen
mielestä ei. Ei lainkaan.
Kieli on iso osa maailmankuvaamme. Sen kautta kuvailemme ja tulkitsemme ympäristöämme.
Kun opiskelee uutta kieltä, sitä aina
vertailee omaan äidinkieleensä tai muihin tuntemiinsa kieliin. Useimmiten tämä
on toimiva ratkaisu: vertailun kautta voi sekä nähdä eroa että löytää logiikan
ja ymmärtää, miten kieli toimii. Esimerkissäni on kyse rektiosta: verbi vaatii
täydennyksensä tiettyyn sijamuotoon.
Suomalaiset tutustuvat ihmisiin,
kun taas esimerkiksi venäläiset ja englantilaiset ihmisten kanssa. Aluksi tämä tuntuu oudolta, mutta ehkä jotenkin voin
ymmärtää, että tutustua tarkoittaa ’selvittää, millainen ihminen on sisältä,
sielultaan’. Loogista? Ehkä. Ymmärrän. Hyväksyn. Kiitos.
On mahdollista syntyä
Helsingissä, mutta vain perheeseen ei perheessä. Tästäkin voin yrittämällä löytää logiikan. Mutta miten
ihmeessä voin myöhästyä paikasta, johon olen juuri menossa?
EKATERINA PIKELNER
Kirjoittaja
on muuttanut Helsinkiin opiskelemaan puoli vuotta sitten. Sitä ennen hän
opiskeli suomea neljä vuotta kotimaassaan Venäjällä. Hänen äidinkielensä on venäjä.
Minunkin mielestä rektio suomen kielessä on joskus epälooginen (äidinkieleni on myös venäjä)
On vaikeaa muistaa, että "auttaa" (ketä?) - ihmistä (eikä ihmiselle, kuten suoraan venäjästä käännetty versio)
Myös on mielenkiintoista että suomen kielessä sä unohdat jotain JOHONKIN, eikä missä (kuten taas venäjäksi me unohdetaan "jossain")
Loogista? Ehkä. Mutta en aina ymmärrä :)
Tämä on siis äidinkielisen puhujan intuition pohjalta kehittämäni ad hoc -selitys, en mene akateemiseen vastuuseen sen oikeellisuudesta.
Mitä loogisuuteen tulee, loogisuuden käsite ei ole kovin looginen kielestä puhuttaessa. Kun jonkin kielen jotain ilmiötä sanotaan epäloogiseksi, se kertoo lähinnä sanojan ajattelutavasta ja siitä, että hän ei vielä ole oppinut kielen rakenteita. Tosin äidinkielinen puhujakin voi sanoa kieltä jossain suhteessa epäloogiseksi (esimerkiksi tunnettu ”kaksi kertaa enemmän” -debatti), mutta silloin on kyse halusta mestaroida kielen järjestelmää sellaiseksi, että se tuntuu itsestä paremmalta.
Selvemminkin epäloogisia rakenteita löytää kuin nuo. Miksi pannaan hattu päähän ja kengät jalkaan (vielä yksikössä), eikä päin vastoin...
Suosittelen lämpimästi kaikkia lukemaan tuon kirjan! Onpa sen verran koukuttava teos, että tuli kertarysäyksellä ahmittua :) Ja vieläpä löytyi netistä venäjäksi käännettynä! Itsekin kun olen alkuperältäni venäjäkielinen :) Siksipä voisinkin allekirjoittaa tämän alkutekstin kokonaan! Juuri noista asioista aikanaan meni minullakin pää aivan sekaisin :)
Vanhoilla päivillään voi suomalainenkin sitten ihmetellä vaikkapa eräiden teettoverbiemme rakennetta. Miksi kaikki puhuvat herättämisestä eikä kukaan heräyttämisestä? Vrt. palata > palauttaa, täsmätä > täsmäyttää.
Miksi lähes kaikki sanovat, että heitä mietityttää tai pohdituttaa, ja vain yhden tiedän sanovan, että häntä mietittää tai pohdittaa? Vrt. sopia > sovittaa, hyppiä > hypittää.